Miten oppia sosiaalisuutta ja miten oppia olemaan pelkäämättä

ihmisten kanssa.

joka pitäisi opetella jo lapsena.



Nyt ei voi muuta kuin mennä vaan tulta päin ja antaa palaa.

Opettele nauramaan itsellesi. Harvoin, siis todella todella harvoin tapahtuu mitään niin kamalaa, että sitä pitäisi oikeasti pelätä tai hävetä.



Mieti, onko pelkäämäsi asiat oikeasti sen väärttejä?

joka pitäisi opetella jo lapsena.

Nyt ei voi muuta kuin mennä vaan tulta päin ja antaa palaa.

millaiseen perheeseen synnyn, ja millaisen kasvatuksen saan, niin ei voi mitään. Nyt on itse opittava olemaan pelkäämättä :-(

ja menee sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle.



Se voi alkaa viakka ihan sillä, että jos koet vaikeana vaikkapa jossain tilaisuudessa puhumisen, aloitat sillä, että seuraavan kerran jonkun luennon tai esitelmän jälkeen esität julkisesti kysymyksen esityksen pitäjälle. Siitä se sitten lähtee pikkuhiljaa.



Joku sukujuhla voi olla hyvä paikka harjoitella, otat tavoitteeksi vaikka ensin vain ehdottaa maljaa päivänsankarille, sanot pari lausetta, joissa onnittelet tms.



Kun kokemusta kertyy, huomaat, ettei se niin kamalaa ole ja saat itseluottamusta.



Kaikista ei tarvitse tulla esiintymistä rakastavia suupaltteja, mutta helpottaa elämää, jos pääset sille tasolle, että selviät jännittämättä niistä tilanteista, joita eteesi tulee.

sekin auttaa

Opettele nauramaan itsellesi. Harvoin, siis todella todella harvoin tapahtuu mitään niin kamalaa, että sitä pitäisi oikeasti pelätä tai hävetä.

Mieti, onko pelkäämäsi asiat oikeasti sen väärttejä?

ja joskus jos olen sanonut jotain väärää, niin olen saanut ihmiset myötähäpeän tilaan esim kahvipöydässä työpaikalla. En siis uskalla sanoa mitään, kun annan itsestäni niin tyhmän kuvan.

Googlaa oma paikkakunta. Erittäin hyvä ja tehokas tapa käsitellä monia itsessään, antaa valmiuksia hyvin moniiin tilanteisiin elämässä.

Opettele nauramaan itsellesi. Harvoin, siis todella todella harvoin tapahtuu mitään niin kamalaa, että sitä pitäisi oikeasti pelätä tai hävetä. Mieti, onko pelkäämäsi asiat oikeasti sen väärttejä?

ja joskus jos olen sanonut jotain väärää, niin olen saanut ihmiset myötähäpeän tilaan esim kahvipöydässä työpaikalla. En siis uskalla sanoa mitään, kun annan itsestäni niin tyhmän kuvan.

jotka eivät koskaan sano mitään, kun pelkäävät sanovansa jotain tyhmää. Samat ihmiset eivät koskaan kysy mitään, koska luulevat sen olevan tyhmyyden merkki.

Oikeasti fiksut ihmiset kertovat mielipiteitään (ymmärtäen toki, missä tilanteessa voi keskustella mistäkin asiasta) ja uskaltavat kysyä, jos eivät tiedä jotain.

Ihminen vaikuttaa huomattavasti mukavammalta ja helpommin lähetyttävältä, jos hän uskaltaa olla oma itsensä ja nauraa itselleen ja myöntää, ettei tiedä kaikkea eikä osaa kaikkea.

Mitäs sitten jos sanotkin jotain tyhmää. Kaikki puhuvat tyhmiä asioita. Toiset eivät vaan jää murehtimaan sanomisiaan. Jos sanot mielestäsi jotain "väärää", niin jatka "väärästä" puhumista ja kas puheenaihe vaihtuu. Tai sitten ei, mutta onko silläkään mitään väliä.

niin ainahan voi nauraen todeta, että mä oon nyt kyllä pihalla kuin lumiukko. Ei se ole sen kummempaa.

Alat nyt mokailla ja sanoa kaikkea tyhmää niin sietokykysi sen suhteen kasvaa eikä sun tartte enää pelätä sitä. Huomaat ettei se nyt niin kamalaa olekaan ja bim! rentoudut.

Tai ainakin annat itsellesi luvan mokailla ja sanoa tyhmiä juttuja, ja muistat että KAIKKI niin tekevät joskus. EIvätkä kuole siihen. Ja ne, jotka eivät koskaan mokaa eivät ole onnellisia koska kontrolloivat koko ajan itseään.

No opettele olemaan mokaamatta ja sanomatta mitään tyhmääsekin auttaa

Mitäs sitten jos sanotkin jotain tyhmää. Kaikki puhuvat tyhmiä asioita. Toiset eivät vaan jää murehtimaan sanomisiaan. Jos sanot mielestäsi jotain "väärää", niin jatka "väärästä" puhumista ja kas puheenaihe vaihtuu. Tai sitten ei, mutta onko silläkään mitään väliä.

ainakin muille naureskellaan vielä pitkään seläntakana, jos on jotain tyhmää sanonut.En millään haluaisi olla sellainen.

äläkä yritä kommentoida asioihin joista et tiedä mitään. Sen sijaan kysele ja kiinnostu niistä asioista. Ja jos sanotkin jotain tyhmää niin uskalla nauraa möläytyksillesi. :) Tai käännä se vitsiksi. Esim. kerran yksissä bileissä joku kertoi olevansa Oulunkylästä ja mä siihen että onko se Oulun lähellä? Ja sitten kun ihmiset katsoi mua kuin idioottia niin lisäsin "ehe-ehe-ehe", moka pelastettu. ;)



Niin ja paras tapa tietty kahvipöytäkeskustelujen sujumiseksi on ottaa selvää mistä ihmiset puhuu. Jostain telkkariohjelmasta, päivänpolttavista puheenaiheista, politiikasta. Kaikesta saat kattavan kuvan lukemalla lehtiä ja seuraamalla telkkaria.

sekin auttaa

tän tyhmempää neuvoa ei voi antaa. Miten voi opetella olemaan mokaamatta ja sanomatta tyhmää? Silloinhan ei voi ollenkaan elää vapautuneesti ja rohkeasti kun koko ajan pitää miettiä ettei vaan mokaa ja mitähän muut ajattelee. Eihän tuon hirveämpää elämää ole olemassakaan. Parempi neuvo on suhtautua itseensä ja muihin armollisesti. Mokaaminen ei todellakaan haitaa ja kuka sen mokaamisen edes määrittelee?? Yleensä oma pää; kun ei hyväksy itse itseään semmoisena kuin on. Jos yhtään haluaa miellyttää muita ja hakea hyväksyntää, ei voi elää rennosti ja vapaasti. Mutta jos alkaa hyväksyä itsensä ihan tavallisena, keskeneräisenä, virheitä tekevänä itsenä ja luottaa siihen että muutkin hyväksyy (koska ne muut on samanlaisia; ne jotka haluaa miellyttää pelkää mokaavansa ja ne jotka hyväksyy itsensä hyväksyy myös muut)niin elämä on paljon rennompaa. Lisäksi ei tarvii kuolinvuoteella surra elämätöntä elämäänsä joka meni muiden hyväksynnän akemiseen ja mokaamisen pelkäämiseen. Rohkeus kannattaa, silloin voi elää iin että elämä tuntuu:)

jotain viisastakin. Niin se vaan on. Äläkä koskaan mieti jälkikäteen, mitä tulis sanottua ja mokailtua. Mene sellaiseen työhön että joudut olemaan ihmisten kanssa tekemisissä paljon. Tulee hyvää harjoitusta.