Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako muita vanhempia lätkätoimitsijan hommat?
12.01.2026 |
Lapsi on innokas jatkamaan lätkäjoukkueessa, mutta se vaatii minulta äitinä ihan hurjasti. Kuukausimaksun päälle tehdään erilaisia talkootöitä ja ne on ok. Mutta sitten pitäisi käytännössä joka viikonloppu olla toimitsijana kolmen tunnin pelitapahtumassa. Eli tilastoinnissa, kellossa, kuulutuksissa jne. Koen nämä todella stressaavina, koska osaamista ei ole ja tunnen kovaa suorituspainetta ja mokaamisen pelkoa. Inhoan kaikkea kiireessä tehtävää hommaa, ja se, että palkkatyöni on stressaava, ei ainakaan auta. Olen yrittänyt ohjeita päntätä, mutta rankkaa on, kun tehtävä aina vaihtuu (ei siis itse voi tarjoutua tiettyyn tehtävään), ja muutaman viikon päästä sama tehtävä on täysin unohtunut.
Näitä tosiaan on joka viikonloppu, koska valmentajien ja toimihenkilöiden perheiden ei tarvitse osallistua. Lapsen isä (ex mieheni) ei osallistu mihinkään, ei myöskään maksuihin.
Lapsen harrastus on siis minun harteillani.
Kun muut vanhemmat tekevät turnauksessa 2 talkoovuoroa, niin minulta vaaditaan kaksinkertainen eli kahden vanhemman vuorot,
Yhtenä turnauspäivänä olin töissä 10 tuntia putkeen ja vuorojen välissä ei ollut edes lyhyttä taukoa. Ja silti talkoohommat kaukalon ulkopuolella oli mulle täysin jees, kun en joutunut toimitsijaksi.
Ymmärrän kyllä, että homma ei toimi, jos emme osallistu. Lähinnä kaipaisin vertaistukea niiltä, joille nämä toimitsijan hommat aiheuttavat ihan aitoa ahdistusta. Mitä selviytymiskeinoja teillä on?
Kommentit (7)
Laita tuo kirjoituksesi sähköpostilla (muokattuna) ja vaadi korvausta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko suoraan sanoa, että teet kaikkea muuta mielelläsi, mutta et toimitsijan hommia. Eikö buffaan tarvita aina leipojia ja myyjiä? Tai että huomioidaan, että pyörität hommaa yksin. Ei kai tuolla hommalla ole ketään rääkätä loppuun.
Tämä oli yksi iso syy miksi meillä lapsi lopetti jääkiekon, vihasin ja ahdistuin tuosta koko sirkuksesta. Muita harrastuksia kun on ja lapsi ei ollut kovin hyväkään jääkiekossa.
Oli myös jotenkin tosi sisäpiirimeininkiä.
Isäni joutui aikoinaan täysin kylmiltään kuuluttamaan, kun kuuluttajaksi sovittu henkilö sairastui yllättäen. Isä meni ja kuulutti ensimmäistä kertaa elämässään ja ihan hyvin meni. Ei täydellisesti, mutta ei ketään haitannut pienet stiplut. Homma tuli hoidettu ja peli pelattua.
Isä totesi jälkeenpäin, että kaikesta selviää, niin tästäkin. Ja niinhän se oli.
Kyllä säkin selviät, muistat vain, että ei kyse ole ammattilaisista vaan talkoilla noita hommia tehdään. Jos menee vähän vikaan, niin ei se haittaa. Lasket vähän rimaa, etkä vaadi itseltäsi täydellisyyttä, ei kukaan sitä sulla vaadi. Ja lapsi on varmasti ylpeä äidistään.
T: nelikymppinen mies
Olihan se rasittavaa. Mutta ei se toimitsijavuoro usein osunut kohdalle. Ja aitiosta oli kiva katsoa peliä. Ja itse en tiennyt mitään jääkiekosta, mutta opin lapsen kasvaessa. Nyt jääkiekkoa on kiva katsoa.
Olin yksinhuoltaja ja aika oli kortilla, mutta tein osani. Lapset tykkää kun vanhempi on toimitsija. Tarjouduin harkkapeleihin aina vapaaehtoiseksi, koska niissä pystyi harjoittelemaan, eikä virheet ollut niin vakavia.
Nyt ne ajat on takana ja välillä on ikävä jäähallille ja sinne toimitsija-aition ytimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on aika paljon noita talkootöitä. Ihmettelen. Enkä kyllä yksinhuoltajana joutunut tekemään kuin yhdet vuorot. Mutta tietysti toiset vanhemmat pystyi vaihtelemaan kumpi tekee.
Ne ei ole tajunnut, että teet ne kaikki turnausvuorot yksin.
Alat vaatimaan palkkaa tehdystä työstä.