ongelma josta ei saa puhua (joulu mies aikuiset lapset)

Mitäpä, jos ottaisit asian nätisti esille? "Olen järjetänyt useimmat juhlat, nyt mielestäni on teidän vuoro tehdä ihan omannäköiset juhlat Älä uhriudu, vaan avaa suusi.

Kyllä olen puhunut, olen kertonut, olen keskustellut. mitään ei tapahdu.

Nuorimpien lasten takia en viitsi olla tekemättä.

ap

Avaa suusi ja kerro perheellesi, että tää ei tunnu kivalta.

Mun eksä osti mulle kaikkia kalliita lahjoja. Hän oli semmoinen yrittäjä ja yritti pitää yhden miehen yritystään pystyssä, ja kippasi munkin tienaamat rahat siihen yritykseensä. Joten aina en ollut iloinen kalliista lahjoista, kun hän maksoi ne meidän yhteiseltä tililtä, johon mun (isompi) palkka meni. Lopulta ohjasin palkkani omalle tililleni ja siitä meni sitten varmaan vuosi, kun ero tulikin.

Nykyinen mies sanoi heti kun alettiin seurustella, että hän ei ikinä muista mitään päiviä. Sanoin iloisesti, että sopii mulle, en mäkään sitten muista. Enkä ole muistanut. Tai no, muistan, laitan vaikka jonkun hyvän sapuskan, mutta lahjo en puolisoani, en jouluna enkä juhannuksena, en syntymäpäivänä enkä hääpäivänä. Sen sijaan lahjon itseäni. Ostan itselleni merkkipäiväni kunniaksi jotain ihanaa, just niin tyylikästä ja tarpeellista ja sen hetkiseen varallisuuteen sopivaa, että mulle tulee siitä hyvä mieli. 

Että, niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa. Mä olen valinnut näin.

Laita ensi jouluna lahjarahat itseesi. Kuusen alle paketti itsellesi. Olet sen ansainnut!

Älä uhriudu, avaa suusi...

Ja älä järjestä enää juhlia. 

Mene vaikka viikonlopuksi hotelliin, hierontaan, osta jotain kivaa itsellesi.

Muistaminen ja toisten huomioiminen on pitkälle kasvatuksen tulosta. Joka joulu samat harjoittelut, että muistetaan mummoa/vaaria/kummia/hyvää kaveria edes jouluna. Isä ja äiti muistetaan isän ja äidin ohjauksessa. Kiittäminen joulun jälkeen vaatisi saman jutun. Sitten ne muistamiset sujuvat jo aika luonnostaan teininä. 
Ikävä juttu teillä, mutta onkohan jo vähän myöhäistä kasvattaa paremmille tavoille?

Tukahdutatko miehen aloitteentekokyvyn?

Kuka pakottaa sua tekemään? Miksi ette tee yhdessä lasten ja sen ukon kanssa älä valita jos et osaa apua pyytää eli pidä kipeenäs.

16v lapsi on ensi vuonna 17. Kyllä se ymmärtää jos sanot että kukaan ei viime vuonna välittänyt joulusta joten lähden tänä vuonna Irlantiin tai Scotlantiin nummilinnaan nauttimaan valmiista pöydästä.

Eniten varmaan k-rsii se että mies sai kahdelta lapselta kalliit lahjat. Minä en mitään.

(vai kertooko se siitä, että lapset hakee huomiota isältään....jota minulta saavat pyytämättä ja huomioimatta? en tiedä)

ap

Ehkä tässä on jotain syvempää meistä ihmisistä: emme arvosta työntekoa, emme arvosta sitä, mitä meidän eteemme on tehty, se on helposti itsestäänselvyys, jonka voi jättää huomiotta. Väheksymme kilttejä ihmisiä, pidämme herkästi kunnollisuutta tavallisena (vaikka se on harvinaista ihmisessä), kunnon ihmiset eivät ole huomiomme arvoisia. Ne hölmöt tekee jotain yhteisöllistä, altruistista ja mä nautin tuotoksista tai arvostelen niitä tyytymättömänä ja vaativana palveltavana. Perinteet ja yhteisöt loppuvat minuun, koska en niitä halua jatkaa, jokainen tehköön omansa. 

Lahjomme sitä tai niitä, jonka huomiota ja kiitosta ja hyväksyntää janoamme, vaikka se ei meistä välittäisi, ei olisi tehnyt mitään meidän hyväksemme. Palvomme ja kunnioitamme ilkeyttä, pahuutta, välinpitämättömyyttä. Katsomme päivät pääskytysten netissä pahoja ihmisiä tekemässä pahoja tekoja (useimmiten kilteille ihmisille, joita pahojen tapaan alamme väheksyä vieläkin enemmän). Ihailemme häikäilemättömiä poliitikkoja, vihaa huutavia räppi- ja rokkitähtiä.

Vasta sitten, kun itse joutuu saman väheksynnän kokemaan, voi hoksata, että mitäs ne olivatkaan ne mun elämänarvot tai oliko niitä ollenkaan ollutkaan, koskaan. Vai onko vain tullut mentyä muiden ja kaupallisuuden mukana?

Mä olen kouluttanut sekä miestäni että nyt aikuista lastani about 19 vuotta siihen, että juhlapäivinä huomioidaan jokainen tasapuolisesti. Asioista on keskusteltu, on näytetty mallia arjessa ja otettu mukaan niin mies kuin lapsetkin osallistumaan. 

Aikuinen lapsi ei antanut kellekään mitään taaskaan, mies teki jonkinlaisen rimanalituksen kohdallani sukkaparilla ja suklaalevyllä. Kuopus sentään oli tehnyt jotain minullekin, se lämmitti. 

Se hyvä puoli tässä kaikessa oli, että minusta viimein kuoli lahjojen ostamisesta pitävä puoleni. Jo tänä syksynä/talvena oli hankalaa, kun tiesin ettei kukaan taaskaan huomioi puoliksikaan yhtä paljon kuin mitä itse. Sinnikkäästi ostin, tilasin, etsin jne. ja löysinkin toivelahjoja, jotka menivät heti käyttöön, näkösälle tai suuhun. Ulkomaita myöten tuli paketteja elämäni tärkeimmille ihmisille. 

Ja minä sain ne v*tun kiinalaiset sukat. 

Jatkossa mies saa sukkia tai konvehtirasian, poika varmaan myös. Nuorimmalle jaksan vielä jotain hankkiakin, hän on vastavuoroisempi ja tosiaan suht nuori vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen puhunut, olen kertonut, olen keskustellut. mitään ei tapahdu.

Nuorimpien lasten takia en viitsi olla tekemättä.

 

ap

Nuorimpien lasten? Kolme aikuista ja yksi melkein aikuinen, olet pösilö.

Ensi joulu kylpylässä/hotellissa. En jaksaisi tuommoista katsella. Aikuiset lapset, kestävät kyllä. Ja mies todellakin alitti riman, punkut purskahti nenästä näppikselle kiinalaisista sukista...Tsemppiä sisko!

Vierailija kirjoitti:

Ensi joulu kylpylässä/hotellissa. En jaksaisi tuommoista katsella. Aikuiset lapset, kestävät kyllä. Ja mies todellakin alitti riman, punkut purskahti nenästä näppikselle kiinalaisista sukista...Tsemppiä sisko!

Kiitän! 

Tuo kylpyläjoulu kävi itsellänikin mielessä. 

T. Sukkia ja suklaata

Osta heille samantasoinen lahja jonka itse sait. Eli ei mitään, suklaarasia, sukat... Näin mä teen. 

Eikä kannata järjestää joulua kummemmin. Ilmoitat että tarjoilut nyyttäristi,miehes voi paistaa kinkun mut sekään nyt ei oo välttämätön. 

Tämä on kyllä jotain ihan järkyttävää. Ja valitettavan yleinen ilmiö. 

Ja sitten kun tai jos perheenäiti lopettaa tämän tyystin, ollaan kuitenkin tyytymättömiä eikä tunnu kivalta, että jouluna "ei ole mitään". Huonoimmillaan mies ja lapset "juhlistavat" joulua menemällä jonnekin Heselle. Ja sitten valitetaan, että "olisi sanonut" (siis että äidin "olisi pitänyt sanoa", että tämä ei ole reilua tms.), vaikka tosiasiassa oli pyytänyt nätisti sen tuhat kertaa auttamaan ja olemaan mukana jouluvalmisteluissa tai edes olemaan sotkematta lisää, kertonut ohimennen omia todellisia joululahjatoiveitaan jne.

Itse olen tilanteessa, että olen huomannut, että elämäni on kevyempää ilman miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi joulu kylpylässä/hotellissa. En jaksaisi tuommoista katsella. Aikuiset lapset, kestävät kyllä. Ja mies todellakin alitti riman, punkut purskahti nenästä näppikselle kiinalaisista sukista...Tsemppiä sisko!

 

Kiitän! 

 

Tuo kylpyläjoulu kävi itsellänikin mielessä. 

 

T. Sukkia ja suklaata

Joo ja ilmoita suunnitelmasi mahdollisimman pian. Että ei tule yllärinä vuoden päästä kun äiti/puoliso ei laita kystä kyllä. Tuo sukkia ja suklaata kyllä tyhjentävästi kertoo kaiken, toivottavasti oli edes jotain vähän parempaa suklaata...

Miten lahjat meni, kun lapset oli pienempiä? Arvaan että opetit lapset pienestä asti hankkimaan isälle kivan lahjan, mutta saitko itse mitään? 

Surullista. Minä ex yksinhuoltajaäitinä sain aikuisilta lapsiltani aivan mahtavat lahjat. Ostin toki heille lahjoja ja laitoin joulun yksin.  Ihanaa että tulivat maailmalta kotiin äidin lihapatojen äärelle jouluksi. Nyt olemme pelailleet, syöneet ja höpötelleet. Mitään miestä en toki tässä kattelisi.