Lue keskustelun säännöt.
KAKSI vai KOLME lasta. Kaikki kokemukset tervetulleita!
23.10.2011 |
Sellaista tässä pähkäilen, että yrittääkö 'tällä iällä' vielä se kolmas. Selkä ei kestä vauvan nosteluista, saan jatkuvia rintatulehduksia ja todella allergisia ovat meidän lapsemme, joten mitään sellaista 'helppoa vauva-aikaa' ei missään nimessä meillä ole odotettavissa, joten haluan miettiä tämän hyvin tarkkaan.
Meillä on kaksi poikaa, neljä vuotta ikäeroa, joten jos tulisi kolmas poika, olisiko hän sitten enemmän se kuopuksen kaveri, kun heillä olisi paljon vähemmän ikäeroa... Jotenkin näillä veljeksillä on niin ihana suhde jo nyt, pelottaa, jos sille tapahtuu jotain.
Miten paljon yksilöllisesti ehtii olemaan kolmen lapsen kanssa? Entä jääkö enää yhtään aikaa itselle ikinä? Kahden lapsen voi tällä ikäerolla huomioida vielä todella yksilöllisesti ja harrastaminen lasten kanssa on vielä kohtalaisen helppoa (etenkin siis nämä hieman vaativat lapset vielä)´...).
Kuitenkin haluaisin enemmän lapsia, on surkeaa ajatella, ettei niitä enää tulisi.
Mitäs tuumaatte?
Kommentit (11)
Esikoisen ja keskimmäisen välillä neljä vuotta ja kaksi pienintä vuoden ja kahden kuukauden ikäerolla. Hurjaa oli kolme ensimmäistä vuotta tällä porukalla, mutta en antaisi hetkeäkään siitä ajasta pois. Jokainen lapsista on oma yksilönsä, aikaa takasin kaikille jäämällä kotiin useaksi vuodeksi. Ole rohkea ja elä nyt! Näitä vuosia ja kokemuksia et voi siirtää eläkeiän kynnykselle. Sisarukset ovat siunaus lapselle ja vanhemmuuteen täysillä heittäytyminen elämänrikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä osaako tähän kukaan mitään sanoakaan, mutta jotenkin ehkä haen sitä, että miten paljon näihin kolmeen ehtii keskittyä?
Jaksaminen on myös pelottavaa, kun nuorempi lapsi ei vieläkään nuku öitä ja selkä on tosiaan pahassa kunnossa molemmilla vanhemmilla. Entä jos kaivan itseni/perheeni kolmannella lapsella niin syvään suohon, että se on poissa vanhimmalta ja keskimmäiseltä sitten, kun ei äiti - tai isä - jaksa.
En tiedä en...
Esikoisen ja keskimmäisen välillä neljä vuotta ja kaksi pienintä vuoden ja kahden kuukauden ikäerolla. Hurjaa oli kolme ensimmäistä vuotta tällä porukalla, mutta en antaisi hetkeäkään siitä ajasta pois. Jokainen lapsista on oma yksilönsä, aikaa takasin kaikille jäämällä kotiin useaksi vuodeksi. Ole rohkea ja elä nyt! Näitä vuosia ja kokemuksia et voi siirtää eläkeiän kynnykselle. Sisarukset ovat siunaus lapselle ja vanhemmuuteen täysillä heittäytyminen elämänrikkaus.
Ihmettelen aina näitä ko. kyselyitä. Meille riittää yksi lapsi ja se siitä.
keskustella asiasta ja sitten tehdä päätös itse. Etkö itse puhunut kenenkään kanssa ennen päätöstäsi ja miettinyt eri näkökulmista?
Mutta kiitos fiksusta ja mukavasta vastauksesta.
t, ap
Ihmettelen aina näitä ko. kyselyitä. Meille riittää yksi lapsi ja se siitä.
rajoita elämää mutta lasten suuri ikähajonta kyllä.
Jos sinulle on tärkeää harrastaa perheen kanssa, niin isot ikäerot hankaloittaa enemmän kuin lasten lukumäärä. Meillä on 6 lasta ja käytännössä toinen vanhemmista on pienten kanssa kotona ja toinen hommailee isompien kanssa jotain.
Tietty jotkut metsäretket onnistuis koko sakilla mutta me halutaan tehdä muutakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 2 lasta ja se on meille sopivasti.
Jos tuntuisi että olisi sopiva sauma ja rahaa riittäisi... Nyt minulle riittää yksikin :) Pitäisi muuten alkaa katselemaan isompaa asuntoa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ma sain kolmannen kun olin juuri 34v tayttanyt. Meilla on kaksi tyttoa 3 vuoden ikaerolla ja sitten tama kuopus on 5 vuotta keskimmaista nuorempi, poika.
On ihanaa kun on molempaa sorttia, mutta meilla tama kuopus on ollut kaikkein vaativin lapsi, yha nyt 1v8kk kukutaan oisin ja meno on hurjaa paivisinkin.
Aika vahalle ovat isommat lapset jaaneet, mutta nyt alkaa hieman helpottaa kun nuorin ei ole enaa ihan vauva, vaan ymmartaa jo jotain jne.
Molempien tyttojen kanssa imetys epaonnistui, ja otin todella asiakseni yrittaa parhaani viimeisen kerran taman kuopuksen kanssa, ja ihan havettaa sanoa etta imetan vielakin aamuin illoin... ;)
Meillä on kaksi samaa sukupuolta olevaa lasta 2 vuoden ikäerolla. Erinäisistä syistä johtuen meille ei biologista lasta enää tule. Ajatus kolmannesta lapsesta pyörii silti silloin tällöin mielessä.
Meillä on ihan riittävästi tekemistä kahden pienen lapsen kanssa nykytilanteessa, lapset alle 4-vuotiaita. Emme halua muuttaa nykyisestä kodistamme minnekään, asunto on 4h+k. Olemmekin miettineet, että adoptoisimme tai ottaisimme sijaislapsen sitten kun lapset ovat hieman vanhempia. Silloin olisi helpompaa panostaa kaikkien kolmen lapsen hyvinvointiin jos esikoinen olisi jo koulussa. Oikeastaan aikaa lapsille olisi enemmän, sillä jäisin kotiin pienimmän lapsen ja keskimmäisen kanssa. Kun lasten ikäero olisi hieman isompi, ei asunnon huoneiden riittävyyskään olisi niin pitkäaikainen ongelma (mitään ajolähtöä emme tietenkään haluaisi esikoiselle). Tällaisia ajatuksia on siis meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen hyvin kiitollinen, että pitkän ikäeron jälkeen kuopuksenkin sain. Meillä isommat ovat peräjälkeen, eli ehkä he ovat jääneet enemmän paitsi yksilöllisesta huomiosta. Kuopus on kyllä saanut riittävästi omaa huomiota.
huomiota vielä, mutta jos haluaa ihan tosissaan panostaa lasten kanssa hommailuun?
ap