Onko täällä ketään jonka vanhempi olisi alkanut oireilla muistisairautta jo kuusikymppisenä?

Sovitut aikataulut sekoittuivat, ja oli myös valemuistoja joita äitini kertoi tosina hyvin seikkaperäisesti. Alkuun oli vaikea hahmottaa, oliko kyse alkavasta muistisairaudesta vai hänellä muutenkin esiintyneestä hajamielisyydestä. 

Nyt hän on 74-vuotias ja asuu hoivakodissa, muistisairaus jo pitkällä. 

Äitini ekat huomaamani oireet olivat, että hän ei enää osannut ajaa autolla. Kurvaili miten sattuu ja poliisit usein perässä.  Puheltiin ihan tavanomaisia asioita ja hän alkoi kesken kaiken kertoilla jotain omituista, mikä ei liittynyt asiayhteyteen mitenkään. Sitten katosi taito täyttää sanaristikoita ja neuloa. Yritin neuvoa yksinkertaisten sudokujen täyttämisessä, mutta ymmärrys ei enää riittänyt.

Oli välillä tyvenempiäkin vaiheita, mutta jossain vaiheessa mukaan kuvaan tuli jatkuva tavaroiden hukkaaminen ja muiden varkaaksi syyttely.  Minäkin olin kuulemma vienyt häneltä yhdet kengät ja jumppapallon. Jumppapallo oli olohuoneessa sohvan vieressä ja kengät kaapissa, jossa säilytettiin pyykinpesuaineita.

Ei vanhempi, mutta läheinen sukulainen alkoi jo viidenkympin jälkeen muuttua. Oli aiemmin pitkien ja värikkäitä ilmaisuja sisältävien viestien kirjoittaja. Viestit muuttui aluksi sellaisiksi "okei", "kiitos". Nopeasti kaikki viestit loppui.

Väärinymmärryksiä oli myös valtavasti ja sellaista käsittämätöntä empatiakyvyttömyyttä. Kun minun äidilläni (joka oli tämän sukulaisen läheinen myös) todettiin syöpä, ja ilmoitimme asiasta tälle sukulaiselle, niin normaalin pahoittelun sijaan hän jäi jankkaamaan, että oletteko te tulossa kylään kuten oli sovittu. Hän ei ymmärtänyt että sairastuminen todellakin vaikutti siihen kyläilypäivään.

Siinä vaiheessa kun hän oli 55v. tuli töistä lähtö. Ei pärjännyt siellä enää. Työn luonne oli sellaista, että ei ole varmaan tullut esille muistisairauden mahdollisuus. Nyt 58-vuotiaana vielä porskuttaa, mutta ei osaa kulkea kuin lähikauppaan ja takaisin. Hoitoon ei suostu kuulemma millään.

Valitettavasti on niin, että mitä nuorempana muistisairaus alkaa, sitä nopeammin se usein etenee.

Joka vuosi satoja työikäisiä sairastuu muistisairauksiin. Äiti joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle 58-vuotiaana. Oireita onkin jo kuvattu aika hyvin, en jaksa toistaa. 

Kyllä

Vierailija kirjoitti:

Joka vuosi satoja työikäisiä sairastuu muistisairauksiin. Äiti joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle 58-vuotiaana. Oireita onkin jo kuvattu aika hyvin, en jaksa toistaa. 

Täällä toinen jonka äiti sai sai diagnoosin Alzheimerin tauti työikäisenä, 62 vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on niin, että mitä nuorempana muistisairaus alkaa, sitä nopeammin se usein etenee.

Täähän se ois. 

Jo? Ihmistä ei ole luotu elämään kuin nelikymppiseksi. Suomessa on tuhansia ihan työikäisenä muistisairaista.  

Luultiin ensin pitkäksi depressioksi.  Hänen rakas sisaruksensa kuoli, ja hän suri ja masentui. Vasta myöhemmin ymmärrettiin, että siitä alkoi luisu muistisairauteen.

Työelämän on muututtava koska työvoiman laatukin muuttuu

Ei vanhemmalla mutta sisarella  alkoi viiskymppisenä ensimmäiset oireet.  Jäi sitten työttömäksi kun paljon sairauslomia.  Kuitenkin jo 55 v oli jo alz-diagnoosi,  kävely töpöttelyä ja hymyili vaan,  vaikka ennen puhui koko ajan.  Kuoli 66- vuotiaana aivan "vihanneksena", sikiöasennossa geriatrian osaston sängyssä.

Silloin lääkärit sanoivat että on perinnöllistä, saatte kaikki tämän.  Ei kuitenkaan muiden osaksi ole sattunut vaikka olemme iäkkäitä.

😭

Vierailija kirjoitti:

Luultiin ensin pitkäksi depressioksi.  Hänen rakas sisaruksensa kuoli, ja hän suri ja masentui. Vasta myöhemmin ymmärrettiin, että siitä alkoi luisu muistisairauteen.

Samoin mun äidilläni, hän jäi leskeksi noihin aikoihin, ja pitkään ajattelimme että se kaikki kuuluu vain surutyöhön, persoonallisuuden muutokset, holtiton rahankäyttö ja esimerkiksi unessa nähtyjen asioiden kertominen niin kuin ne olisivat tapahtuneet oikeasti.

Mun sukulaisella alkoi toimintakyvyn heikkenemisenä. Ei saanut oikein mitään aikaan. Oli sellainen ns toistaitoinen. Masennukseksi sitä ensin luulimme. Oli jäänyt työttömäksi. Olikin otsalohkon rappeuma.