Kertokaa kokemuksia "nainen tosi sosiaalinen, mies ei" -suhteista

Mun mies on tosi epäsosiaalinen, mikä tarkoittaa, että ei halua kutsua ketään käymään, mennä itse käymään missään, eikä oikeastaan edes jaksaisi olla mun ja lapsen kanssa. Jos meille tulee joku käymään, mies keksii väkisin jotain menoa, jotta ei tarttis olla paikalla. Joskus mun kaverit on vähän sitä ihmetelleetkin, että olen asunut mieheni kanssa 6 vuotta, ja he ovat nähneet hänet vain ohimennen. On suoraan sanottuna aika kiusallista. Siinä saa sitten itse selitellä, miksi se ei taaskaan tullut kylään/ole kotona. On myös jokseenkin kurjaa, että muut tulevat aina kylään/juhliin pariskuntana, minä aina yksin.



Itse en ole mitenkään yltiösosiaalinen, mutta kuitenkin tykkään tavata ihmisiä.



Mieheni tapaa melko mielellään omia perheenjäseniään ja mun perhettä, mutta kaikki muut on ehdottomasti nounou.



Tämmöistä siis odotettavissa. Mies on muuttunut iän myötä entistä epäsosiaalisemmaksi. Eli ei kannata ainakaan ajatella, että saisi epäsosiaalista miestä sosiaalistettua.

12 vuodessa minä olen muuttunut hiukan vähemmän sosiaaliseksi ja mies hiukan enemmän sosiaaliseksi. Monenlaiset taitomme täydentävät toisiaan. Vieraita en paljon kotiin kutsu emmekä paljon käy kylässä.

mutta meillä mies ei lähde mihinkään vaikka vieraita tulisi, vaan menee esim makkariin "päikkäreille" siksi aikaa.



Aluksi ihmiset ihmetteli, mutta ovat tottuneet. Enkä minä ainakaan häpeä muiden tekemisiä, eli sitä ettei mieheni kulje mukana tai sulkeutuu makkariin kun tulee vieraita. Miksi pitäisi? Sen ongelmahan se on.

Ero koitti jo 2009, mutta suhde oli juuri tuollainen.



Olen aktiivinen ja aloitteellinen ystävyyssuhteissa, ja usein menossa kavereiden kanssa milloin missäkin. Mies taas oli kotieläjä, vietti 80% valveillaoloajasta telkun/netin äärellä.



Ei siitä oikein tullut mitään, kun toinen ei koskaan vaivautunut mukaan illanviettoihin, puhumattakaan risteilyistä, mökkireissuista, sukujuhlista jne.



Haastehan tuo tilanne aina on, mutta meillä eroavaisuudet olivat ylitsepääsemätöntä luokkaa. :/

muuttunut sosiaalisemmaksi iän myötä.



Minua vähän harmittaa, kun käyn tapaamassa ihmisiä ja jotkut miehet ovat todella hauskoja, sosiaalisia ja hyviä seuraihmisiä, niin tunntn piston sydämessäni ja pohdin millaista olisi olla jos puoliso olisi sellainen. LIsäksi oma mies naura lähinnä nörttijutuille ja omille jutuille, muttei heitä huumioria sanaleikeistä tai mistään yhetiskunnallisista asioista, ei ole koskaan lukenut ihmisistä juttuja lehdestä vaikka lukeekin päivän lehdet kannesta kanteen.