No mitenkäs teidän itsehillintä?

itsehillintää :( Miten sitä voi kehittää?

Ja olen tietoisesti opetellut itsehillintää. Inhoan vihaisuuden tunnetta ja yritän suuttua mahdollisimman vähän. Koitan ajatella aina ennen kuin suutun, tai varsinkaan puran suuttumustani kiukutteluun.



Vihaisena mä yleensä poistun paikalta, lähden lenkille tai toiseen huoneeseen ja palaan takaisin puhumaan asiasta kun olen rauhoittunut.

etkä voi lähteä tilanteesta pois. Miten toimit? Tahtoisin myös oppia. Lähden itsekkin pois jos mahdollista mutta aina se ei ole.



ap.

etkä voi lähteä tilanteesta pois. Miten toimit?

tietenkään toimi. Yleensä kyllä. Sanon tiukasti, mutta rauhallisesti asiasta, sen jälkeen suljen suuni ettei sieltä tulisi pahoja juttuja. Jos on pieni lapsi kyseessä, otan sen pois pahanteosta sitkeästi vaikka sata kertaa (tiedän että lapsi siinä väsyy ennemmin kuin minä). Muut asiat saa sillä aikaa jäädä, lapsen kasvattaminen on tärkeämpää kuin pyykinpesu.

olen kiivasluonteinen, mutta itsehillintä on kyllä reippaasti parempi kuin lapsena. Suutun helposti, mutta läheskään aina en sano tai tee mitään, olen sitten vana hiljaa ja yritän jotenkin irrottautua tilanteesta.



Silloin kun suuttumus näkyy, niin yleensä se kuuluu äänessä (vaikka en hauku tms), kotona saatan heilauttaa oven kiinni (en paiskaa kuitenkaan täysillä) mennessäni toiseen huoneeseen tms.

suuttuessani paiskoin tavaroita ja huusin. Monta astiaa ja kaukosäädintä ja kännykkää olen hajottanut raivotessani. Nykyisin olen rauhallinen, harvoin suutun niin, että huudan. Yritän selvittää asiat rauhallisesti puhumalla, vaikka kuinka suututtaisi.



Mua opetti yksinhuoltajavuodet, olin 5 vuotta yksinhuoltajana ja sen aikana seestyin.

Riippuu vähän tilanteesta. Ollaanko töissä, kotona vai vapaalla. Minulla on lehmän hermot ja niitä saa venyttää todella pitkään, ennen kuin hermostun. Vain jotkin asiat, kuten ihmisten suvaitsemattomuus ja joskus tietämättömyys ärsyttävät minua. Nopeissa tilanteissa alan ratkomaan ongelmaa, mitä voisi tehdä, miten voisi kertoa, miksi asiasta tuli kaaos. Tai sitten suljen korvani ja kuvittelen olevani muualla.

Olen vaan sellainen tyyppi että jos vaikka pommiräjähtäisi vieressä niin pian ajattelen jo että ei sentään koko maailma räjähtänyt ja aurinko nousee huomennakin idästä, elämä jatkuu. Siten siis loukkaukset tai iskut ei pelota tai nosta raivoa. Pelkkää selviytymisviettiä, katson miten tilanteesta pääsee pois, tarvitseeko ketään auttaa.. Viha tai turhautuminen voi tulla tuntien jälkeen, tavallaan huono, mutta ainakaan ei tule lukkiutumisia tai purkauksia. Itsesuojeluvaisto vaan herkistyy ja sitten katson että kaikki muut on ok.

olen kiivasluonteinen mutta nykyään ihan hirveän flegmaattinen. En jaksa riehua, se kuluttaa vaan turhaan energiaa ja tulee paha mieli.