Lue keskustelun säännöt.
Työ jota lähes vihaa
10.01.2026 |
Onko muilla kokemusta samasta? Itse olen ollut työssäni vähän yli kaksi vuotta. En voi sanoa viihtyneeni yhtään päivää, en edes alussa. Ihan ensimmäinen kuukausi meni uutta opetellessa ja jätin tunteeni taka-alalle, mutta sen jälkeen olen tuntenut syvää inhoa ja vastenmielisyyttä työtäni ja erityisesti työpaikkaani kohtaan. Missään kohta en ole sopeutunut.
Olen katunut käytännössä alusta asti että ylipäätään aloitin tässä työssä ja oli todella lähellä etten lopettanut koeajalla. Ainoa syy miksi en tehnyt sitä silloin oli että tätä edeltävä työsuhteeni kesti vain vuoden enkä halunnut lyhyttä ja sen perään vielä lyhyempää työsuhdetta CV:seeni.
Inho ja ahdistus työhöni liittyen on kuitenkin niin suurta että enää en usko jaksavani. Onko muilla kokemusta hyvin vastenmielisestä työpaikasta? En tarkoita siis pientä ärsytystä vaan sitä että ison osan vuodesta työ ahdistaa niin paljon että toivoo jopa että sairastuu vakavasti ettei tarvitse mennä töihin?
Kommentit (31)
Neuvona että lähtekää ennen kuin sairastutte. Ei ole teidän eikä työpaikan etu tuo. Itse olen aina lähtenyt, jos työ on alkanut tuottamaan enemmän negatiivisia tunteita mitä hyviä. Syynä että en halua uhrata omaa mielenterveyttäni. Vaikka aluksi lähtö on tuntunut hurjalle askeleelle, niin jälkeenpäin olen ollut tyytyväinen ratkaisuihin. Aina jotenkin elämä on sitten järjestynyt parhain päin,vaikka lähdön hetkellä ei aina ole ollut tietoa seuraavasta työ tai koulu paikasta, mutta aina on jotain löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä minkäänlaisesta työnteosta.
Nostakaa kytkintä! Mikään työ ei ole sen arvoinen, että menettää oman mielenterveytensä.
Ei kenenkään pitäisi olla päivääkään työssä, jota vihaa sydämensä pohjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaa taivaan lintuja.
Työ on pelkureille ja aivopestyille. Vapaa ei työtä kaipaa.
T. Oikea Jeesus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa sellaista työtä missä viihtyisi, eikä varmaan pitäisikään, eihän työn pitäisikään olla sellaista mistä tykkäisi, vaan jotain mitä tehdään pakon edessä rahan takia.
Itse en osaa keksiä mitään työtä mitä oikeasti haluaisin tehdä muuten kuin välttämättömyyden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ei ole tervettä. Olisit tyytyväinen, että sinulla on työpaikka. Ei siellä hauskaa tarvitse olla, siellä ollaan rahan takia.
Nykyään porukka ahdistuu niin helposti eikä jaksa eikä kykene. Yritetään lintsata joka välissä ja saikuttaa ja palkkaakin pitäisi enempi saada. Sitä paitsi työajan pitäisi olla paljon lyhyempi samalla palkalla tietysti. Melkoista sakkia. No tuommoiset eivät töihin tule pääsemään ja jotka ovat onnistuneet siinä, tulevat kyllä saamaan kenkää alisuoriutumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläkää itkekö menkää takaisin töihin! Valtio tarvitsee teidän verorahat. Hopi hopi!
Miksi ap et irtisanoudu, onko työ kaiken tuon arvoista? Kohta toiveesi toteutuu ja jäät pian sairauslomalle uupumuksen takia ja sieltä suosta on vaikea nousta. Kokemusta on. Eli vaihda työpaikkaa, sinun tilanteessasi mikä vaan taitaa olla parempi vaihtoehto kuin nykyinen työsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä työssä mättää ap työkaverit, esihenkilö, työnkuva, palkkaus, joku muu? Jos puhu sit siitä löytyisikö työpaikalla ratkaisu? Jos kaikki mättää, nikn sitten voi olla parempi vaihtoehto että lähtee.
Itse olen täsmälleen samassa tilanteessa ja alkanut tuntea inhoa koko alaa kohtaan, jolla olen (sote). Taustalla aiempaa uupumustaustaa entisessä työpaikassa. Nykyisessä paikassa aluksi sivuutin keholliset ja psyykkiset oireet kuukausien ajan ja painoin vain sinnillä. Sitten tuli seinä vastaan ja nyt olen ollut jo kuukauden sairaslomalla. Uuden alan opinnot alkaa pian ja aikomus olisi irtisanoutua. Kuten edellä on sanottu, mikään työ ei ole oman terveyden menettämisen arvoinen. Jos olisin jatkanut vielä, joko asiakkaille olisi käynyt jotain jonkun huolimattomuusvirheen takia tai olisin varmaan saanut jonkun sairaskohtauksen. Luotan siihen, että elämä kantaa ja tämä oli ainut oikea ratkaisu.
Veikkaisin henkilökohtainen avustaja.
Ap ja muut, jos vaan voitte ja talous kestää, irtisanoutukaa. Nykyisin on ihan tavallists lyhyet työsuhteet. Yli 2v ei ole edes lyhyt työsuhde. Ja saahan työttömyyskorvausta, jos sillä kykenee elämään. Ei tarvi olla mikään heikko ihminen, oikeasti kamalia työpaikkoja ja ihmisiä on. Itsellä ollu sekä hyviä että tosi huonoja ja kaikkea siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Ap ja muut, jos vaan voitte ja talous kestää, irtisanoutukaa. Nykyisin on ihan tavallists lyhyet työsuhteet. Yli 2v ei ole edes lyhyt työsuhde. Ja saahan työttömyyskorvausta, jos sillä kykenee elämään. Ei tarvi olla mikään heikko ihminen, oikeasti kamalia työpaikkoja ja ihmisiä on. Itsellä ollu sekä hyviä että tosi huonoja ja kaikkea siltä väliltä.
Jos itse irtisanoo itsensä, silloin joutuu karenssiin. Ellei ole parin tonnin säästöjä joilla elää se karenssiaika tai puolisoa elättämässä, silloin ei kannata lähteä.
Yllättävän moni neuvoo vaan lähtemään ja heittäytymään tyhjän päälle. Piti oikein katsoa, miten monta vuotta vanha tämä ketju olikaan. Ihan tuore!
"Aina jotain löytyy"
"Vaihda työpaikkaa"
Hei haloo ihmiset! Luetteko uutisia yhtään? Suomessa on Euroopan korkein työttömyys ja työpaikoista ihan valtava pula. Työttömiä on jo reilusti yli 300 000. Ei niitä työpaikkoja noin vaan vaihdeta ellei itsellä ole tarjota jotain erityisosaamista, josta työnantajat kilpailevat. Kaikkia työpaikkoja haetaan, ei niihin "vaihdeta".
AP:lle neuvoisin, että jos tilanne on aivan toivoton ja pää leviämässä, niin hae mielenterveyssyistä sairauslomaa. Samalla voi aina hakea muita töitä jos siltä tuntuu.
10 vuotta väärin valitulla työnantajalla myyntityössä. Aivan helvettiä. Parin vuoden työssäolon jälkeen alkoivat vatsaoireet, aamun työmatkalla piti jopa juosta metsään kun vatsa oli niin sekaisin.
Ilo onnistumisista katosi, tilalle astui pelon tunne epäonnistumisista työssä sellaisista asioista joihin ei itse voinut vaikuttaa. Vähitellen ilo katosi myös elämästä, tilalle astui ahdistuksen tunne joka hiipi mieleen aina kun tuli puhe työelämästä. Tunne oli kuin isku vatsaan, joka kerta.
Työyhteisössä oli voimakasta vastaanasettelua, vastuun vyöryttämistä toisaalle, syyttelyä ja mustamaalausta. Selän takana puhuminen oli tavanomaista ja päivittäistä. Poissaolevaa arvosteltiin lähes pakonomaisesti. Tässä vetoankkurina toimi myyntiryhmän esimies. Sama esimies toi taloon ns kyttäyskulttuurin, hävitti tasavertaisuuden, kylvi epäluottamuksen siemeniä ja suoranaisesti valehteli saadakseen omat näkemyksensä ja itsensä esille.
Olisinpa ymmärtänyt irtisanoutua aikaisemmin, sain loppujen lopuksi sydänvian työstressistä.
Olin suorittaja, olin aina töissä, enkä osannut huolehtia itsestäni. En myöskään osannut enkä halunnut pelata ns. likaista peliä. Joo, olen katkera mutta ehkä eniten itselleni, koska en nähnyt omaa parastani ajoissa ja maksan siitä nyt terveydelläni.
Täällä yksi, ahdistaa lähes kaikki työssäni/työpaikalla.
Tällä hetkellä alkaa olla niin paljon kehollisia oireita ja ikäviä ajatuksia, etten enää tiedä mitä tehdä :(