Nuorten identiteetti ja pettymykset

Kuunnellessani tänään jotain Keltikangas- Järvistä haastattelevaa ohjelmaa hän käsittääkseni listasi että nykyajan ongelmat nuorilla liittyy toki kaikkeen modernisaatioon ja ajankuvaan mutta myös nuoriin liitettyihin odotuksiin jotka kääntyivät outoon suuntaan jo 80- luvulla. En ihan tarkkaan kuunnellut mutta samaistun 80- luvun lapsena siihen että aika vähän sitä identiteettiä tuettiin silloin mitenkään. Nyt kaikki maailmassa on muutoinkin pirstaloitunut ja moniarvoistunut, joten miten nuorten identiteettiä rakentuu?

Omakuva on kuitenkin tärkeä asia, mutta kaikenlainen vertailu, some ja tuetta jääminen, sekä keinotekoiset identiteetit ja- roolit sekoittaa muutenkin herkässä iässä olevien nuorten päät. 

Onko se esimerkiksi vain yksi virhe ja kaikki menee pilalle lopuksi ikää, eli dominoefekti uhkaa? Maine menee, jäävyksin, kukaan ei tue, rahat loppuu, feikataan somessa, vaikka voidaan huonosti?? Onko nykyään suvaitsemattomampaa kuin ennen?

Ja vanhemmat poukkoilevat miten heidän tulisi kasvattaa vai olla kasvattamatta eli antaa tilaa... 

Keltikangas muistutti ettei nykytilan toteaminen ole vanhempien  syyllistämistä  eikä pidä olla, vaan asioita voi tarkastella erillisinä. Kyetäänkö siihen? Kestääkö päät?