Lue keskustelun säännöt.
Läheiset tuntevat elämätapamuutokseni epämiellyttävinä eivätkä juuri sano mitään mutta kun olin lihava niin kyllä tuli sanomista
12.01.2026 |
Oikeastaan tämä ei liity painoon pelkästään mutta otsikossa hyvänä esimerkkinä. Olin aiemmin hyvin masentunut, todella lihava, rappiolla monella tavalla. Läheiset olivat huolissaan tai etenkin painostani jaksoivat huomautella, välillä todella inhottavastikin. Jossain kohtaa hain apua, lopetin tavat, jotka turmelee kehoani nikotiini, päihteet, roskaruoka etc. Aloin liikkumaan ja pudotin paljon painoa.
Nykyään kun näen läheisiä niin osa ovat toki iloisia puolestani. Ne jotka kuitenkin eniten olivat huolissaan ja ilmaisi huolensa kärkkäästikin, niin huomaan että tuntevat olonsa epämukavaksi seurassani. Kiertelevät penkeissään ja kun kuulumisten vaihdossa kerron että nykyään tunnen oloni hyväksi niin yrittävät hymyillä mutta samaan syssyyn kommentoivat jotain ihan muuta aihetta tai sitten ilmaisevat että tämä muutos tapahtui siksi koska sain apua ulkopuolelta, en suinkaan siksi että tein itse työtä sen eteen.
Tämä ilmiö naurattaa itseäni. Nyt pyörittelevät silmiä kuin ennen olivat niin huolissaan. Äitini oli pahin kritisoija ja hän ei sano mitään muutoksestani vaan huokailee. Joskus hän huusi minulle etten ole uskottava ihminen kun olen niin lihava ja huonovointisen näköinen. Nyt sitten ei kestä tätäkään versiota minusta.
No, en minä tahdo ketään provosoida tahallani ja olen hyvin asiallinen ja maltillinen mutta huomaan reaktiot.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteletkohan vaan?
Ei tuollainen käytös tavatonta ole. Muutos saa aikaan aina vastarintaa, sellainen ihmisen luonne vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi voi myös valita minkälaisilla ihmisillä itsensä ympäröi.
Minä laihduin muutamassa vuodessa 45 kiloa. Vasta nyt kun siitä on kulunut 10 vuotta, on muutama lopettanut sen jankkaamisen että lihon pian kilot takaisin. Kun laihtuu paljon, joutuu olemaan vuosia toisten arvostelun ja arvioinnin kohteena.
Sitä ihmiset eivät suostu myöntämään, että painonpudotuksessa ihminen joutuu ihan itse tekemään sen työn. Ei ravitsemusterapeutti tai PT sitä työtä voi tehdä. He voivat neuvoa parhaansa mukaan.
Edellämainittujen juttujen lisäksi tarvitaan myös hyvä tilanne lääkitysten suhteen. Jos sairastaa jatkuvasti antibiootteja vaativia jälkitauteja, on suoliston mikrobisto jo niin lihavuutta suosivaan muotoon muokkaantunut, ettei siinä loputtoman pitkälle pääse pelkällä energian vähentämisellä. Kun se mikrobisto hyödyntää näkkileipäpalasta +20% enemmän energiaa normaalimikrobiostoiseen verrattuna ja homma menee noin kautta linjan kaiken syödyn ja juodun suhteen, on pian tilanteessa jossa ei saa tarpeeksi proteiinia lihaksille ja lihakset menevät. Lihakset ovat niitä suurimpia energiankuluttajia ja sen vuoksi lihaskato johtaa laihtumisen tyssäämiseen.
On siis fiksua lähteä liikkeelle siitä, että tasapainottaa suoliston mikrobiston (se vie 6-24 kk) ja sen jälkeen alkaa laihduttamaan. Siinä syödään paljon kauraa, maustamattomia hapanmaitotuotteita, hapankaalia ja hapatettuja kasvissäilykkeitä ja juodaan kombuchaa sekä keskitytään nukkumaan hyvin.
Ne kokee sinut uhkana ja parempana kuin itsensä, pelko ja kateus saa toimimaan noin.
Niin, olit aikaisemmin noille ihmisille ns. luvallinen nyrkkeilysäkki, jota lyötiin alaspäin mukamas huolestumisen nimissä. Nyt, kun eivät voi enää jatkaa samalla linjalla, kokevat kuin heiltä olisi viety tuttu ja turvallinen "leikkikalu" (omien paineiden purkukeino) pois, tai kenties tuntevat itse nyt puolestaan huonommuutta.
Toisen ihmisen paino kun valitettavasti on vielä sellainen asia, jota moni kokee oikeudekseen kommentoida mukamas "kansanterveyden" tai "lähimmäisestä huolehtimisen" nimessä. Jopa tuntemattomille lihaville kommentoidaan heidän painostaan, koska "tuollainen ei vain ole hyväksi terveydelle! :(", mutta kummasti kukaan näistä kommentoijista ei sano samaa esim. vastaantulijalle jolla on kessu huulessa, tai kaupasta kaljakorin ostajalle, tai sille (normipainoiselle) työkaverille joka istuu päätteen ääressä koko päivän ja illat vuorostaan sohvalla, ja ajaa autolla kaikki 5 metriä pidemmät matkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät halua pahoittaa mieltäsi, koska luulevat, että lihot kuitenkin takaisin, eivätkä halua, että luulet olevan tärkeä ja hyväksytty ystävillesi vain jonkun laihuusasteen takia.
Onneksi olkoon elämänmuutoksestasi! Älä välitä noista ilkeistä kommenteista ja silmien pyörittelystä. Niinhän se on että karavaani kulkee ja koirat haukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse myös rupesin liikkumaan jätin pilven, alkoholin ja tupakan. Laihdutin. Huomasin samaa osa ihmisistä rupesi sanomaan kaikkea ihme juttuja. Mutta rupesinkin paasaamaan heille takaisin terveistä ruoka tavoista ja siitä kuinka tupakka on pahaa jne. Ja mainitsin että liika kilot ei ole tervettä. Äkkiä loppui kun rupesin takaisin aiheesta sanomaan heille.
Äitisi ei kuulosta kovin terveeltä ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä ottaa päähän niin kummalliset asiat.
Mies vei tyttäremme pilkille ja juttelivat niitä näitä .Joivat lämpösiä juomia ja söivät.
Ensimmäinen kommentti oli, mitä järkeä viedä pieni lapsi palelemaan keskelle jäätä jne jne.
Ei he siellä shortsit jalassa olleet.
Vierailija kirjoitti:
Itse myös rupesin liikkumaan jätin pilven, alkoholin ja tupakan. Laihdutin. Huomasin samaa osa ihmisistä rupesi sanomaan kaikkea ihme juttuja. Mutta rupesinkin paasaamaan heille takaisin terveistä ruoka tavoista ja siitä kuinka tupakka on pahaa jne. Ja mainitsin että liika kilot ei ole tervettä. Äkkiä loppui kun rupesin takaisin aiheesta sanomaan heille.
Mun yksi kaveri poltti noin 10 vuotta nurtsia ja otti olutta. Ei liikuntaa, ei turhia hengästymisiä-. Duunissa käy kuitenkin. Yhtäkkiä päätti, että eiköhän tämä ole tässä. Aloitti punttiksen, lopetti alkon ja polttelun. Nyt jätkä on eri mies. Meni parturiin ja leikkasi rastat pois. Nyt sillä on nainen ja sillä ei ollut ikinä naista aikasemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun äitisi tarvii jonkun, jolle saa ilkeillä, että tuntisi itsensä paremmaksi. Nyt sitä harmittaa, kun ilkeily ei olekaan niin helppoa kuin ennen.
Olet tehnyt ison työn, joten onneksi olkoon!
Tässä kuitenkin yksi näkökulma: ei ne läheiset välttämättä ole sulle kateellisia tms, vaan enemmänkin toivovat, että homma kestäisi. Oletko ennen yrittänyt saada asioita hoitoon, ja epäonnisunut? Entä nyt kun olet löytänyt terveemmän elämän, mainostatko sitä muille "valaistumisen tienä". Ihmiset, jotka ovat kokeneet "valaistumisen" oli se sitten uusi harrastus, ovat todella raskaita siinä innossaan. Varmaan ihan huomaamattaankin puhuvat siitä liikaa, samalla muiden eri valintoja alaspainaen.
Kuvitteletkohan vaan?