Kohtukuoleman/myöhäisen km:n jälkeen uusi raskaus, miten sujui henkisesti?

Minulta kuoli kuopus kohtuun 40+ viikoilla viitisen vuotta sitten. Diagnoosi kohdunsisäinen kätkytkuolema, eli yhtään mitään syytä ei löytynyt. Jätin vauvahaaveet sikseen. Nyt kuitenkin tekisi mieli saada toinen elävä lapsi (esikoinen on koululainen). Alkaa olla mun iän kannalta pakko miettiä asia nyt, tai pian raskaus ei enää ole kovin todennäköinen.



Tunsin kuolleen vauvan potkujakin muka vielä pari vuotta raskauden jälkeen aina silloin tällöin ja kuolema oli/on muutenkin ollut minulle erittäin vaikea pala. Alussa ajattelin, että en missään nimessä ikinä yritä enää lapsia. Miten sitä mahtaisi suhtautua uuteen mahassa potkijaan ja olisiko vain ihan paniikissa koko raskauden ajan, sehän vaikuttaisi jo mahdollisen elossa syntyvän lapsen terveyteen. Tiedän, että voi käydä psykologilla tms sitten raskausaikana, mutta kiinnostaisi kohtalontoverien kokemukset. Kun en todellakaan tiedä, uskallanko ja jaksanko sitä raskautta ja varsinkaan sitä, jos kaikki menisi taas pieleen, se voisi yksinkertaisesti olla liikaa.