Ainainen keskustelu vauvan hoitoon jättämisestä

täydellisen ja uhrautuvat äidin -myytti elää yhteiskunnassa ja naisissa itsessään niin vahvana.

keskustelupalstalla nimettömänä tulee annettua kärkevämpiä kommentteja kuin tosielämässä. Äidit myös muodostavat mielipiteensä oman kokemuksensa pohjalta eivätkä jaksa ajatella, että niin äidit kuin vauvatkin ovat erilaisia ja sietävät erossa olemista toisistaan eri tavalla.



Itse en vauvaani mielellään hoitoon jättänyt ja vieläkin taaperon kanssa olen tosi tarkka, kuinka usein jätän muille kuin isälleen. Mutta tiedostan, että "ongelma" on minun eikä se vaikuta mielipiteeseeni esimerkiksi kaverin lapsen päivähoidosta alle vuoden ikäisenä.



Yksi syy on myös, että ihmisistä on kiva provota ja riidellä netissä.

Miksi täällä aina on puhetta, että vauvaa ei saa jättää yökylään, hoitoon tai äiti ei sais käydä rauhassa edes omissa harrastuksissa.?!

Sitte ihmetellää ku äidit masentuu, tulee paljo eroja yms.

Itse ymmärrä kohtuullisuuden päälle. Täällä aina rinnastetaan joku tunnin harrastuspoissaolo ja kahden viikon parisuhdematka, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä keskenään.

Normaali äiti kyllä ymmärtää mitä lapsi kestää missäkin ikävaiheessa.

tulihan se sieltä.! :D

ja vanhemmat näkevät lapsiaan pari kertaa vuodessa. Siellä on ymmärretty, miten elämässä pitää toimia eli äidit ja isät tarvitsevat parisuhteen, rauhaa elää ja harrastaa. Isovanhemmilla taas on aikaa olla pienten kanssa, sillä elämä on jo eletty.



Suomessa pitäisi pyrkiä samaan, ei äidit masentuisi eikä tulisi eroja.

Näin on omaa aikaa, parisuhde kunnossa, harrastuksia, elämä. Hän suosittelee sitä kaikille!

miten se lapsi niin kärsii kamalasti jos on vaikka viikonlopun hoidossa tutuilla ihmisillä.



Itte olin elämäni ensimmäiset 4kk sairaalassa, äitini ei todellakaan käynyt joka päivä siellä (kuusi lasta kotona ja välimatkaa sairaalan ja kodin välillä 200km.) ja silti olen ihan täyspäinen ihmine. :D