Uusi teoria maailmankaikkeuden olemuksesta.

Lähtökohta on että ennen alkuräjähdystä joukko aineksia alkoi kasaantumaan yhteen, lämpö nousi ja aikanaan kaikki räjähti alkuräjähdyksenä. Muodostui valtavia tähtiä jotka luuhistui nopeasti mustiksi aukoiksi eli tuleviksi galaksien ytimeksi.

Olettamus että ennen alkuräjähdystä ei ollut mitään on väärä. Alkuräjähdystä ympäröi alemman energian tila, joka vetää alkuräjähdystä, ei ole mitään pimeää energiaa joka sisältä työntää ulos vaan vetää ulko.  Aivan kuten vanha kuvaputki tv, kun teet siihen pienen reiän, tyhjiö vetää ilman sisälle.

Nyt pitää tutkia sitä missä kohtaa alkuräjähdystä olemme. Olemmeko keskellä, laidalla vai siltä väliltä. Keskellä ollessamme näemme maailmankaikkeuden laajenevan kaikkiin suuntiin samalla tavalla. Edellä menevä materia jarruttaa aina takaa tulevaa. Puolivälin kohdalla ulospäin  maailmankaikkeus laajenee nopeasti kun taas keskustaan katsottuna hitaammin. Pitää myös ymmärtää että alkuräjähdyksellä on keskusta ja reuna, reunaa on vain vaikea havaita valon olemuksen takia. Paikkamme alkuräjähdyksessä ratkeaa mittaamalla laajenemisen nopeus tarkasti eri suuntiin.