Et koskaan löydä Mustanaamiota hän löytää sinut.

Hyvä. Kyllä mulle tuollainen raamikas trikoomies kelpaa.

N60

Löydänhän, jos menen ja avaan kaapin ja sieltä otan pahvilaatikon esille niin siellä on kasapäin Mustanaamio sarjiksia.

Kun Mustanaamio liikkuu, on salamakin hidas kuin etana

Kun Mustanaamio pieraisee, niin viidakko hiljenee.

Mustanaamio on salamaakin nopeampi, vanha viidakonsanonta

Mustanaamio on liian nopea, vanha Dianan sanonta (Diana on rouva Mustanaamio)

Hyvä,a

Kun Mustanaamion nyrkki rosvopäällikön leukaan läjähtää, niin paskat housuun muilla rosvoilla pärähtää.

Kun Mustanaamio painaa tahtonsa alle, menee tottelemattomat mullan alle. 

Mustanaamio leipoo taas lättyyn aiheisia runoja, joita lähettelin Mustanaamio kerhoon vuosina 1986-88.

Saatte käyttää vapaasti edustamaan Mustanaamiota ympäri maailmaa. Omistin runot Herra Mustanaamiolle ja olen säilyttänyt ne vain muistona hyvistä ajoista.

Naamion alla
Ei huuda, ei rehvastele,
vain varjo liikkuu puissa.
Kun rosvo luulee voittavansa,
tulee opetus kintuissa.
Mustanaamio vetää lättyyn
ja pahis lentää kuuseen.

BAM! sanoo COLT,
POW! sanoo saapas.
Mustanaamion nyrkki
on oikeuden työ.
Ei pahaa huvikseen,
vaan rauhan vuoksi vain
siksi joskus täytyy
vetää lättyyn, näin.

Kirjoitin runon myös Tarzanista ja Mustanaamiosta hakkaamasta paskat pihalle rosvoista.

Tarzan & Mustanaamio: Viidakon Turpasauna 

Viidakon syvyyksissä, missä varjot liikkuu,
Tarzan roikkuu köydessä, Mustanaamio hiipii.
Pahiksilla on kiire, mutta tää ei oo niille se hetki,
kun sankarit saapuu, nyrkit ne ei oota, vaan heti!

Tarzan huutaa: "OOOhiOOOn!" ja roisto menee lentoon,
Mustanaamio sieltä tulee, iskee nyrkkiin beton.
"Ei karkuun, ei piiloon, tää viidakko on meidän!"
Räjähdys, isku, potku roistot ei tiedä, mitä ne syö tänään.

Mustanaamio lyö, Tarzan vie roistot puuhun,
näin mennään yhdessä, ei jää kenellekään turhaa muuhun.
Puhkeaa hymy, viidakko kiittää,
pahiksille jää muisto siitä, miten oikeus vie.

"Älä tule enää tänne, ei oo hyvä fiilis,
kun sankarit tulee, pahis jää kiinni!"
Tarzan ja Mustanaamio ei sääliä, ei armoa,
rosvot lentää puuhun, sillä tää on sankareiden jorma!

Viidakon tuulet huutaa, "Tarzan ja Mustanaamio"
pahikset ei tiedä, et viidakko otti hittiä kahtomaan!
Kun pahat askelvat, hyvä iskee nopeasti,
tää on sankarien peli, roistot menee äkkiä!

Tätä ei koskaan julkaistu. Lähetin sen kesällä 1987 toimitukseen.

Metsän hämärässä kulkee varjo,
Mustis astuu, ei pelkää vaaroja.
Rikollinen väijyy, mutta ei saa hetkeä,
kun naamion takaa pelkkä kuoleman eteen kävely.

"Häpeä, kun pääsit tänne",
Mustanaamio kuiskasi, ja tärisi luut.
Mustis tallasi, poltti pahan,
rikollisen naamataulun murskasi, ei jäänyt mitään.

Devil ilmestyi, musta kuin yö,
suuhunsa nappasi kulkusista löyhkäävän.
"Vihdoin", se murahti, "vapaus nyt on lähellä".
Purren läpi, murina kuuluu, musta liekki syttyy.

Rikollinen maassa, ei enää nouse,
Mustis poistuu, Devilin mukaan tulee, iltapalan syöneenä.
Yön hämärässä kulkevat,
niin kauas kuin pahuus ei enää pääse ja Mustis Coltin varmuudeksi lataa.

Luulen että siihen aikaan oli myös woketusta ja runo oli kenties sangen väkivaltainen. Pitää muistaa että sarjakuvissakin tulee ruumiita ja moni roisto kokee varsin väkivaltaisen kuoleman. Yksi syy miksi luin Mustiksia oli niiden väkivaltaisuus ja realistinen kuvaus taisteluista miten yksi mies voi voittaa kokonaisen armeijan kuten sotiemme veteraanit tekivät.

Välillä sitä loksahtaa suu auki millaista väkeä täällä käy. Poliisiopistokin tuntuu todemmalta.

Kun Mustanaamio kysyy silloin vastataan!

Vierailija kirjoitti:

Löydänhän, jos menen ja avaan kaapin ja sieltä otan pahvilaatikon esille niin siellä on kasapäin Mustanaamio sarjiksia.

Toisinaan on heikkoja hetkiä ja tuntuu että seinät kaatuu päälle. Tuntuu ettei mikään onnistu ja maailma jättää sut.

Niin paras on mennä just sinne kaapille tai ullakolle lapsuuden tavaroiden äärelle. Spidermanit ja Mustikset sekä Tarzanit on siel. Valahdat polvilleen niiden äären kyynelehtien, kädet täristen. Hengittelet epätasaisesti hytkyen itkun mukana. Kouraiset niitä sarjakuvia syliisi ja työnnät naaman sinne. Mikään ei ole rauhoittavampaa kuin vanhojen sarjakuvien tuoksu sieraimissa. 

Sitten hengitys alkaa tasaantua. Kyyneleet tuntuu lämpöisiltä poskilla ja nuoleskelet niitä. Njääm, suolaisia pikku palluroita. Istut polviasennossa ja muistelet miten lueskelit niitä, vaikka kakatti. 

Välttelit kakalle menoa niin pitkään ettet kyennyt ja juoksit sarjakuva kädessä vessaan. Otat yhden lehden seasta ja avaat sen. Hymähdät sille hyväksyvästi ja näet kannessa asetta pitelevät Mustanaamion. Asekotelot on tyhjät.

Neljävitonen on valmiina toimintaan. Taustalla näkyy lätsäpäinen rosvo nukkumassa päiväunia pääkallon kuva leuassaan. Hänet oli leivottu uneen. 

Älykellosi herättää sinut tähän hetkeen 20 minuutin päästä ja kertoo hyviä uutisia. Stressitasosi on palautunut rentoutuneelle tasolle. Kehuu sinua ja kysyy mikä aiheutti tämän. 

Et jaksa laittaa tunnistetta "Mustis". 

 Mustis hakkas stressin pois. Menet takaisin työhuoneeseen ja istut koneelle rauhallisin mielin. Mustis on mukana pöydällä tuomassa turvaa etätyöpäivään. 

Mustis rakastan sua koko sydämestäni ja kiitos, että olet vieläkin mukana mun elämässä. Teit musta miehen Mustis.

"Elämä kuljettaa, kuten tiedätte." 

Mustanaamio

Vierailija kirjoitti:

"Elämä kuljettaa, kuten tiedätte." 

Mustanaamio

Kiitos näistä vuosista Mustis!

Olet mun sankari aina ja ikuisesti. 

t. Rakkaudella Suomen ykkös mustisfani Sami

Maailmalla Suomi on yksi mustanaamio maa.

Ei muualla ole luettu niin tehokkaasti Mustista kuin täällä on.

Tiesittekö että on maita jossa Mustista ei edes tunneta samassa suhteessa kuin Suomessa tunnetaa?

Muistatteko Vintiön Mustis-sketsit?