Vanha appeni ruuat rinnuksilla tk:n aulassa

Eilen menin katsomaan appeani terveyskeskuksen vuodeosastolle. Me omaiset käymme siellä aina, jos vain voimme, päivällisaikana, että voimme syöttää hänet. Hänellä on ollut aivoinfarkti ja kädet eivät jaksa oikein nostaa lusikkaa suuhun asti. Hoitajilla on tunnetusti niin kiire, että apella on aina hirveä nälkä. Hoitajat siis syöttävät muut ateriat paitsi päivällisen. Ne jäävät todennäköisesti osaksi syömättä, koska appi ei ehdi niellä sitä tahtia kuin hoitaja kiireessään syöttää.



Eilen illalla sinne mennessäni löysin apen oleskeluaulasta. Siinä oli meneillään joku hartaushetki, jotain seurakunnan väkeä soitti kitaraa ja lauloi. Potilaita (tai pitäisi sanoa kai asukkaita) oli tuotu siihen kuuntelemaan riviin. Appi istui pöydän aaressä pyörätuolissa ja yritti lusikoida kalasoppaa suuhunsa. Suurin osa sopasta oli hänen päällään, kasvot aivan ruuassa, vaatteet märät (oli yrittänyt juoda nokkamukista maitoa, vaikkei ole pystynyt siihen viikkoihin). Ainoatakaan hoitajaa ei missään, olivat kai itse syömässä. Ja hartausväki veisasi hänen ympärillään. Järkytyin näkemästäni aivan ttotaalisesti. Itkua pidätellen puhdistin apen kasvot ja syötin lopun keiton. Hän oli selvästi nälissään. Hänellä on onneksi myös Alzheimer, eli hän ei täysin tajunnut tilannetta. Vein hänet huoneeseen ja autoin sänkyyn. ainoatakaan hitajaa en nähnyt koko aikana. Minun oli pakko lähteä hakemaan lasta harrastuksesta ja jättää hänet sinne oman onnensa nojaan. Yritin soittaa monta kertaa osastolle kysyäkseni, onko joku käynyt vaihtamassa hänelle kuivaa ylle. Lopulta n. klo 22 joku vastasi ja sanoi, että kyllä me osaamme työmme tehdä.



Harmittaa vietävästi apen puolesta. Hän on hieno, kohtelias herrasmies, joka on aina ajatellut toisia. Nyt elämän loppupää on tällaista, ei minkäänlaista ihmisarvoa. Apella on vaipat, vaikka hän pystyisi autettuna käymään vessassa. Auttajia ei ole, joten on ollut pakko opetella kakkaamaan vaippaan. Vika ei ole hoitajissa, vaan siinä, että heitä ei ole tarpeeksi. Miehelle en uskaltanut koko totuutta kertoa, koska hän olisi lähtenyt osastolle sanomaan pari valittua sanaa.



Toivottavasti itse kuolen saappaat jalassa, ettei tarvitse joutua tuollaisiin paikkoihin. :(



Kiitos, että sain avautua.