En tunne yhtäkään nuorta perhettä itseni lisäksi, jossa

ja yhden lapsen kummille on matkaa 120 km. Muutkin sukulaiset on ajomatkan päässä.

ei ole hoitajia; lähimmät sukulaiset yli 100km päässä ja jo yi 75, eivät hoida lapsia.

Lapset eivät ole koskaan olleet sukulaisilla hoidossa, eivätkä muutenkaan missään hoidossa niin, että olisimme miehen kanssa olleet jossakin kahdestaan.

Nyt kun asiaan on tottunut, olen tyytyväinen tilanteeseen: On helppoa olla itsenäinen, ei tarvitse odottaa keltään mitään, kun ketään ei ole. Lapset hoidetaan itse ja sillä siisti.

voin kertoa, että meilläkään ei ole ketään. Mummolat 600km:n päässä eikä muitakaan sukulaisia asu tässä lähellä. Naapurissa ollut joskus lapset hoidossa, jos on ollut jotain sellaista menoa ettei lapsia voi oikeen mukaan ottaa (pankin lainaneuvottelu tai vanhempainilta yms.) Muuten aina jompi kumpi vanhemmista hoitaa. Yhdessä ei päästä ikinä mihinkään..

kaikki sukulaiset 800 km:n päässä. Ei päästä koskaan yhdessä minnekään täällä, mutta kun käydään lapsuusmaisemissa, niin silloin käydään yhdessä, eli n. pari kolme kertaa vuodessa.

Tosin esikoinen on vasta matkalla. Me asumme pk-seudulla, molempien vanhemmat ja sisarukset Pohjois-Suomessa. Tulemme siis olemaan omillamme.

ole täälläkään. Välillä se risoo, mutta eipähän tarvi olla aina vääntämässä joka asiasta, vaan saa tehdä mitä lystää.

"nuori perhe". Mutta lasten syntymien aikaan olin 19-24v ja mieheni vuotta vanhempi. Ei meillä ollut ketään sukulaisia lähistöllä (ei ole kyllä vieläkään). Lähimmät sukulaiset (molempien vanhemmat ja sisarukset) asuivat (ja asuvat edelleen) yli 500 kilometrin päässä. Hyvin sitä on selvitty kuitenkin... Lapset on nyt jo alakoululaisia.

reilun sadan kilsan päässä. Ollaan hankittu tarvittaessa ulkopuolisia hoitajia sitten. Mustakin tuntuu että ollaan joku poikkeus kun toisilla mummit käy harva se ilta hoitamassa lapsia jne. Ja onhan se jos sukulaiset ovat kaikki työelämässä täysillä kiinni niin eivät jouda lapsenlapsiaan kauheesti hoitelemaan kun ei voi niin vaan poiketa käymään, matkoihin menee aikaa.

en pidä meitä nuorena perheenä, mutta ei ole ketään lähellä.



Luulen, että nuorilla vanhemmilla yleensä on suku lähellä, sen sijaan korkeasti koulutetuilla, jotka ovat muuttaneet opiskelun vuoksi kauemmas tai työpaikan, on usein suku kaukana eikä mitään apua.



Etelässä varmasti paljon perheitä, jiden suku asuu pohjoisessa.

kummankaan suku lähelläkään.

ollaan parikymppinen pari, miehen vanhemmat ainoat, jotka ovat hoitaneet lasta. Näitä hoitamisiakin on ollut valehtelematta 5 nyt tämän puolentoista vuoden sisällä. Kaikki hoitokerrat on olleet meidän töitten takia, puoliväkisin on pakotettu hoitamaan, kun ei ole meidän lapsi enää söpö vauva...



Koko suku on kyllä samalla paikkakunnalla, mutta apua ei heru enkä enää kyllä pyydäkään.

kummi asuu samassa kaupungissa, mun vanhemmat n 150 km päässä, miehen vanhemmat n 50 km päässä. Ja apua on pyydetty mun vanhemmilta 3 krt ja aina ollaan apu saatu.

Yleensä en ymmärrä miksi pitää nakittaa toisia kun on ihan maksullisetkin palvelut käytettävissä.

Mua on pyydetty tosi usein hoitaa lähes tuntemattomien lapsia, lähes aina ei ole edes ajateltu maksaa ja joskus olen kysynyt suoraan palkkaa ja selittänyt mulla menee pelkästään bussilippujen takia näin paljon rahaa ainoastaan sinne tuloon. Ja hämmästyttävän paljon vanhempia haluaa että minä tulen hoitamaan heidän lapsia ilmaiseksi eikä tarvi edes ruokaa tarjota tai maksaa bussilippuja.

tästä kypsyneenä hoidan mielellään oman lapseni, olenhan hänen äiti.