Tänne yliluonnollisia kokemuksia

Yliluonnolliset maanpäälliset kokemukset kannattaa unohtaa, ne usein eksyttävät totuudesta. 

Niiden sijaan kannattaa keskittyä siihen yliluonnolliseen, mikä on todellisuutta siinä vaiheessa, kun oma kuolema tulee. Silloin henki lehahtaa joko taivaaseen Jumalan tykö, jos on synnit sovitettu, tai vaihtoehtoisesti laskeutuu alas tuonelaan, pimeyden ja vaivan paikkaan. Näistä yliluonnollisista asioista ja paikoista kannattaa ottaa selvää ja se selonteko löytyy raamatusta.

Ei ole olemassa yliluonnollisia kokemuksia. Kaikki ne ovat luonnollisia. Ne voi kokea yliluonnollisina, mutta se on luonnollista.

Kerran olin pimeällä Oriveden hautausmaalla. Asun täälläpäin eikä tässä lähellä ole mitään missä voisi kummitella ja minua kun kiinnostaa se tosi paljon. Sinne sitten menin, kello oli ehkä jotain 22 illalla. Oli syyskuu 2017.  Siellä sitten kävelin ja petyin kun mitään ei tapahtunut. Olin jo lähtemässä takaisin kun mieleeni tuli ajatus, että voisin viedä kynttilän isoisäni haudalle. Ongelmana vaan oli että minulla ei ollut kynttilää mukana. Tulitikkuaski oli mutta ei kynttilää. Niinpä otin kynttilän joka paloi joltain haudalta ja vein sen isoisäni haudalle. Kun olin asettanut kynttilän haudalle, näin kuinka siitä haudasta jolta kynttilän otin, seisoi valkoinen hahmo vihaisen näköisenä. Se oli täysin valkoinen, läpihohtava, kädet nyrkissä, ilme tuima. Aloin kirkumaan ja juoksin niin nopeasti autolle kun suinkin pääsin. Seuraavana päivänä ostin kynttilän, vein sen isoisäni haudalle ja otin varastamani kynttilän pois ja vein sen haudalle takaisin. Pyysin myös haudalta anteeksi.

Äitini kuoli muutama vuosi sitten ja tein hänen asuntoonsa kuolinsiivouksen. Olin lainannut äidilleni muutaman kirja, mutta en löytänyt niitä asunnosta. Kun asunto oli tyhjennetty, kävin siellä vielä katsomassa että olin muistanut siivota kaiken. Yllätyksekseni huomasin jo kertaalleen tyhjentämässäni kirjahyllyssä ne lainaamasi kirjat ja lapun, jossa luki: kiitos lainasta, äiti. En ole tätä pystynyt mitenkään selittämään. 

Tänään yritin pöntiksen  roviota ja pientä liekkiä olikin mut enrmpi savua. No annoin olla koko asian tunti kausia. Sammukoon itekseen kun ei kerta pala. No äsken sekoitin puita ja katoin että ei näy mitään punasta hiilis mut jätin pellit auki ja uunin luukun aukot auki. Ja laitan ne kii sit illalla. Menin lepää. Ette ikinä usko mitä sit tapahtui. Jo sammunut tuli pöntiksen pesässä alkoi palaa. Ihmettelin että mistä tuo humina kuuluu? Ku yritin nukahtaa. Sit luukuista näin että tuli alkoi palaa uudestaan kuin tyhjästä. Enpä olis uskonut. Ku pesä näytti ihan mustalta. 

Vierailija kirjoitti:

Yliluonnolliset maanpäälliset kokemukset kannattaa unohtaa, ne usein eksyttävät totuudesta. 

Niiden sijaan kannattaa keskittyä siihen yliluonnolliseen, mikä on todellisuutta siinä vaiheessa, kun oma kuolema tulee. Silloin henki lehahtaa joko taivaaseen Jumalan tykö, jos on synnit sovitettu, tai vaihtoehtoisesti laskeutuu alas tuonelaan, pimeyden ja vaivan paikkaan. Näistä yliluonnollisista asioista ja paikoista kannattaa ottaa selvää ja se selonteko löytyy raamatusta.

Ovat luonnollisia nuo uskomuksesi. Ei tietenkään totta niistä tee.

 

Kerran olin pimeällä Oriveden hautausmaalla. Asun täälläpäin eikä tässä lähellä ole mitään missä voisi kummitella ja minua kun kiinnostaa se tosi paljon. Sinne sitten menin, kello oli ehkä jotain 22 illalla. Oli syyskuu 2017.  Siellä sitten kävelin ja petyin kun mitään ei tapahtunut. Olin jo lähtemässä takaisin kun mieleeni tuli ajatus, että voisin viedä kynttilän isoisäni haudalle. Ongelmana vaan oli että minulla ei ollut kynttilää mukana. Tulitikkuaski oli mutta ei kynttilää. Niinpä otin kynttilän joka paloi joltain haudalta ja vein sen isoisäni haudalle. Kun olin asettanut kynttilän haudalle, näin kuinka siitä haudasta jolta kynttilän otin, seisoi valkoinen hahmo vihaisen näköisenä. Se oli täysin valkoinen, läpihohtava, kädet nyrkissä, ilme tuima. Aloin kirkumaan ja juoksin niin nopeasti autolle kun suinkin pääsin. Seuraavana päivänä ostin kynttilän, vein sen isoisäni haudalle ja otin varastamani kynttilän pois ja vein sen........

 

- Ihan oikeastikko tapahtui tuo. Wau.

Näin huoneessani sinisen karhun ja olen kävellyt tulessa. 
t. Sieniveikko