Lue keskustelun säännöt.
Jos on sos.tilanteiden pelkoa ja masennusta kandeeko unohtaa asiakaspalveluala?
10.12.2025 |
Mä siis opiskelen ja nyt ollut koulusta pois jo toista viikkoa. Mulla ei ole pakkoa jatkaa kun oon työkyvyttömyyseläkkeellä. Mutta jos lopetan niin oon sitten taas vaan kotona eikä ole muuta.
Kommentit (20)
Ja siis lisään että ala oli alussa sellainen mistä todella pidän mutta en ole oikein löytänyt paikkaani ryhmässä ja ahdistaa jo tuleva asiakaspalvelu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ei. Itse pärjään oikein hyvin, mulla on sellainen työrooli. Se on auttanut myös siviilielämässä, koska pärjään töissä niin hyvin niin olen opetellut myös noissa hankalissa vapaa-ajan tilanteissa esim. joissain isoissa juhlissa, ottamaan sen saman rooli. Aspahymy naamalle ja suhtaudun muihin vieraisiin kuin olisivat "asiakkaitani". Älä lannistu, pelkkä kotona oleminen on pahinta. Jatka vain opintoja, ja usko itseesi.
Mitä jos nyt vaan jäisit eläkkeelle pysyvästi ettei vie opiskelu- ja työpaikkaan sellaiselta joka sitä työtä pystyy tekemään.
Hienoa että kokeilit niitä kampaajaopintoja mutta eihän tuosta nyt mitään tule. Olet niin riippuvainen muiden ihmisten hyväksynnästä. Toisaalta voisit vielä yrittää päästä noiden överien tunteidesi yli. Olet opiskelemassa, et kavereita hakemassa! Jos pystyt valmistumaan niin tekisi ihan hyvää tuolle sairaalloiselle alemmuudentunteellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitko sä se kampaaja? Olisit voinut ottaa vaikka vanhustalokeikkaa. Ne on lepposia mummeleita. Tai leikata kavereiden hiuksia kympillä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos nyt vaan jäisit eläkkeelle pysyvästi ettei vie opiskelu- ja työpaikkaan sellaiselta joka sitä työtä pystyy tekemään.
Meillä on töissä pari tällaista juupaseipäs tyyppiä ja se aika raskasta meille muillekin. Jos ei ole kykyä tulla paikalle tekemään osoitettua työtä oikea paikka on työkyvyttömyyseläke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä mitä haluat oikeasti tehdä. Joidenkin perusluonne on jo lähtökohtaisesti sisään päin lämpiävä eivätkä he vain halua asiakaspalveluun tai muihin samanlaisiin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näille pitäisi olla joku muu paikka kuin se opiskelu- tai työpaikka.
50 litraa vettä vatiin,
pää sinne.
Jos tuntuu, ettei enää
hotsita mikään.
Kukaan ei sua pakota.
En tosin suosittele.
Elämä on kallis lahja.
Tsemppiä kuitenkin
valitsemallasi (kampaajan?) uralla.
Mä olen enemmän mentaalinen
analyytikko kuin kampaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suoraa kannata! Jos olet asiakaspalveluhenkinen noin niin kuin muuten ihmisenä, niin voi sopivassa paikassa ja määrin tukea sua. Jos tilanteesi on tasapainossa.
Vierailija kirjoitti:
Näille pitäisi olla joku muu paikka kuin se opiskelu- tai työpaikka.
Kuntouttava työtoiminta on ollut se paikka. Nyt sekin on sitten lakkauttamisuhan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit pärjätä asiakaspalvelussa ja tulla jopa hyväksi siinä vaikka sinulla olisi sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta se vaatii paljon oman mukavuusalueesi ulkopuolelle menemistä ja tietoista harjoittelua. Masennuksen ei tulisi olla mikään pysyvä olotila, joten se on hoidettava ensin pois alta.
Vierailija kirjoitti:
Olitko sä se kampaaja? Olisit voinut ottaa vaikka vanhustalokeikkaa. Ne on lepposia mummeleita. Tai leikata kavereiden hiuksia kympillä.
Meillä on ihan hirveästi yksinäisiä lapsia, nuoria, aikuisia, vanhuksia, jne. Miksi ei voisi sitä eläkettä vastaan käydä vähän höpöttelemässä näiden kanssa? Sellaista pyyteetöntä tekemistä mistä itsekin saisi tyydytystä siihen omaan yksinäisyyteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olitko sä se kampaaja? Olisit voinut ottaa vaikka vanhustalokeikkaa. Ne on lepposia mummeleita. Tai leikata kavereiden hiuksia kympillä.
Meillä on ihan hirveästi yksinäisiä lapsia, nuoria, aikuisia, vanhuksia, jne. Miksi ei voisi sitä eläkettä vastaan käydä vähän höpöttelemässä näiden kanssa? Sellaista pyyteetöntä tekemistä mistä itsekin saisi tyydytystä siihen omaan yksinäisyyteen?
Siksi kun akateemisille naisille piti keksiä töitä ja sen myötä hävisi hoiva-avustajat.
Miltä itsestäsi tuntuu? Sinuna yrittäisin jatkaa, koska kotona luultavasti eristäytyy enemmän. Onko sinulla jotakin lääkitystä, joka helpottaisi oireita?
Ei välttämättä. Itse nuorena en yhdessä vaiheessa kyennyt lähtemään edes ruokakauppaan lukuisista yrityksistä huolimatta. Sitten jossain vaiheessa sisuunnuin kun en saanut julkisesta terveydenhuollosta tarvitsemaani apua, ja pakotin itseni tavarataloon töihin. Oli mitä vilkkain ale-aika, ja ihmisiä jonoksi kaupan varaston perälle. Meinasin lopettaa kassakoulutuksen jälkeen, mutta onneksi elämänkokemusta omaava esihenkilö kehotti olla luovuttamatta. Sain itsevarmuutta, ja en enää pelännyt sosiaalisia tilanteita tuon työn jälkeen. Siedätyshoito toimi minulle ainakin tuolloin. Ja diagnoosina oli vaikea-asteinen paniikkihäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis lisään että ala oli alussa sellainen mistä todella pidän mutta en ole oikein löytänyt paikkaani ryhmässä ja ahdistaa jo tuleva asiakaspalvelu.
Ap
Keskity tähän hetkeen. Monilla masennustaustaisilla on empatiaa, josta ihmistyössä hyötyä. Myös vastapuoli voi jännittää.
Mikäli työ vaatii aktiivista ihmisten kontaktointia (eli hyökätään päälle kysymyksin ja tuputuksin) niin sitten ei välttämättä paras valinta ... Toki sitäkin varmaan mahdollista oppia. Empaattisena en vaan itse haluaisi sillä tavoin häiritä
Up