Jos on sos.tilanteiden pelkoa ja masennusta kandeeko unohtaa asiakaspalveluala?

Vierailija kirjoitti:

Voit pärjätä asiakaspalvelussa ja tulla jopa hyväksi siinä vaikka sinulla olisi sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta se vaatii paljon oman mukavuusalueesi ulkopuolelle menemistä ja tietoista harjoittelua. Masennuksen ei tulisi olla mikään pysyvä olotila, joten se on hoidettava ensin pois alta.

Tai sitten voi mennä ajan kanssa pahemmaksi kun kuormitus lisääntyy. Itselle kävi näin. Hakeudin opetustehtäviin, ajatellen että siinähän siihen tottuu vaikka jännittää, kun on pakko. Että ei kai sitä sitten enää jännitä, kun on paljon jo kokemusta. Mutta mulla se jännitys vaan paheni, ja lopulta tarvitsin alkoholia että pystyin edes menemään luentosalin eteen. Siinä vaiheessa päätin vaihtaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis lisään että ala oli alussa sellainen mistä todella pidän mutta en ole oikein löytänyt paikkaani ryhmässä ja ahdistaa jo tuleva asiakaspalvelu. 

Ap

Keskity tähän hetkeen. Monilla masennustaustaisilla on empatiaa, josta ihmistyössä hyötyä. Myös vastapuoli voi jännittää.

Mikäli työ vaatii aktiivista ihmisten kontaktointia (eli hyökätään päälle kysymyksin ja tuputuksin) niin sitten ei välttämättä paras valinta ... Toki sitäkin varmaan mahdollista oppia. Empaattisena en vaan itse haluaisi sillä tavoin häiritä 

Vaikka kyse olisi "pelkästä" kassatyöstä, niin työn jo lähtökohtainen pirstaleisuus tekee siitä raskaan kenelle tahansa. Vielä enemmän jos tuntee itsessään minkäänlaista herkkyyttä ärsykkeille tai palautteelle.

Ostosten piippaaminen, loppusumma ja kiitokset ja hyvät päivänjatkot eivät ole se kuormittava tekijä, vaan se että samalta tiskiltä pitää kaivaa tupakkalistaa, veikkausta, lahjakortteja, bonussovelluksia ja koskaan ei tiedä minkälaisen kierrepallon asiakas heittää (välillä myös tahattomasti) kesken pahimman ruuhkan. Erikseen vielä ne jotka eivät pidä huonoa päiväänsä omana tietonaan.

Mulla ei ole tuollaista. Siis sosiaalisten tilanteiden pelkoa.  huvittaa kun jotkut aina innoissaan ohjeistamadsa soittamaan ssioiden selvittämiseksi. 

En soita mielelläni koska monesti langan päässä Ville 21 v. tai Janica 19v. jotka eivöt kovin valiuttavssti  näytä tietävän asioista. Puhuvst siis puuta heinää. Joudut odottamaan pimpelipom musiikin kanssa. 

Sähköposti tsi toimiva cjstti (ei botti) juvä, koska voin kysyä siinä kusymykset ka jps henkilö ei tiedä, selvittää ja delegoi muille. Sähköposti siis hyvä jos ei otseklånkiire ja jos niihin vastaa oikea henkilö. Eibkai sähköpostissa  botteja voi olla jos tarkoitettu viestintään ja niin että asiakas  voi siihen lähettää viestejä myös? 

Ei kaikki pidä jotain aspa tilanteita sosiaalisina tilanteina?  Hehheh sildikö pitäisibmielummin soittaa? Itse ainakin haluan  vain asian selviävän les. varastetut rshst takaisin, jos kaupan pitäisi me palauttaa eikä edes 4 vko jälkeen ole palautettu ja jos yhteydenottoja on ollut jo 10 kpl sähköpostitse, chatilla ja puhelimitse. Ei tuo mikään sosiaalinen verkosto ole itselleni ainakasn. 

Kun suoritin matkailualan alinta tutkintoa ja siihen kuului tietysti myös näyttö asiakaskohtaamisista pomoni yritti kaikkensa saada opettajan vakuuttumaan, etten pärjää työssäni. Opettaja sanoi hänelle, että se kaikki mitä pomo ja minä kohtaamme toisiamme kulissien takana ei lasketa asiakaspalvelutyöksi. Jos minä teen myyntiä, osaan palvellla hyvin ja asiakkaat kiittävät on nimenomaan asiakaspalvelua kuin miltä pomosta tuntuu.

Joten sanoisin sinulle ap, että jos aspa on työ mitä haluat tehdä se riittää pitkälle. Kaikki muu jää taakse, mutta ei ammatitaitosi. Kannattaa jatkaa. Hyvät ja menestuneet aspat ovat usein aika epäsosiaalisia, eikä se ominaisuus ole syy lopettaa.