Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei olisi riittävästi sydäntä tehdä diakoniatyötä, mutta haittaako se?
23.01.2026 |
Esim asunnottomien alkoholistien parissa.
Minua ei kiinnostaisi yhtään hoivata aikuisia juoppoja. En jaksaisi pestä märkää puolta kusesta ja paskasta ja laittaa patjoja valmiiksi, jakaa lahjoitusvaatteita, uudestaan ja uudestaan, tukea katkokävelijää, jolla paskat housussa, siirtymään suihkutiloihin ja voidella valmiiksi leipiä, joilla olisi jauhoista ja rasvaista lauantaimakkaraa. En jaksaisi kuunnella ruikkutarinoita. Onko käsitykseni siis väärä tästä työstä?
Koen, että kun hoidan omat lapseni ja suvun vanhuksia, niin miksi ihmeessä hoitaisin vieraita aikuisia? Meidän suku on myös painostanut omat juopponsa raittiimmiksi, vanhetessa kokonaan raittiiksi. Meillä ei ole ollut tapana käydä ostamassa tasoittavia alkoholeja heille, ei hoivata, ei pitää huolta, mutta pakkaseen ei sentään ole jätetty makaamaan.
Kommentit (3)
Miksi ihmeessä tuollainen ihminen haluaisi diakoniksi, kun maailmassa on paljon muitakin ammatteja valittavaksi, joissa ei tarvitse olla tekemisissä ns. laitapuolen kulkijoiden kanssa?
Kyllä diakoniatyössä pitäisi minusta olla vähän ymmärtävämpi suhtautuminen ihmisten elämänvaikeuksiin, silloinkin vaikka ne olisivat johtaneet alkoholismiin, epäsiisteyteen tms. Ihmisiä hekin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aihe on minulle relevantti, kun olen usein tekemisissä alaa opiskelevan kanssa ja en ymmärrä, miksi hän valitsi ko opinnot. Vielä pahempaa kuin opiskella hoitajaksi on liittää ehkä uskonto ja diakonia hoivaan!
Minua ei kiinnosta yhtään hänen harjoittelupaikkansa, joista hän kertoo (alkoholistien asuntola, huumeiden käyttäjien korvaushoito ja neulanvaihto sekä vähävaraisten, taloutensa tuhonneiden ja ylivelkaantuneiden avustaminen). Eniten noista kiinnosti jälkimmäinen, mutta en jotenkin kestänyt hänen pehmeää ja hoivaavaa asennetta. Tahtoisin nähdä jämäkän tyypin tässä työssä!
Njaa. Onko sinua siis pyydetty diakoniksi vai miten tämä on relevanttia?