ystäväni ahdistaa minua!

lopulta oli pakko katkaista välit kokonaan, niin kamalalta kuin se vaikuttaakin. Hän alkoi jossain vaiheessa soitella ja sanoa tekevänsä itselleen jotain, jos en mene sinne heti jne. Muutaman kerran soitin poliisit ja ambulanssin hänen luokseen, en enää jaksanut itse mennä. Aikani yritin auttaa ja yritin jaksaa, hankkia apua, mutta mikään ei kelvannut. Lisäksi oli alkoholiongelma, tosin sitä hän ei itse myöntänyt. Joten, loppulta sanoin hänelle, älä enää ota yhteyttä, kiitos.

Pyydä ystävääsi vaikka kahville ja sanot suoraan, miten ahdistavalta hänen tilanteensa sinusta tuntuu ja kysyt, lähtisittekö yhdessä jonnekin puhumaan ts menisit hänen mukanaan paikan päälle, että hän varmasti lähtee? Ota yhteys hänen mieheensä. Miehellä on oikeus tietää tilanteesta mielestäni, eihän sun ole pakko yksityiskohtaisesti tilannetta selvittää. Älä ainakaan katkaise välejä!

vaikka kuinka sanot että sinua ahdistaa kuunnella häntä. joskus tilanne on toisella ihmisellä niin paha, että osaa nähdä vain sen oman navan samalla työntäen kaiken avun syrjään. ja jos ihminen ei itse halua parantua, ei siinä loppujen lopuksi kukaan muukaan voi auttaa. Suomessa kun ei voi laittaa ketään pakkohoitoon jos kännissä höpöttelee mitä tahansa.

tapaan ystävääni usein, kuuntelen hänen murheitaan tiettyyn rajaan asti, mutta kun minullakin on omat suuret murheet, paljon työtä ja kiirettä, niin jossain tulee ja saa minusta tullakin raja vastaan. Ammattiapu on minusta sitä varten, ei vuosien piinaaminen ystävyyden nimessä. ap

Tutustuttiin lasten kautta, käytiin samoissa kerhoissa jne.

Kun tutustuttiin paremmin, niin kyllä alkoi ahdistaa. Kertoi omia ongelmiaan, haukkui miestään, kyseli mun mielipidettä/varmistusta tekemisilleen...

Onneksi palasin työelämään, niin tuli hyvä syy pitää vähemmän yhteyttä.

Ei vaan jotenkin jaksanut kaikkia niitä negatiivisiä asioita. Itselläkin rankkoja aikoja takana jne.

Useasti päivässä? Kerran päivässä? Joka toinen päivä? Joka viikko?



MInä en kokisi ahdingossa olevan ystävän viestejä piinaamiseksi ellei niitä tulisi useita päivässä. Kyllä vastaustekstarin näpyttää nopsaan... No, ehkä saattaisi alkaa ottaa päähän jos olisi joka päiväkin. Mutta sitä harvempi yhteydenotto ystävältä ei mielestäni ole piinaamista.

että "ystävä" on ystävä niin kauan kuin puhu vain kivoja. Jos milei järkkyy tai muuten tyyppi alkaa jutella asioita joita ei ole ihq kuunnella kun ne vetää niin down, niin kiertoon vaan.



Aika heppoista "ystävyyttä"...

JOka kärsii mielenterveysongelmista?



Minula oli ystävä jolla oli vaikeita ongelmia ja joutui useasti mm suljetulle, yritti itsemurhaa, oli harhainen. Minusta ei olut mitään ystävyyttä kun yritin kuunnella hänen ongelmiaan, auttaa, ohjata hakemaan apua jne jne. Jaksoi tätä vuosia ja se oli todella kuluttavaa ja kamalaa. Kun itselleni tuli ongelmia, sairas lapsi ja muuta niin tämä ystävä ei koskaan kuunnellut. Häntä kiinnosti vain omat ongelmansa mikä onihan ymmärrettävää kun huomioi hänen sairautensa.



Ystävyys ei ole mikän terapiasuhde vaan perustuu vastavuoroisuuteen ja myös ilojen jakamiseen.



Omallakohdallani ystävyys loppui kun en omien ongelmieni lisäksi jaksanut enää hänen ongelmiaan. Tämä henkilö laittoi itse välit poikki kun aloin olla liiaan harvoin saatavilla. Hyvä niin... Nyt jaksan itsekin paljon paremmin.

Minulla on ystävä joka on mielenterveyskuntoutuja. Vakavia masennuskausia, hallusinaatioita, itsemurhayritys, psykoositiloja... silti ystävyytemme perustuu vastavuoroisuuteen ja myös ilojen jakamiseen.

JOka kärsii mielenterveysongelmista?

Minula oli ystävä jolla oli vaikeita ongelmia ja joutui useasti mm suljetulle, yritti itsemurhaa, oli harhainen. Minusta ei olut mitään ystävyyttä kun yritin kuunnella hänen ongelmiaan, auttaa, ohjata hakemaan apua jne jne. Jaksoi tätä vuosia ja se oli todella kuluttavaa ja kamalaa. Kun itselleni tuli ongelmia, sairas lapsi ja muuta niin tämä ystävä ei koskaan kuunnellut. Häntä kiinnosti vain omat ongelmansa mikä onihan ymmärrettävää kun huomioi hänen sairautensa.

Ystävyys ei ole mikän terapiasuhde vaan perustuu vastavuoroisuuteen ja myös ilojen jakamiseen.

Omallakohdallani ystävyys loppui kun en omien ongelmieni lisäksi jaksanut enää hänen ongelmiaan. Tämä henkilö laittoi itse välit poikki kun aloin olla liiaan harvoin saatavilla. Hyvä niin... Nyt jaksan itsekin paljon paremmin.

vaikka itsellä olisi minkä mittaluokan ongelmia, kuolemaa tai sairautta perheessä, niin ongelmainen henkilö ei ole kiinnostunut ystävänsä voinnista tai jaksamisesta, vaatii vain itselleen ja on täynnä omaa huoltaan ja murhettaan. Jos itsellä on rankkaa, ei kai välttämättä ole voimia enää toista kannatella, Mitä muuta siinä tilanteessa voi tehdä, kuin vähentää yhteydenpitoa.

Tosin emme olleet edes "ystäviä" vaan nainen soitteli minulle ongelmistaan aina, ei siis käytännössä juuri muuten. Mieheni pyysi sitten katkaisemaan välit.

tai jos en vastaa puhelimeen, ystäväni ilmestyy ovelle. Tai jos en heti vastaa tekstiviestiin, hän tivaa viestillään tai soitollaan, että miksi en vastaa hänelle. Ja viesteissä on usein kysymyksiä tyyliin, "mihin voisin ottaa yhteyttä kun ahdistaa niin että en voi olla?". Silloin tulee mieleen, että miksi ei sitten ota yhteyttä siihen numeroon, jonka juuri olen hänelle antanut, tai kerro hädästään miehelleen, miksi minulle, kun tietää, että olen tosi uupunut omista murheistani itsekin. Joku ihmetteli, millainen ystävä oikein olen, kun en ystävää hädässä jaksa, mutta eihän tämä ystävääkään jaksa yhtään minua tai ole edes kiinnostunut. ap

hulluja. Myöntävät ongelmansa, mutta eivät ole niiiin sairaita että pitäisi hoitoon hakeutua ja leimatua.

Mitä sinä nyt miehen kautta sitä kierrätät? Ihme tyyppi olet.

vain ammatti-ihmisistä on apua hänen tilanteessaan. Tämän olen sanonut monta kertaa? ap