Tuleeko kiusaajan lapsesta kiusaaja?
Olin vuosia sitten lyhyehkössä määräaikaisessa työssä, jonka loppuminen oli helpotus. Työpaikalla oli nimittäin työpaikkakiusaaja, joka pomon (toisen kiusaajan) suosiollisella avustuksella nujersi heikompiaan minkä kerkisi. Itse en ehtinyt hänestä paljon kärsiä, mutta monet mm. jäivät kiusaamisen takia sairaslomalle tai vaihtoivat työtä.
Nyt lapseni on aloittanut päiväkodissa, ja arvatkaapas, kenet näin hakiessani lasta! Eli tämän kiusaajanaisen lapsi on siis samassa ryhmässä oman lapseni kanssa.
En vielä tunne päiväkodin lapsia lainkaan, mutta ahdistaa. Haluaisin suojella sekä omaa lastani että muita ryhmän lapsia. Tekisi mieli varoittaa asiasta pk:n hoitajia ja muita vanhempia, mutta en varmaan voi: minut leimattaisiin vainoharhaiseksi ja saisin syytteet kunnianloukkauksesta.
Voihan olla, että kyseinen lapsi ei olekaan kiusaaja, mutta hänen äitinsä tuntien pelkään pahinta...
Rauhoitelkaa pliis mua!
Ja tiedoksi, etten ole neuroottinen, huomiohakuinen tai muutenkaan hullu. Pelkään vaan lapseni puolesta.
Kommentit (7)
Se ei ole perinnöllinen sairaus. Kiusaaja on itse saanut huonon kasvatuksen lapsena. Hänen oma äitinsä ei ole puuttunut hänen käytökseensä. Uskon että kasvatus ei ole muuttunut miksikään sukupolvien saatossa. Lapsikin oppii saman tyylin käsitellä ihmisiä koska äitinsä ei puutu kiusaamiseen.
Suomessa on valitettavasti todella paljon huonosti kasvatettuja lapsia.
Tai sitten tollainen ihminen on kotonaankin täysi sadisti, joka nujertaa oman lapsensakin niin että sillä ei ole yhtään itsetuntoa. Sellainen lapsi ei yleensä kiusaa muita, vaan on ahdistunut ja syrjäänvetäytyvä ja tulee usein itse kiusatuksi.
En toivo kenellekään lapselle sadistiäitiä, mutta täytyy sanoa, että itsekkäästi toivon mieluummin noin kuin että olisi kiusaaja...
ap
Se ei ole perinnöllinen sairaus. Kiusaaja on itse saanut huonon kasvatuksen lapsena. Hänen oma äitinsä ei ole puuttunut hänen käytökseensä. Uskon että kasvatus ei ole muuttunut miksikään sukupolvien saatossa. Lapsikin oppii saman tyylin käsitellä ihmisiä koska äitinsä ei puutu kiusaamiseen.
Suomessa on valitettavasti todella paljon huonosti kasvatettuja lapsia.
En siis usko, että kiusaaminen on geeneissä, vaan että se on nimenomaan tapa suhtautua toisiin ihmisiin väheksyvästi ja halveksuvasti. Ja pelkään, että se tarttuu vanhemmilta lapsille. Toivottavasti lapsella olisi edes fiksu isä...
ap
Vanhin veljeni joutui erään luokkakaverinsa järjestelmällisen kiusauksen kohteeksi 80-luvulla. Kiusaaja-miehellä on nyt oma perhe, kaksi lasta, eivätkä ole hyvin kasvatettuja, en oikein tiedä millaista heillä on. Molemmat lapset ovat ala-asteella ja monenlaista häiriökäyttäytymistä, myös puhdasta kiusaamista esiintyy. Ikävä kyllä näin on.
Kaiken huipuksi tämä kiusaaja-mies kehtaa vieläkin pilkata veljeäni ja muita kouluajan uhrejaan. Esim. osuivat samaan vaatekauppaan veljeni kanssa ja mies totesi kaverilleen kuuluvaan ääneen, että jaahas, vaihdetaanpa kauppaa, kun tää näyttää olevan isokokoisten miesten kauppa (veljeni on aina ollut vähän lihava). Siis millainen aikuinen ihminen käyttäytyy näin? Ja lapset kyllä perineet mallin isältään.
Tosin työpaikka-kiusaaminen on eri asia kuin koulukiusaaminen. Motiivit ovat vähän erilaiset. Joten siinä mielessä voin vähän rauhoitella sua, ap.
HALOO, jos on kiusannut joskus 13-vuotiaana jotain koulukaveria ei se tarkoita, että aikuistuessa olisi samanlainen...
HALOO, jos on kiusannut joskus 13-vuotiaana jotain koulukaveria ei se tarkoita, että aikuistuessa olisi samanlainen...
kyse oli ihmisestä, joka on työpaikkakiusaaja. Kuinka moni on 13-vuotiaana töissä?
Tai sitten tollainen ihminen on kotonaankin täysi sadisti, joka nujertaa oman lapsensakin niin että sillä ei ole yhtään itsetuntoa. Sellainen lapsi ei yleensä kiusaa muita, vaan on ahdistunut ja syrjäänvetäytyvä ja tulee usein itse kiusatuksi.