Lue keskustelun säännöt.
Voiko pessimismistä parantua
15.01.2026 |
Vai onko se nyt vain sellainen pysyvä luonteenpiirre että miettii kaiken etukäteen ja näkee kaikessa vain mahdolliset pieleen menevät asiat, joiden vuoksi sitten päättää jättää asioita tekemättä. Eikä uskalla ottaa mitään riskejä. Elämä vaikuttaa aika ankealta tällaisella tyylillä kun muihin vertaa, vaikka toisaalta välttyykin niiltä isoimmilta murheellisilta tilanteilta mihin muut itsensä hoitaa.
Kommentit (16)
Jos elämä tai pettymykset pelottaa niin pessimismi saattaa olla turvallisen tuntuinen ratkaisu. Toivotaan että se on sitä elämän loppupuolellakin, ettei ala kaduttamaan tekemättömät teot.
Kumpi on suurempi riski?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki olisi pessimistejä niin asuttaisiin vielä luolissa taljoihin pukeutuneina.
Optimisti keksii lentokoneen, pessimisti laskuvarjon. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki olisi pessimistejä niin asuttaisiin vielä luolissa taljoihin pukeutuneina.
Jos kaikki olisi optimisteja niin ihminen olisi kuollut sukupuuttoon aikoja sitten.
Suosittelen, että tutustut alla olevaan teokseen ennen kuin teet mitään radikaalia. Saatta nimittäin olla, että et teokseen tutustuttuasi enää halua parantua pessimismistä.
Arthur Schopenhauer : Pessimistin elämänviisaus : valittuja lukuja Schopenhauerin teoksista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siitä kuitenkaan pysty parantua t:pessis
Minä olin nuorena pessimisti sen hetkisen elämänkokemukseni mukaan. Elämässä oli ollut monenlaisia vastoinkäymisiä. Sitten elämänsuunta kääntyi monessakin asiassa. Tulevaisuudenuskoni palasi vähitellen. Kunnes jälleen nyt 30 vuotta myöhemmin elämässä eteen tulleet vaikeudet ovat saaneet pessimismin nousuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin nuorena pessimisti sen hetkisen elämänkokemukseni mukaan. Elämässä oli ollut monenlaisia vastoinkäymisiä. Sitten elämänsuunta kääntyi monessakin asiassa. Tulevaisuudenuskoni palasi vähitellen. Kunnes jälleen nyt 30 vuotta myöhemmin elämässä eteen tulleet vaikeudet ovat saaneet pessimismin nousuun.
Miten se kääntyi? Tuliko jonkinlainen lottovoittoon verrattavissa oleva tapahtuma, kuten löytyi täydellinen kumppani joka nosti mielialat kattoon, lottovoitto tai unelmajobi? Muuta ei ainakaan itsellä oikein tule mieleen. Sitten kovin pahoja ei tarvitakaan että pessimismit taas palaa kuvioihin.
Schopenhauer: rikkaus on kuin merivesi: mitä enemmän sitä juo, sitä janoisemmaksi tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes pitäisi? Pessimisti ei pety.
Optimisti on onnellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Schopenhauerin mukaan positiivista onnea (jatkuvaa nautintoa) ei ole olemassa. Elämä heiluu tuskan (kun meillä on nälkä tai tarve) ja tylsyyden (kun tarve on tyydytetty) välillä.
Hän toteaa: "Se, joka haluaa arvioida elämänsä onnellisuutta, ei tule laskea ilon hetkiä, vaan vältettyjen ikävyyksien määrä."
Viimeinen lainaus Schopenhauerilta: yhdeksän kymmenesosaa onnestamme perustuu terveyteen. Ilman sitä mikään ulkoinen etu ei tunnu miltään. Siksi hän kehottaa vaalimaan terveyttä enemmän kuin varallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin nuorena pessimisti sen hetkisen elämänkokemukseni mukaan. Elämässä oli ollut monenlaisia vastoinkäymisiä. Sitten elämänsuunta kääntyi monessakin asiassa. Tulevaisuudenuskoni palasi vähitellen. Kunnes jälleen nyt 30 vuotta myöhemmin elämässä eteen tulleet vaikeudet ovat saaneet pessimismin nousuun.
Miten se kääntyi? Tuliko jonkinlainen lottovoittoon verrattavissa oleva tapahtuma, kuten löytyi täydellinen kumppani joka nosti mielialat kattoon, lottovoitto tai unelmajobi? Muuta ei ainakaan itsellä oikein tule mieleen. Sitten kovin pahoja ei tarvitakaan että pessimismit taas palaa kuvioihin.
Silloin aikoinaan reputin kirjoitukset, sain armeijassa poistumiskieltoa, riitelin tyttöystäväni kanssa ja rahat oli loppu. Sitten pääsin siviiliin, löysin työpaikan, sain rahaa ja opiskelupaikan. Tyttöystäväkin halusi muuttaa yhteen. Niin pessimismi kääntyi jälleen optimismiksi.
Uuden toimintamallin omaksuminen pysyvästi vaatii 10 000 toistoa, väittävät.
Jos teet uuden toimintamallin mukaisesti kerran päivässä, kestää yli 27 vuotta omaksua se.
Jos teet 10 kertaa päivässä niin menee vain 2,7 vuotta.
Ei se siis mahdotonta ole, mutta vaatii paljon työtä eikä kannata liian optimistisesti kuvitella nopeaa muutosta. Eikä myöskään pessimistisesti ettei tule koskaan onnistumaan.
Miksi edes pitäisi? Pessimisti ei pety.