Vanha appeni ruuat rinnuksilla tk:n aulassa

Paitsi, että kun me olemme vanhoja, niin hoitajia on vieläkin vähemmän, ja vaippoja saa vain yhden parissa päivässä.

Hyvä, kun ehdit syöttää appeasi.

Eilen menin katsomaan appeani terveyskeskuksen vuodeosastolle. Me omaiset käymme siellä aina, jos vain voimme, päivällisaikana, että voimme syöttää hänet. Hänellä on ollut aivoinfarkti ja kädet eivät jaksa oikein nostaa lusikkaa suuhun asti. Hoitajilla on tunnetusti niin kiire, että apella on aina hirveä nälkä. Hoitajat siis syöttävät muut ateriat paitsi päivällisen. Ne jäävät todennäköisesti osaksi syömättä, koska appi ei ehdi niellä sitä tahtia kuin hoitaja kiireessään syöttää. Eilen illalla sinne mennessäni löysin apen oleskeluaulasta. Siinä oli meneillään joku hartaushetki, jotain seurakunnan väkeä soitti kitaraa ja lauloi. Potilaita (tai pitäisi sanoa kai asukkaita) oli tuotu siihen kuuntelemaan riviin. Appi istui pöydän aaressä pyörätuolissa ja yritti lusikoida kalasoppaa suuhunsa. Suurin osa sopasta oli hänen päällään, kasvot aivan ruuassa, vaatteet märät (oli yrittänyt juoda nokkamukista maitoa, vaikkei ole pystynyt siihen viikkoihin). Ainoatakaan hoitajaa ei missään, olivat kai itse syömässä. Ja hartausväki veisasi hänen ympärillään. Järkytyin näkemästäni aivan ttotaalisesti. Itkua pidätellen puhdistin apen kasvot ja syötin lopun keiton. Hän oli selvästi nälissään. Hänellä on onneksi myös Alzheimer, eli hän ei täysin tajunnut tilannetta. Vein hänet huoneeseen ja autoin sänkyyn. ainoatakaan hitajaa en nähnyt koko aikana. Minun oli pakko lähteä hakemaan lasta harrastuksesta ja jättää hänet sinne oman onnensa nojaan. Yritin soittaa monta kertaa osastolle kysyäkseni, onko joku käynyt vaihtamassa hänelle kuivaa ylle. Lopulta n. klo 22 joku vastasi ja sanoi, että kyllä me osaamme työmme tehdä. Harmittaa vietävästi apen puolesta. Hän on hieno, kohtelias herrasmies, joka on aina ajatellut toisia. Nyt elämän loppupää on tällaista, ei minkäänlaista ihmisarvoa. Apella on vaipat, vaikka hän pystyisi autettuna käymään vessassa. Auttajia ei ole, joten on ollut pakko opetella kakkaamaan vaippaan. Vika ei ole hoitajissa, vaan siinä, että heitä ei ole tarpeeksi. Miehelle en uskaltanut koko totuutta kertoa, koska hän olisi lähtenyt osastolle sanomaan pari valittua sanaa. Toivottavasti itse kuolen saappaat jalassa, ettei tarvitse joutua tuollaisiin paikkoihin. :( Kiitos, että sain avautua.

Kerroppa hoitolaitoksen nimi, kiitos!

eikä tekijöitä ole,kukaan ei HALUA töihin noihin paikkoihin koska se käy liian raskaaksi kun hoitoa ei voi toteuttaa hyvin.Pulasta kertonee sekin että olin opiskellut sairaanhoitajaksi 5kk kun pääsin töihin vanhusten asumisyksikköön,vastasin yksin koko osastosta vaikkei minulla ollut minkäänlaista kokemusta alalta!

Onneksi apellasi on omaisia, jotka edes vähän pystyvät olemaan avuksi.



Ihan kauheaa miten vanhuksia kohdellaan Suomessa nykyisin, epäinhimillistä.

paitsi että meillä appi oli täysin tolkuissaan, sydän vain kovin heikko. Kahdesti päivässä käytiin katsomassa, talutettiin vessaan (vaikka oli ne vaipat) ja yritettiin piristää täyspäistä miestä. Hän oli periaatteessa tutkimuspotilaana, koska jatkopaikkaa ei mistään löytynyt eikä kotona enää pärjännyt.



Yhtenä päivänä appi yritti lähteä itsekseen vessaan, kaatui ja löi päänsä. Ambulanssilla keskussairaalaan. Omaisille "unohdettiin" kertoa, saimme tietää vasta iltapäivällä, kun mies meni tapansa mukaan vierailulle. Keskussairaalasta löytyi hirveissä mustelmissa ja ruhjeissa lähes tajuton appi, jonka vammoja ei arkijärjellä pelkän kaatumisen aiheuttamiksi olisi uskonut.



Hän kuoli 3 päivää myöhemmin. Terveyskeskuksen mukaan vika oli apessa, joka ei suostunut uskomaan, että siellä ei saa kävellä.

Kerroppa hoitolaitoksen nimi, kiitos!



Se on sellainen juttu, että puhutaan vakavista asioista. Kertokaa niitä paikkojen nimiä!!!

Äitini oli useamman vuoden laitoshoidossa ennen kuolemaansa ja itku tuli itsellekin monta kertaa kun näki miten ala-arvoista vanhusten hoito on. Teimme valituksia lääninhallitukseen ja siitä kyllä seurasi hieman parannuksia. Varsinkin kun teimme ison valituksen jonka taakse lähti lähes koko laitoksen asukkaiden omaiset. Valitettavasti tilanne on se että ne vanhukset hoidetaan paremmin, joilla on aktiiviset omaiset, jotka vahtii että hoitosopimuksia noudatetaan jne.

Minunkin äidilleni nuo vaipat oli kauhein shokki, viikko laitoksessa ja sen jälkeen loppui vessaan saattaminen.



Varsinkin eräs kaveri kyselee että olenko jo päässyt surusta jonka äidin kuolema aiheutti. Surin tietenkin silloin akuutisti, mutta en osaa enää. Ei se vanhainkodin elämä ollut aina ihmisen arvoista elämää ja kun muuta ei ollut tiedossa, niin ehkä se taivaan koti on äidille paras paikka. Hän oli kuitenkin yli 80v kuollessaan, joten elämä ei jäänyt kesken.



Oma vanhuus kuitenkin pelottaa... En todellakaan halua joutua vastaavaan laitokseen itse. Jos olisin saanut lottovoiton, olisin ottanut äidinkin pois sieltä, mutta ei kyennyt koska ei ollut varaa palkata hoitoapua.

Suomalainen terveydenhuolto tuotetaan halvalla verrattuna moniin muihin maihin. Hoitajilla ei asiassa ole juurikaan sananvaltaa. Lisää henkilökuntaa ei palkata, vaikka jaksaminen olisi äärirajoilla.



Se, että jollakin vanhuksella on vaipat, vaikka voisikin käydä vessassa, johtuu usein siitä, että esiintyy paljon virtsankarkailua. Vessaan viedään, mutta aina ei ehditä ajoissa. Kasteluvahingotkaan eivät ole mukavia potilaille. Toinen vaihtoehto olisi kestokatetri, mutta se altistaa infektioille.



Painostakaa osastonhoitajia ja ylilääkäreitä, rivihoitajat eivät mahda asialle mitään. Toki joukossa on niitä kehäraakkeja, jotka eivät välitä työnsä laadusta. Useimmilla on kuitenkin sen verran ammattiylpeyttä, että työt tehdään mahdollisimman hyvin; potilaat pidetään puhtaina ja siisteinä.



Se, että potilaan annetaan tehdä itse, saattaa olla myös osa kuntoutusta. Potilaan puolesta tekeminen passivoittaa ja taannuttaa. Aivoinfarktin jälkeen on tärkeää yrittää palauttaa toimintakykyä. Kannattaa kysellä tarkemmin appiukkosi hoitosuunnitelmasta, ja kertoa avoimesti, mitä ajatuksia näkemäsi herätti.

Miksi kuvittelet, että aloitus on provoa. Tuo on täyttä totta ympäri Suomea. Hoitajat syöttävät (jos syöttävät) sellaisella vauhdilla, että ruokailu ei ole mikään nautinto.

Vanhuksia hoidetaan todellakin minimi-miehityksellä ja siitä seuraa että hoito on ala-arvoista.



Työskentelin osastolla, jossa oli 20 potilasta. Kaikki huonokuntoisia, vain yksi oli kävelevä. Muut nostettiin pyörätuoliin nostolaitteella. Hoitajan piti tehdä lähes kaikki puolesta, esim. pestä, pukea ja syöttää. Tällaisessa paikassa olisi tarvittu aamuvuoroon vähintään 7 hoitajaa, meitä oli neljä. Ja viikonloppuisin kaksi. Öisin yksi.



Lähes joka päivä oli joku hoitaja sairaana ja sijaista ei saatu. Jos saatiin, saatiin yleensä joku 18 v. opiskelijatyttö. Työ oli todella raskasta, teimme vain välttämättömän mutta siihenkään ei tahtonut aika riittää. Omaisille hymyiltiin mutta kyllähän he paljon valittivat huonoa hoitoa. Ja ihan syystä. Näin Helsingissä.



t. sh (ei enää vanhustyössä)

Valviraan hoitolaitoksen nimi, eikä tänne. Ainoa, mikä voi tosiaan auttaa resurssoinnin parantamisessa.

Kyllä tuo on ihan virallisesti tutkittu että on paikkoja, joissa vanhukset saavat hyvää hoitoa, mutta on myös noita paikkoja, joissa hoitoa ei väkipulan vuoksi saa. Ruoka on todella kehnoa, vankilassa saisi paljon parempaa, ulos ei pääse, vankilassa pääsee uloskin joka päivä. Ei ne hoitajat yleensä tahallaan hoida huonosti, mutta hoitajamitoituksen on niin pielessä kuin vaan voi olla. Nykyään vanhukset on yleensä täysin autettavia ennen kuin joutuvat vanhainkotiin. Ei hoitaja yksinkertaisesti ehdi syöttämään vanhusta, joka tarvitsee ruokailuun 30-45 min, koska hänen pitää syöttää n. 4-5 asukasta ja vaihtaa ne vaipatkin ja mitä kaikkea muuta ennenkuin seuraavan aterian aika koittaa.

Onneksi olkoon te harvat joiden lähiomaiset hoidetaan ns. hyvässä hoitolaitoksessa.

Kerroppa hoitolaitoksen nimi, kiitos! Se on sellainen juttu, että puhutaan vakavista asioista. Kertokaa niitä paikkojen nimiä!!!

Kerroppa hoitolaitoksen nimi, kiitos!

Se on sellainen juttu, että puhutaan vakavista asioista. Kertokaa niitä paikkojen nimiä!!!

voin kertoa, että aikalailla varmaan perusmeininkiä tuo ap:n kuvailema tilanne. Sitä eivät ne ihmiset tajua, joilla ei ole omaisia julkisella puolella hoidettavana.

Oma äitini oli muutamia vuosia sitten parissa eri sairaalassa (Meilahdessa ensin ja sitten Laaksossa?) levyn kappale dementian takia hoidossa Hgissä, ja meno oli todella hurjaa. Silloin oli kuitenkin vielä selväjärkinen, oli periaatteessa kuntoutumassa kotiin paluuta varten (lääkkeitä soviteltiin kohdilleen). Tuo kuntoutus oli kuitenkin aivan naurettavaa, ja osastolla äitiini suhtauduttiin kuin dementtiin, mitä hän ei vielä silloin tosiaankaan ollut. Olin itse raskaana, ja olin hänen tilanteestaan niin huolestunut, että jouduin supistelujen takia sairaslomalle. Lopulta sanoimme lääkäreille, että haluamme että äiti kotiutuu mahdollisimman pikaisesti, täällä hän ei enää kuntoudu. Muistan, kuinka hoitajat olivat aika yllättyneitä, että heidän osastolta joku vielä kotiinsa palaa.. Olisivat voineet hiukan paremmin tutustua potilaan tietoihin!

Kuntoutuksesta vielä.. Siinä fysioterapeutti istui äidin vuoteen vieressä, ja odotti että äiti saa sidottua lenkkarin nauhat kiinni! Oli odottanut jo n 20 minsaa, ei voinut auttaa, kun se kuulemma kuuluu asiaan että itse sidotaan. Kun tulin paikalle, oli fysioterapeutin aika sitten jo lopussa, eikä kuntoutusta voitu tehdä. Sanoin, että äidille hankitaan vaikka tarralenkkarit kotiin, nauhojen sitominen ei ole ykkösprioriteetti, vaan se että koordinaatio olisi parempi. Ihan ihme touhua, olin todella järkyttynyt.

Pienen virtsankarkailun vuoksi äidilläni oli sellainen pieni vaippa. Se olikin vielä ok. Mutta laitoksessa laitettiin sitten housuvaippa ja vessaan saattaminen lopetettiin ja myös kakat tehtävä vaippaan. Ja syy on siis siinä että vaipan pystyy vaihtamaan hoitaja yksin ja siihen menee vähemmän aikaan kuin siihen, että 2 hoitajaa saattaa vessaan.

Äitini hartain toive oli aina, että voi kun pääsisi vessaan. No oma hoitaja saattoi ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Oli viikon kohokohta, sillä eihän sitä suihkuunkaan päässyt useammin. Muina päivinä sai lappupesut.

Se, että jollakin vanhuksella on vaipat, vaikka voisikin käydä vessassa, johtuu usein siitä, että esiintyy paljon virtsankarkailua. Vessaan viedään, mutta aina ei ehditä ajoissa. Kasteluvahingotkaan eivät ole mukavia potilaille.

Sinä, joka luulet tätä provoksi: ole onnellinen, koska sinulla ei ole koskaan ollut omaista vanhustenhuollossa. Jos olisi, tietäisit, että tämä on arkipäivää Suomessa. Ise olen seurannut oman äitini vuodeosastolla oloa kolme vuotta ennen hänen todella toivottua kuolemaansa sekä muutaman sedän ja tädin kamppailua. En viitsi edes kirjoittaa noista kokemuksista, ne olivat ihan omaa luokkaansa.



Apella on kestokatetri, mutta kakka pitää tehdä vaippaan. Kestokatetrin takia hänellä on koko ajan virtsatietulehdus ja sitä kautta jatkuva antibioottilääkitys. Tässä on järkyttävää se, että appi oli vielä kuukausi sitten kotona vaimonsa kanssa, ja vaivan pelkkä dementia. Sitten hän kaatui ja sai aivoverenvuodon, jonka takia hän joutui sairaalaan. Parissa viikossa hän taantui aivan eri ihmiseksi. Nyt häntä ollaan kotiuttamassa vaimon (yli 80 v) hoidettavaksi. Sekin on parempi kuin nykyinen tilanne. Luojan kiitos heillä ja meillä on vähän säästöjä, että voimme hankkia sinne vähän kotiapua. Ja meitä omaisia asuu tässä lähistöllä. Miten ne, joilla ei ole ketään? Kuka heidän etuaan ajaa sairaalassa? ei kukaan.



Kiitos niille, jotka myötäelävät.

kertoi, että hänen työpaikallaan on juuri . tuollaista. Mieli on paha, kun ei kerkeä kun supistettuna asioita hoitamaan. Hän on asiasta ilmoittanut esimiehelleen, mutta muutosta ei ole tapahtunut. Jos ruokatauon tai muun tauon pidät, se on potilailta pois. Hän on monesti lähtenyt kotiin nälkäisenä. Ja työkaveri kun sairastuu, ei oteta sijaisia. Tämä on jo niin sairasta ja julmaa.Tuttavani kiitteli kovasti omaisia, jotka tulevat hoitamaan, kun henkilökunta ei kerkeä. Tuntuu, että eläimilläkin on paremmat olot, kun vanhuksilla. Asia pitäisi saada julkisuuteen ja suurempien johtajien korviin. Sieltä pöydän takaa voisi johtaja asemissa olevat siirtyä kentälle katsomaan, mitä potilaille oikeasti / vanhuksille kuuluu, ja miten he voivat.

Sinä, joka luulet tätä provoksi: ole onnellinen, koska sinulla ei ole koskaan ollut omaista vanhustenhuollossa. Jos olisi, tietäisit, että tämä on arkipäivää Suomessa. Ise olen seurannut oman äitini vuodeosastolla oloa kolme vuotta ennen hänen todella toivottua kuolemaansa sekä muutaman sedän ja tädin kamppailua. En viitsi edes kirjoittaa noista kokemuksista, ne olivat ihan omaa luokkaansa. Apella on kestokatetri, mutta kakka pitää tehdä vaippaan. Kestokatetrin takia hänellä on koko ajan virtsatietulehdus ja sitä kautta jatkuva antibioottilääkitys. Tässä on järkyttävää se, että appi oli vielä kuukausi sitten kotona vaimonsa kanssa, ja vaivan pelkkä dementia. Sitten hän kaatui ja sai aivoverenvuodon, jonka takia hän joutui sairaalaan. Parissa viikossa hän taantui aivan eri ihmiseksi. Nyt häntä ollaan kotiuttamassa vaimon (yli 80 v) hoidettavaksi. Sekin on parempi kuin nykyinen tilanne. Luojan kiitos heillä ja meillä on vähän säästöjä, että voimme hankkia sinne vähän kotiapua. Ja meitä omaisia asuu tässä lähistöllä. Miten ne, joilla ei ole ketään? Kuka heidän etuaan ajaa sairaalassa? ei kukaan. Kiitos niille, jotka myötäelävät.

Oma mummini oli dementiakodissa jossa meno oli ihan samanlaista. Lähtiessämme pois alzheimeria sairastava mummi huusi ja itki "Älkää jättäkö tänne vieraan luo!" Hän laitostui vaipoissa makaavaksi ja melkein liikuntakyvyttömäksi muutamassa viikossa. Muutos oli silminnähtävä.



Mummi oli todella vaikea ihminen. Muuten varmaan tyttärensä olisivat hoitaneet hänen vanhuusaikansa. Itse aion hoitaa anoppini ja appeni jos sen aika tulee, tai laitamme heidät yksityiseen hoitokotiin ja käymme sitten päivättäin kylässä. Omat vanhempani asuvat kaukana joten heidän hoitonsa voi olla vaikeampaa (jää veljeni huoleksi). Kunnalliseen hoitoon en aio vanhempiani laittaa - se on nyt nähty mitä se taso on. :-(

Oma mummini oli dementiakodissa jossa meno oli ihan samanlaista. Lähtiessämme pois alzheimeria sairastava mummi huusi ja itki "Älkää jättäkö tänne vieraan luo!" Hän laitostui vaipoissa makaavaksi ja melkein liikuntakyvyttömäksi muutamassa viikossa. Muutos oli silminnähtävä.



Mummi oli todella vaikea ihminen. Muuten varmaan tyttärensä olisivat hoitaneet hänen vanhuusaikansa. Itse aion hoitaa anoppini ja appeni jos sen aika tulee, tai laitamme heidät yksityiseen hoitokotiin ja käymme sitten päivättäin kylässä. Omat vanhempani asuvat kaukana joten heidän hoitonsa voi olla vaikeampaa (jää veljeni huoleksi). Kunnalliseen hoitoon en aio vanhempiani laittaa - se on nyt nähty mitä se taso on. :-(

Sinä, joka luulet tätä provoksi: ole onnellinen, koska sinulla ei ole koskaan ollut omaista vanhustenhuollossa. Jos olisi, tietäisit, että tämä on arkipäivää Suomessa. Ise olen seurannut oman äitini vuodeosastolla oloa kolme vuotta ennen hänen todella toivottua kuolemaansa sekä muutaman sedän ja tädin kamppailua. En viitsi edes kirjoittaa noista kokemuksista, ne olivat ihan omaa luokkaansa. Apella on kestokatetri, mutta kakka pitää tehdä vaippaan. Kestokatetrin takia hänellä on koko ajan virtsatietulehdus ja sitä kautta jatkuva antibioottilääkitys. Tässä on järkyttävää se, että appi oli vielä kuukausi sitten kotona vaimonsa kanssa, ja vaivan pelkkä dementia. Sitten hän kaatui ja sai aivoverenvuodon, jonka takia hän joutui sairaalaan. Parissa viikossa hän taantui aivan eri ihmiseksi. Nyt häntä ollaan kotiuttamassa vaimon (yli 80 v) hoidettavaksi. Sekin on parempi kuin nykyinen tilanne. Luojan kiitos heillä ja meillä on vähän säästöjä, että voimme hankkia sinne vähän kotiapua. Ja meitä omaisia asuu tässä lähistöllä. Miten ne, joilla ei ole ketään? Kuka heidän etuaan ajaa sairaalassa? ei kukaan. Kiitos niille, jotka myötäelävät.

ehkä tietää enemmän kuin sinä!