Olen kolmekymppinen eikä minulla ole mitään muuta kuin itseni enkä oikein sovi mihinkään normaaliiksi kutsuttuun elämään

Ei ole sydänystäviä mutta joitakin kavereita näen kerran vuodessa. En seurustele ja nykyään olen tarkka kenet lähelleni päästän. Mitään yhdenillan juttuja en tahdo enkä nauti pinnallisesta vuorovaikutuksesta oikeastaan juuri missään tilanteessa. 

Viihdyn hyvin yksin mutta kaipaan yhteyttä toisiin ihmisiin. Siksi minun on nyt tehtävä valintoja, jotka veisivät minua kohti sosiaalisempaa elämää. Se liittyisi jollain tavalla luontoon, esimerkiksi avantouintiin, nuotioretkiin tai vastaavaan. Yritän pohtia mitä kautta saisin seuraa, joka tuntuisi hyvältä eikä vaatisi liikaa. Mielellään vaan olisin ja nauttisin yhteisestä olemisesta.

Rahaa ei ole ylimääräistä vaan velkaa, päihteitä en käytä. Elän hyvin yksinkertaista elämää. Käyn töissä sen verran kun pystyn, olen kotona, pohdiskelen elämää. 

Kaikki on vielä täysin avoinna ja kesken.