Kuinka saada elämästä kiinni? :(

Arkena on oltava jotain säännöllistä tekemistä,muuten elämä on yhtä haahuilua vaan

Olen alkanut liikkumaan, käyn pari kertaa viikossa lenkillä ja uimassa, ja olen ehkä vähän pirteempi. Seuraavaksi aion tehdä lukujärjestyksen itelleni, että mitä teen päivän mittaan ettei mee haahuiluks.



Parasta olis saada työpaikka, mut se on melko epätodennäköstä...

..itse asiassa opiskelen yliopistolla ja se on aivan kamalaa haahuilua, joten siitä ei saa revittyä arkea. :( Käyn myös epäsäännöllisesti osa-aikatöissä. Ehkä rutiinien puute rassaa? En tiedä :(



ap

..itse asiassa opiskelen yliopistolla ja se on aivan kamalaa haahuilua, joten siitä ei saa revittyä arkea. :( Käyn myös epäsäännöllisesti osa-aikatöissä. Ehkä rutiinien puute rassaa? En tiedä :(

ap

Mene vaikka opon juttusille, jos opintojen eteenpäin viemisessä on jotain ongelmaa.

Mä olen luonteeltani haahuilija ja oon lapsesta asti ollut sellainen, rutiiniton haahuilija. Uppoudun vaan johonkin esim. kirjaan, enkä jaksa enkä viitsi haaskata aikaana tylsiin arkiasioihin kuten siivoamiseen tai itsestä huolehtimiseen (karvojen ajelu, kulmien nyppiminen, meikkaaminen, kuntoilu, vaatteiden valinta, ymym).



Nyt mulla kuitenkin on vauva ja pelkään että se kärsii mun rutiinien puutteista ja haahuilevasta elämäntyylistä ja haluaisin saada jotenkin otteen elämään. Musta vaan tuntuu että heti kun saan jotain aikaiseksi niin lipsun taas ja sitten on tiskejä pöydillä ja vaatteita lattialla ja murusia matolla. Ja herranjumala mä en koskaan pyyhi pölyjä listojen päältä tai wc-paperitelineen päältä, kun täällä oli joku ketju aiheesta. Teen vain ja ainoastaan pakolliset hommat.



Pointti on, että mä en HALUAISI olla tällainen. Haluaisin ja olen aina halunnut olla järjestelmällinen ja rutinoitunut ihminen. Ala-asteella järjestelin kaiken aakkosjärjestykseen kun ajattelin että se tekee musta järjestelmällisen, mutta enhän mä jaksanut sitä systeemiä päivää kauempaa ylläpitää. Sama homma nytkin.

aika samankaltaisia ajatuksia kuin kutosella. Haluaisin olla aikaansaava ja päästä irti tästä haahuilukierteestä, en vain oikein tiedä miten. Niinn helposti tipahtaa siihen samaan ympyrään.



ap

Mä tunnistan itsestäni jotain samaa. Haahuilua tosiaan tämä elämä, vähän rutiineja, hommat jää tekemättä vaikka kuinka pyhästi vannoo itselleen tekevänsä. Olen sanut itselleni vähän kuria. Olen tehnyt joitain rutiineja, mutta en lastaa päivääni täyteen niillä. (tarvitsen sitä haahuiluaikaakin...) Siten saan edes jotkut hommat luistamaan. Esimerkkejä rutiineista: wc:n pesu jonain tiettynä päivänä, lattioiden siivous toisena tiettynä päivänä. Yritän pitää noista kiinni. Muuten teen asioita fiiliksen mukaan. Ja noita rutiineja on pyrkimys vähän lisätä, mutta ei tosiaan paljon, ettei mene suorittamiseksi.

kyllä ammattiauttajalle saa mennä ennen jotain raskaitakin oireita - ihan terveysasemallekin.

Niin, ja liikuntaa pitäisi harrastaa enemmän. Siihenkin olisi hyvä olla kaveri, jotta asia ei olisi pelkästään omasta aktiivisuudesta (tai sen puutteesta) kiinni. Eli sovit kaverin kanssa ajankohdan, jolloin liikutte (lenkkeilyä, kuntosalia, uintia yms). Ei perumisia muuta kuin pätevästä syystä!

suosittelen lämpimästi, Petri Välimäki: Tartu elämään

Varmasti kirjastoistakin saa käsiinsä, tai vaikka nettikaupoistakin.



Kirjassa paneudutaan jokaiselle ihmiselle keskeisiin aiheisiin: elämän tarkoituksen kokemukseen, itsetunnon tervehtymiseen ja kutsumuksen löytämiseen. Saatat olla väsynyt tai pettynyt elämään. Tai voit kokea epäonnistuneesi ja ajattelet, ettei sinun elämälläsi ole erityistä arvoa. Tai ehkä ajattelet, että jos jokin tarkoitus onkin, et voi sitä tavoittaa. Rehtori, pastori Petri Välimäki uskoo, että se ei ole totta. Sinun elämäsi on arvokas – sinä itse olet suunnattoman arvokas!

”Jos voin olla osaltani palauttamassa luottamustasi elämään ja tarkoitukseen, se on suurta armoa ja olen siitä tavattoman kiitollinen.” hän sanoo. Tule mukaan löytöretkelle kohti aitoutta, tervehtyvää itsetuntoa, tarkoituksen kokemusta, yksilöllisen kutsumuksen löytämistä ja täydempää elämää!"

En haluaisi minäkään. Aihe on luultavasti ajankohtainen ihan aina, joten en jaksa piitata aloitusvuosiluvusta. Mietin asiaa puoli minuuttia ja tajusin heti, että ihanteeni ovat tulleet kasvatuksen kautta. Jo lapsena tarvitsin kovan kurin pitääkseni ko. asioista huolen. Sama asia on edelleen, en ole kasvatuksesta huolimatta muuttunut ihanneihmiseksi. Koska yhteiskunta kuitenkin odottaa minulta ihanneihmisyyttä, mielestäni paras idea saada itseeni vauhtia on hankkia jonkinlainen ulkopuolinen vauhdittaja ja vaatija. Itse olen itselleni liian lempeä. 🙂

up