Miksi jättäjä niin usein käyttäytyy kylmästi
ja muuttuu hetkessä kuin toiseksi ihmiseksi ja syyttää toista osapuolta kaikesta? Vaikka takana olisi pitkä yhteinen elämä ja paljon hyvää. Luulisi, että kohtelisi edes nätisti, kun särkee toisen elämän.
Kommentit (21)
Helpompi lähteä kun yrittää uskotella itselleen, että ei tunnu enää missään.
Usein? Kuinka usein ja missä tämmöinen tutkimus?
Ihan arkielämän havaintojen pohjalta vaikuttaa yleiseltä ilmiöltä.
Usein nainen yrittää viimeiseen asti korjata liittoa (nalkuttaa) ja ero on lopulta ainoa vaihtoehto. Se liittyy usein pitkään jatkuneeseen epätasapainoon, tunteiden hiipumiseen, arvostuksen puutteeseen tai kontrolloivaan käytökseen. Kun rajat on ylitetty ja voimavarat loppuneet, ero on usein lopullinen ja vapauttava päätös. Kun voimat on täysin loppu ja on turhautunut ja vihainen, voi loppukin olla ruma.
Niinpä. Tai miksi kukaan päättäisi pitkän pääosin hyvän liiton/parisuhteen niin pahaan tekoon kuin pettämiseen ja valehteluun, edes sen lieviin asteisiin? Miten vähän siinä silloin arvostaa ketään, mitään, elämää, muistoja, kauniita yhderssä koettuja aikoja. Eikö vanhojen hyvien aikojen kunniaksi pitäisi tehdä se ero mahdollisimman hellästi, jos kerran erota tahtoo. Miten kukaan, missään tilanteessa saattaa toimia niin.
Mä en vaan nykyään enää ollenkaan pidä ihmisistä. Haluan pysytellä mahdollisimman omillani vaan. Suurimmalla osalla pitäisi olla joku varoituskolmio varoituksena vaikka naamassaan.
Kuutonen on niin asian ytimessä kuin olla voi.
Tuleeko tällainen tyly jättäjä koskaan toisiin aatoksiin ja haluaa myöhemmin palata yhteen? Kun jätetty on ehkä jo päässyt vähän eteenpäin elämässä.
Ehkä se tylyys on keino pitää toinen etäällä niin, että toinen ymmärtää että paluuta ei ole, se on nyt loppu?
En tiedä olinko "tyly jättäjä", mutta koitin miehenä yrittää keskustella asioista. Hän oli täysin keskustelukyvytön; ihmettelin sitä, miten suhteen alussa pystyttiin, mutta missä vaiheessa se keskusteluyhteys hävisi? Oli jatkuvaa riitelyä, hp ja "luuri korvaan". Puhelimessa koitin sanoa, et me vaan jatkuvasti riidellään, mitään yhteisymmärrystä mistään asiasta.
Vastaus aina tuo hp. Mietin, et näin tästä ei kyllä tule mitään, menen kasvotusten tekemään bänet. Hän sitten rupesi itkemään. Ja niinkuin toisessa ketjussa kerroin, en pysty kestämään naisen itkua, päätin sitten, että parempi tehdä se "tylytys". Join puoli pulloa kossua, soitin ja sanoin sen, et tää suhde oli nyt tässä. .... Seuraavana aamuna mietin, et mitä mä menin tekemään, soitanko uudestaan ja perun puheeni? - En tehnyt niin. Voin vakuuttaa, että oli kankkunen (en juonut sen jälkeen pisaraakaan, sinä päivänä).
....
No, se jatkui sitten seksisuhteena, myöhemmin. Hauskaa oli. Lopulta se suhde kuivahti kokonaan. Kuulin, et hänellä on uusi (toivottavasti parempi kuin minä) eli eipä mulla syytä soitella/pitää yhteyttä. (en halua puuttua toisten väleihin....).
....
Muistin tuon, seuraava ex ei vastannut puheluihin eikä tekstareihin: miten voi tietää onko toinen edes elossa??? Sen suhteen päätin tekstarilla. .... Ei ehkä ihan ystäviä oltu sen jälkeen, mutta toimeen tultiin kumminkin keskenään (jos vaikka baarissa nähtiin, sattumalta).
Kyllä se ero on jättäjällekin kova paikka. Aika psykopaattista olisi hoitaa se asia täysin rationaalisen rauhallisesti kuin joku asiakaspalvelutilanne.
Koska se on todnäk miettiny sitä jo hetken ennen kuin se tapahtuu, ja hyvin perustein... Oikeastihan kyse ei ole jättäjän kakkamaisuudesta vaan kommunikaation puutteesta syystä taikka toisesta. Kylmyys on vaan tapa esittää se kaikki. Yleensä molempien ihmisten kasvamattomuus ja huono ymmärrys on tekijöinä noihin, ei oo mitää yhtä syyyllistä. Molemmat koittaa muovata toisesta itsensä kaltaista 👍😅
Jättäjä on harkinnan, päätöksen ja surutyön jo tehnyt asian kertoessaan. Jätetty ei.
Toisen satuttaminen tuntuu pahalta. Kylmyys on usein "suojakuori"; jos jättäjä on liian ystävällinen tai empaattinen se saattaa antaa toiselle väärää toivoa suhteen jatkumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Jättäjä on harkinnan, päätöksen ja surutyön jo tehnyt asian kertoessaan. Jätetty ei.
Tämä. Jokainen kumppanin EVVK keskusteluyrityksiin vaan vahvistaa sitä ja pistää yhä uudelleen ja uudelleen ajattelemaan, mitä järkeä koko liitossa on. Siinävaiheessa tulilanka palaa jo.
Hyvä kommentti tuo #14. Niin kävi omille vanhemmillenikin - isä tuli vaan töistä, etuajassa, pakkasi kamppeensa ja sanoi, et nyt hän lähtee. Äidille ilmeisesti se tuli täytenä yllätyksenä.
Sitä riitelyä oli jo ed. kesänä: liiton mökillä oltiin, oli todella hauskaa. Sitten meidän piti lähteä pois Juhannusiltana, koska molemmilla vanhemmilla töihinlähtö seur. aamuna. Riitelivät ja täysin älyttömästä asiasta - kuka näytteli pääosaa jossain kotimaisessa leffassa??? - Molempien suusta tuli sellaisia kommentteja että! Lapsena sekä käsitin ja en käsittänyt... Kait sitten jotenkin tajusin, et kohta nuo eroaa.
Ehkä todellinen luonne paljastuu silloin.
Vierailija kirjoitti:
Toisen satuttaminen tuntuu pahalta. Kylmyys on usein "suojakuori"; jos jättäjä on liian ystävällinen tai empaattinen se saattaa antaa toiselle väärää toivoa suhteen jatkumisesta.
TÄMÄ
Jos käyttäytyy lämpimästi niin jätetty voi elätellä turhaa toivoa.
Tämä kiinnostaa. Kerrotteko jättäjät, miksi näin?