45-vuotias ensisynnyttäjä?

Tätini tuli raskaaksi 44-vuotiaana ensimmäistä kertaa. Kaikki meni hyvin, terve lapsi tuli, nyt jo 38-vuotias tosin...

45v:lla ne voivat tietysti olla jo alkaneet. Mutta kannattaa muistaa, että jos tuleekin raskaaksi, suurin osa tuon ikäisten raskauksista menee kesken. Alussa ei siis pidä vielä hötkyillä, vaan rauhassa odotella tilanteen etenemistä.

tosin sain nuorimman (kolmannen)luomuna ja yllärinä 42v (on nyt puolitoista) ja ihan hyvin kaikki meni, lapsi on täysin terve ja jaksan hyvin hoitaa mutta jos nyt mietit asian niin että sikäli kun olet nyt 45, minkäikäinen olet ennen kuin tärppää, ja siitä lasket ainakin sen 20 vuotta eteenpäin minkä lapsen kasvattaminen ja elättäminen vie. Onhan siis oltava voimia, terveyttä ja tulojakin. En oikein ymmärrä miksi pitää enää tuossa iässä lähteä rankoilla hoidoilla tekemään lasta jos sitä ei muuten kuulu, meitä on jo 7 miljardia. Ihan näin järjellä ajatellen. Ei se lastenhoito ja kasvatus mitään "vasemmalla kädellä" tehtävää hommaa ole. Jaksatko teini-iän ym kun itse olet jo eläkeiässä. Ja rahaakin se vie. Arvio on jotain 200 000 euroa per lapsi ennen kuin on täysi-ikäinen, tämä muistaakseni brittitutkimus.

Tapasin mieheni sen verran "vanhana", että raskautta ei alunperinkään suunniteltu..Nyt kuitenkin on mielessä, että jos sittenkin.



En niinkään pelkää raskautta tai synnytystä vaan ihan omaa jaksamista lapsen kanssa.

oma terveys menee ja lapsenkin terveys pahasti uhattuna

Olen 40-vuotias vauvan äiti. Jaksan oikein hyvin, paremmin kuin monet nuoret äidit, koska olen terve ja hyväkuntoinen. Lihasvoimaa, virkeää mieltä ja mielellään kohtuullisesti rahaa, niin hyvin menee, JOS onnistut vauvan saamaan. Itse olen 3 lapsen äiti. Kaksi muuta on saatu nuorempana.

Kyllä se ihan mahdollista on. Tietysti naisen hedelmällisyys on tilastollisesti laskenut tuohon ikään mennessä jo huomattavasti, siis huo-mat-ta-vas-ti mutta se on tilastoa. Ei voi mistään tietää oletko sinä sellainen jolla hedelmällisyys on vielä hyvässä iskussa.



Jätätte ehkäisyn pois ja katsotte mitä tapahtuu, jos halu saada lapsi on tosiaan olemassa. Ikävä kyllä kromosomivikojen todennäköisyys on myöskin monisatakertaiseksi, eikä sitäkään voi mistään tietää, miten juuri sinun munasolusi jaksavat tai miten solujen jakaantuminen sinun kohdallasi tapahtuu - vaikuttaako ikä vai ei. Tästä syystä jotkut eivät sitten kuitenkaan enää ainakaan keinotekoisesti (hoidoilla) halua alkaa raskautta yrittämään.



Lapsenhoito on aina vaativaa, kokonaisvaltaista ja aikaa ja hermoja kysyvää, oli ikä mikä tahansa ja oli lapsi terve tai vammainen. Jos raskaita aikoja pelkää, ei kannata tehdä lapsia ollenkaan. Toisaalta elämäähän se vain on, ja on paljon asenteesta kiinni (mitä haluaa tehdä juuri tässä vaiheessa elämää? kanniskella vauvaa vai käydä teatterissa tai ehkäpä kouluttautua?) miten asiat kokee. Vaativaakaan hommaa ei välttämättä koe raskaana.

En oikein ymmärrä miksi pitää enää tuossa iässä lähteä rankoilla hoidoilla tekemään lasta jos sitä ei muuten kuulu, meitä on jo 7 miljardia.

Oman lapsen ja perheen kaipuu on luonnollista. En minä ainakaan halunnut lasta siksi, että haluan yhden uuden ihmisen tähän maailmaan yleisesti. Halusin lapsen omaan elämääni ja maailmaani. Ei kenenkään toivoa pitäisi viedä sen suhteen. Ei 45 v ole vielä mikään ikäloppu... ;)

Vielä ennätät. Hyvin menee ja itse olin liki samanikäinen ja hyvin meni kaikki. Osastolla katselin kun paljon nuoremmat oli paljon pahemmassa kunnossa kuin itse ja lapsilla jotain ongelmaa, minun lapsilla ei.



Tietysti vaikuttaa terveys, taloudellinen tilanne ja oma jaksaminen kuinka virkeä on ja työteliäs. Kannattaa käydä testit, koska riskit kasvaa.



Ei se ikä vaan ne yksilökohtaiset seikat vaikuttaa eniten.