Lue keskustelun säännöt.
Apua! Eräs opiskelija kirjoitti isänsä kuolleen.
10.11.2011 |
Kertoi siis poissaolonsa syyksi, että isänsä on eilen kuollut eikä siksi pääse kurssille. Mitä voin vastata tuohon viestiin? En haluaisi vaan lähettää osanottoani, kuulostaa töksäytykseltä, vaan jotain vähän enemmän. Omat vanhempani ovat vielä elossa niin omaa kokemusta siitä, mitä olisi toivonut ihmisten sanovan, ei ole.
Kommentit (8)
Ei ole pakko väkisin sanoa/kirjoittaa enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kenties jotakin siitä, että ymmärrät, että häntä tarvitaan nyt toisaalla. Ja kenties jotakin siitä, miten voi sitten "surtuaan" palata takaisin kouluun/kurssille (tää nyt on hieman hankalaa, kun ei tiedä, minkälaisesta oppilaitoksesta ja kurssista (pakollinen/vapaaehtoinen) on kyse). Kuitenkin jokunen rohkaiseva sana ja lupaus siitä, että koulu joustaa tällaisessa tilanteessa ja auttaa eteen päin.
Se perinteinen osanotto on tosi ok. Kiitä ilmoituksesta ja sano, ettei tällä hetkellä tarvitse huolehtia läsnäolosta, kun asia nyt tiedossa. Muista myös pahoitella uudelleen/kysyä vointia, kun näet opiskelijan seuraavan kerran. Se ettei toisen menetyksestä sanota mitään tavatessa ärsytti tosi paljon. Se kuoleman vaikeneminen pois, vaikka tiedetään, että toinen suree...
Ihan hirveästi kiitoksia! On vaikeaa, kun haluaa olla ystävällinen, muttei liian tunkeileva. Mulla on kamala olo, kun ajattelen tuota hekilöä.
Laitoin nyt sen meilin ja siitä tuli varmaan ihan siedettävä kiitos teidän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kuoli ihan äskettäin, ja olen huomannut, ettei sillä ole mitää väliä, miten sanansa asettaa, ihmisten myötätunto ja osanotto on joka tapauksessa hurjan tärkeää. Siitä saa voimaa ja jaksamista.
Pahalta sen sijaa tuntuu se, jos joku jättää kokonaan huomioimatta. En siis tarkoita, että pitää viikkokausia voivotella ja säälitellä, vaan kyllä pieni myötäelämisen ilmaisu riittää. Eräs kollegani kuitenkin totesi "Ai jaa", kun kerroin isäni kuolleen. Se jäi aika ikävästi mieleen muiden voimahalauksien tai lyhytsanaisten osanottojen rinnalla. Paikalla olleet kuulijat tuntuivat myös melko vaivautuneilta.
Eräs kollegani kuitenkin totesi "Ai jaa", kun kerroin isäni kuolleen. Se jäi aika ikävästi mieleen muiden voimahalauksien tai lyhytsanaisten osanottojen rinnalla. Paikalla olleet kuulijat tuntuivat myös melko vaivautuneilta.
Nuo on hankalia paikkoja ihmiselle, joka ei ole helposti empatiaa ilmaiseva ja jolla ei ole kokemusta tuollaisesta tilanteesta. Tökeröähän tuo oli, mutta melko varmasti vain siksi, että ei osannut sanoa muutakaan.
Harva ihminen on todella välinpitämätön tai ilkeä, useimmiten "huono" käytösä tuolaisissa asioissa vain on epävarmuutta ja osaamattomuutta.
Ja osanottoni vielä sinulle. Itselläni lähiomaisten sureminen on vielä edessä, mutta ei varmaan kovin kaukana.
ja ottaisin ihan tavallisesti osaa.