Lue keskustelun säännöt.
Olen ihastunut lääkäriini.
18.09.2008 |
Hän on aina ollut aika juro ja hiljainen, joskin ystävällinen. Viime aikoina olen joutunut käymään vastaanotolla useammin ja tunnelma on ollut kerta kerralta lepoisampi ja lämpimämpi. Toki ymmärrän, että lääkärin kuuluu olla sellainen eikä hän varmaankaan tunne tilanteessa mitään sellaista kuin minä. Meillä vain on ollut jotenkin mukavaa (harvinaista minulle lääkärissä) ja tunne "yhteydestä" on voimistunut kerta kerralta.
Sori tällainen turha vuodatus, joka ei auta ketään. Teilauksia varmaan tulee, mutta pakko jonnekin purkaa, kun en kenellekään tietty koskaan kehtaisi tunnustaa näin noloa ihastusta. :)
Kommentit (8)
Ihmisiä ne lääkäritkin on. Ja totuus on, että joskus kemiat kohtaa, joskus ei. Ja kyllä sen tuntee kun ne kohtaavat. Eli voi se lääkärikin susta pitää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vain hämmentynyt, koska lääkäri ei ole komea, itse olen yhtä "hyvässä asemassa" kuin hän, vaikken lääkäri olekaan ja lisäksi aluksi en pitänyt hänestä lainaan, sillä hän ei edes katsonut silmiin, naputteli vain koneelle lähetettä ym. Kolmen viime kerran aikana olen huomannut hänen kauniit silmänsä ja viimeisellä kerralla oli vastaanotolla pitkään ja hän katsoi minua taukoamatta silmiin. Kommunikointi oli siis rentoa ja miellyttävää.
Tuntuu oudolta, että hän olisi aluksi jännittänyt ja lopulta vapautunut, sillä onhan hän kovin kokenut. Ei kai hän jokaista potilasta erikseen jännitä.
Joo, nyt saa vuodatus riittää tai en itsehäpeältä selviä nukkumaan. :)
Ai niin, se katse oli TOSI intensiivinen ja herkkä. :D
Vaikken jännitäkään asiakaskontakteja niin mulle ainakin käy niin, että ensimmäisillä tapaamisilla energiaa menee siihen, että muistelee mitä tää ihminen on ennen kertonut ja onko me puhuttu tästä jo ja kysyinkö jo tätä ja tuota asiaa, ja se näkyy jotenkin. Sitten kun ihminen on käynyt monta kertaa ja olen jo sisäistänyt että tämä oli se tyyppi jolla oli se elämäntilanne ja se ongelma eikä mene enää sekaisin edellisen asiakkaan kertomien juttujen kanssa niin on helpompi keskittyä ihmiseen, ei enää siihen että saa kaikki keskustelun langat pidettyä päässään.
Tuntuu oudolta, että hän olisi aluksi jännittänyt ja lopulta vapautunut, sillä onhan hän kovin kokenut. Ei kai hän jokaista potilasta erikseen jännitä.
Vaikka on hyvä mies ja avioliitto, haluaisi silti välillä kokea sen ihanan tunteen, kun jalat nousevat maasta ja huolet unohtuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan käynyt mieslääkärillä (esim. tk-päivystys) tutkituttamassa rintojaan? Onko tullut yllätyksiä omista tuntemuksista? Itselleni kävi vähän näin, kun yhtäkkiä tajusin pitäväni hänen käsistään... Noloa ;)
Hankkikaa elämä. Parempi olisi ihastua duunariin, teidän älykkyydellänne olisi niihin paremmat mahkut...
Onhan se kiva kun joku kuuntelee ja välittää ja koskettaa ja on empaattinen vaikka tietäiskin että se on työn puolesta. Vielä jos on ulkoista viehätysvoimaa ja asemaltaan sellainen, että herättää kunnioitusta niin elementit on kohdallaan. Se vaan että potilaalla on yleensä vain yksi tai muutama lääkäri, lääkärillä on kymmeniä, satoja ellei tuhansia potilaita niin ei tule helposti vastavuoroista suhdetta.