Miten te muut työssäkäyvät monen lapsen äidit jaksatte?

On totta, että elämä on aika pitkälle aikataulutettua, mutta tässä joitakin asioita, joiden avulla jaksan paremmin:



-meillä hoitaja kotona, ettei tarvitse herättää lapsia aamulla mihinkään. On oikeastaan ihana herätä aikaisin, lukea lehti rauhassa ja käydä lähtiessä kurkkaamassa lastenhuoneisiin kun pikkuiset tuhisevat tyytyväisinä.



- olemme sopineet mieheni kanssa selvät säännöt siitä, mikä aika viikosta on varattu työnteolle, mikä hänen ja mikä minun harrstuksille (täytyy olla omaakin aikaa!). Tästä sopimuksesta ei tingitä ihan helposti.



- käytämme silloin tällöin lastenhoitajaa, eräs opiskelija käy noin 2-4krt kuukaudessa hoitamassa lapsiamme iltaisin tai viikonlopulla.



- viikonloppuna sovimme mieheni kanssa, että kumpi herää lauantaina hoitamaan lapset aamulla. toisen vuoro on nukkua sunnuntaina.



-Kotityöt on jaettu. Minä pesen pyykit ja huolehdin tiskit. Mies käy kaupassa ja ruoka laitetaan puoleksi. Mies huolehtiin nurmikonleikkuusta/lumienluonnista.



- Meillä käy siivooja joka toinen viikko.



Tässä joitakin keinoja,. Jaksan ihan ok, ottaen huomioon elämäntilanteen.

mutta yritän ajatella, että tätä vaihetta kun lapset ovat pieniä kestää kuitenkin niin vähän aikaa.



Meidän arjen tärkeimmät apukeinot ovat



- Siivooja, joka käy meillä joka perjantai. Tästä pienestä luksuksesta en suostuisi luopumaan millään. Antaa minulle ja miehelleni viikonloppuna mahdollisuuden viettää aikaa lasten kanssa eikä tehdä pelkästään kotitöitä.



- Lauantaisin on minun aamuni saada nukkua pitkään. Laitan korvatulpat korviin ja lapset tulevat herättämään minut aamiaiselle klo 9 (sunnuntai puolestaan mieheni lepoaamu)



- Liikunta antaa voimia. Lähdemme esim koko perheen voimin usein (vähintään 3 kertaa viikossa) lenkille. Lapset (3-, 4,5- ja 6v) polkevat polkupyörillään ja me mieheni kanssa kävelemme (tai hölkkäämme) vieressä. Ulkoilma ja liikunta antaa kummasti voimia

Teen lyhennettyä työviikkoa, se auttaa. Meillä kolme lasta, vanhin 4 plus pari vuotta nuoremmat kaksoset. Olin hoitovapaalla vuoden, en olisi jaksanut mennä töihin heti vanhempainloman loputtua. Meillä jaksaminen on välillä kortilla, mutta olemme yrittäneet karsia kaikki ylimääräiset menot. Emme harrasta, eivätkä lapset. Illat rauhoitettu perheen kesken. Elämä ei ole aikataulutettua, mutta pidämme kiinni tietystä vuorokausirytmistä. Emme tuo töitä kotiin. Välillä toki tökkii oman ajan puute, mutta kotona oloon verrattuna töissä käynti on sitä omaa aikaa. Vuoden sisällä aion ottaa itselleni jonkun säännöllisen harrastuksen kerran viikossa.

Töissä on jopa helppoa ja leppoista. Mies toimii perheen kuskina ja vie ja hakee lapsia sieltä ja täältä, joten en valita. Mulla on runsaasti aikaa levätä. Se on järjestelykysymys.

ja neljäs tulossa. Elämä ei tunnu ollenkaan raskaalta. Mies osallistuu aivan tasavertaisesti kaikkeen, teemme paljon yhdessä- esim lenkkejä iltaisin ja viikonloppuisin lasten kanssa. Viikonloppuisin menee kaksi tuntua siivoamiseen. Ikkunat pesee siivooja kaksi kertaa vuodessa.

Meillä tapahtuu kaikki aina suunnilleen samaan aikaan. Kun on selkeät rutiinit niin kaikki sujuu helposti. Jos on paljon poikkeusta esim viikonloppuna reissua tai juhlia niin silloin saattaa tuntua hiukan raskaalta. Mutta arki on sitä parasta mun mielestä ainakin.

(hoitaja hakee lapset välipalan jälkeen tarhasta ja on heidän kanssaan siihen saakka, kunnes toinen vanhemmista tulee kotiin).

teen ihan täyden 8 tunnin työpäivän, elämämme ei ole mitenkään erikoisen aikataulutettua. Lasten isä ei ole kuvioissa, eikä isovanhemmat, enkä käytä muutakaan ulkopuolista apua. Aina ei jaksaisi, mutta muutakaan mahdollisuutta ei ole

minä en viitsi itseäni psyykata sillä, että pikkulapsivaihe on äkkiä ohi. Meillä sitä on nyt kestänyt 17 vuotta ja vielä on neljä vuotta että nuorin on edes ekaluokkalainen.

Tätä aiheesta oli mielenkiintoinen ketju pari viikkoa sitten, katsotaan löyänkö haulla.

Eli käytämme ulkopuolista apua lasten- ja kodinhoidossa. Lisäksi teen itse lyhennettyä työpäivää, mutta sen sijasta että menisin suoraan töistä kotiin saatan käydä ensin jumpassa/salilla, shoppailemassa yms. (hoitaja hakee lapset välipalan jälkeen tarhasta ja on heidän kanssaan siihen saakka, kunnes toinen vanhemmista tulee kotiin).



Pyykit haluan edelleen pestä itse (oma pikku skitsoaiheeni ;), mutta hoitaja myös ripustaa vaatteet koneesta, vie kuivat vaatekaappeihin, siivoaa pikkutavaroita paikoilleen, silittää miehen paitoja ja toisinaan myös imuroi. Siivouksen suhteen olen relannut paaaaaaljon sitten entisaikojen, mutta siisteydestä tulee kuitenkin huolehdittua aika paljon, mies hoitaa vessan ja kylppärin pesut, viikonloppuisin tiskit ja kaupassakäynnit.



Lasten kanssa käymme viikonloppuisin yhdessä uimassa ja ulkoilemassa, lisäksi lapset menevät viikonloppuisinkin viimeistään 20.30 nukkumaan joten jää sitä vapaa-aikaa vähän illasta silloinkin.



Sitä aikaa pitää kaivaa jostain itselle ja olla vähän itsekäs - huomaan itse mikä suunnaton ero on jaksamisessa ja mielialassa verrattuna siihen aikaan, kun yritin tehdä kaikki itse ja mennä muiden menojen ja mielihalujen mukaan. Elämä on tosi kivaa ja mukavaa tällä hetkellä =)