Lue keskustelun säännöt.
Miten omatoiminen ekaluokkalaisenne on?
09.10.2011 |
Siis kuvailisitteko asioita, joita hän tavallisena päivänä tekee omatoimisesti esim iltapuuhia? Olen itse vähän hakoteillä, että autanko omaani liikaa vai liian vähän.
Onnistuuko esim jos pyytää (käskee?) häntä tekemään iltapuuhat, joihin sisältyy valmiiksi katetun iltapalan syönti, hampaiden pesu ja yöpuvun vaihto, vai tarvitseeko uuden "komennon" joka vaiheessa tai muuten vaan tarkkailua, että hommat sujuvat? Vai teettekö iltapuuhat yhdessä?
Meillä on pienempi sisarus, jota pitää laittaa nukkumaan samalla, joten olisi yleensä helpompaa, jos hän voisi tehdä iltapuuhia itse, mutta yleensä myös on niin, että hän on väsynyt eikä jaksa keskittyä vaan jää haaveilemaan, piirtelemään tms eikä hommat etene.
JOs jollain on apuja tähän pienen ja ison iltarutiinien yhdistämiseen niin otetaan vastaan. Olen yrittänyt laittaa pienempää aikaisemmin nukkumaan, mutta se ei tunnu onnistuvan. Vanhempia on taloudessa vain yksi, eli iltapuuhien jakaminen aikuisten kesken ei tule kysymykseen.
Kommentit (9)
Laitamme heille kaikille iltapalan pöytään. Syövät sen porukalla, jompikumpi aikuisista seurana keittiössä. Kaikki riisuvat itse, käyvät suihkussa (nelivuotiasta autan) ja laittavat yövaatteet päälle (yleensä olen nostanut yökkärit ja puhtaat alkkarit valmiiksi). Pesevät hampaat (nelivuotiasta autan, samoin ekaluokkaista jos pyytää). Joinain iltoina tekevät tämän kaiken näppärästi ja omatoimisesti, toisinaan joudutaan milloin ketäkin muistuttamaan ja hoputtamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta hän nyt vain sattuu olemaan "haahu" eli jos haluaa hommien tulevan tehdyksi jossain kohtuullisessa ajassa, niin sen verran pitää seurailla tilannetta, että välillä muistuttelee tyyliin "syöhän nyt". Muutoin saattaa kevyesti istua kymmenenkin minuuttia keittiössä "tekemättä mitään"
Yleensä laitan tai mies laittaa lapsille iltapalan samalla sanoo kerätkää lelut ja kamppeet. Yöpaita on laitettu jo aikaismemin päälle. Sen osaa hyvin. Vaatteet laittaa ekaluokkalainen poika tuolilleen, mutta ei tarvitse katsoa onko puhtaita/likaisia. Joskus joku isompi sisarus laittaa iltapalan pöytään. Lapset syövät iltapalan josksu keskenään joskus koko perhe yhdessä. Lähes aina meistä aikuisista toinen on keittiössä. Hampaat pestään pienemmiltä aina, ekaluokkalaisen motoriikka ei riitä riittävään tarkkuuteen hammaspeussa. Sitten luetaan iltasatu ja saa lukea hetken sängyssä itsekseen. Iltasadun aikaan toinen meistä aikuisista laittaa pienimmille lapsille huomiset vaatteet lattialle jonoon ja reput valmiiksi. Että en erityisen paljon omatoimisuutta vielä odotakaan. Olen muuten luokaopettaja. =)
Vieläkö muita?
Jotenkin tuntuu, että en pysty arvioimaan vaadinko liikaa vai liian vähän. Tai siis välillä, jos hän hoitaa jonkun homman itse, niin mulle tulee mieleen, että voi ei, nyt vaadin häntä olemaan liian itsenäinen liian pienenä. Ja toisaalta sitten tuntuu, ettei sekään ole hyvä että passaan ja huolehdin. IHan huono äiti.
Kuulostaa siltä, että olet jotenkin jostain syystä jumiutunut ajatteluun vaatiminen - passaaminen. Itse olen huomannut, että helponta on ja lapselle parasta, kun tehdään yhdessä ja jos lapsi ei ole omatoiminen, niin autan. Mutta kun tehdään yhdessä voi aina välillä sanoa, otatko jääkaapista voin ja teet meille molemmille leivät. Äiti ottaa lasit. Jne. Eli yhdessä ilman numeroa omatoimisuudesta. Lapsi kokee omatoimisuuteen ja itsenäistymiseen painostamisen helposti torjumisena ja siitä on taas omat seuraamuksensa. Minusta kehittymisessä ei kannata pitää mitään kiirettä. Kyllä se päivä vielä tulee, kun lapsi itse haluaa saada joutuin sen leivän ja tekee itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekaluokkalainen on vielä pieni ja tarvii hoivaa. Ei tulisi mieleenkään laittaa yksin huolehtimaan iltapalastaan, iltapesustaan ja nukkumaanmenosta. Se ruuan tarjoilu nenän eteen, iltapesulle saattaminen ja peittely juttelun tai sadun kanssa on osa lapselle annettua hoivaa. Kurjaahan se on noin pienestä yksin tehdä nuo kaikki ja mennä hiljaiseen makkariin yksin...
Tästä muuten telkussa oli joku lastenpsykiatri puhumassa, että ihmisillä on sellainen käsitys, että voikkarin tekeminen lapselle on karhunpalvelus. Todellisuudessa se on lapselle hellyydenosoitus ja aika pieni rike vanhemmalta. Useinhan tuollainen palvelua saanut palvelee mielellään toisia aikuisena, koska yhdistää sen toisesta välittämiseen.
ja ottaa kyllä itse iltapalansa, ei tarvi laittaa mitään valmiiksi. Mutta erikseen siis sanon "nyt iltapalalle" "mene pesemään hampaat" "laita yöpuku"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on jo aikaa, kun joku lastenpsykiatri puhui, että lapsi tarvitsee sen että hänelle laitetaan se iltapala ja iltaruoka. Kyllä se nälkäinen tenava tosiaan osaa ottaa sitä ruokaa kaapista, jos on pakko. Ei kuole nälkään, mutta henkinen nälkä jää. Ja vielä ap:lle meillä todella omatoiminen ja reipas tyttö seiskaluokkalinen, joka auttaa pienempiä sisaruksia ymsyms kaipaa ihan selvästi yhä huolenpitoa. Enkä aio sitä koskaan lopettaa. Pitäähän omakin äitini minusta yhä huolta tuomalla teekupin eteen ja vaikka silittämällä kädestä. Mukavaltahan se huolenpito tuntuu aikuisestakin. Ihan hyvin olen silti elämässä pärjännyt.
pidä tehdä sitä iltapalaa valmiiksi, ihan itse tekee.