Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku antaa vinkkejä katsekontaktiin ja sen kehittämiseen Asperger ihmiselle
08.12.2025 |
Oon siis nuori aikuinen, kellä on Asperger diagnoosi. Oon ensi viikolla menossa työhaastatteluun, ja haluan tietenkin antaa itsestäni hyvän ensivaikutelman. Omat Asperger piirteeni ovat omasta ja lähipiirini mielestä melko lieviä. Pystyn mielestäni Aspergerin mittapuulla verrattain hyvin ottamaan katsekontaktia, mutta mun on vaikea hahmottaa siihen liittyviä kirjoittamattomia sääntöjä. Vaikeuksia tuottaa esim. hahmottaa että minkä verran on riittävästi katsekontaktia vuorovaikutuksessa, ettei katso vastapuolta liian vähän muttei myöskään liian tiiviisti? Oon myös miettinyt että pitääkö katsekontaktia ylläpitää enemmän silloin kun itse puhuu vai kun kuuntelee mitä toisella on sanottavanaan?
Olisiko teillä muilla palstalaisilla antaa katsekontaktin kehittämiseen jotain konkreettisiä vinkkejä? Arvostan kovasti jokaista asiallista vastausta:)
Kommentit (13)
Kait silloin on hyvä katsahtaa toista silmiin kun sanoo jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa vaan olisit oma itsesi, yleensä koeajalla ensin.
Katso toista vaikka leukaan, niin voi olla helpompaa. Se kuitenkin näyttää sille toiselle, että katsoisit silmiin.
Ovatko kohdistettu ja kohdistamaton katse tuttuja termejä? Silmiin katsominen on ns. kohdistettu katse ja sen pitkittäminen voi tosiaan tuoda negatiivisia tunteita sen intensiivisyydestä johtuen. Kohdistettu katse kannattaa tervehtiessä (jokaista haastattelijaa erikseen), hyvästeltäessä sekä tehokeinona tarvittaessa kysymysten kohdalla, jotka koet tärkeiksi. Noin muutoin kannattaa käyttää kohdistamatonta katsetta, jonka keskiössä on sinua puhutteleva henkilö tai se, jolle vastaat/puhut.
Jos kohdistettu/kohdistamaton katse eivät ole tuttuja, niin katai vaikka kirjahyllyä. Katseesi on kohdistamaton, kun kykenet hahmottamaan koko hyllyn kerralla ja voit vastata kysymyksiin kuten "minkä värisiä selkämyksiä suurimmalla osalla kirjoista on" ilman, että liikutat silmiäsi, mutta et erota esim. kirjojen nimiä. Kohdistettu katse taas puolestaan on, kun yrität lukea samalta etäisyydeltä jonkin kirjan nimen. Huomaa, miten katse tarkentuu/epätarkentuu ja mitä tapahtuu silmiä ympäröiville lihaksille. Kohdentamaton katse on rennompi ja avoimempi, koska kohdennetussa katseessa lihakset kiristyvät ja normaalit ihmiset huomaavat tämän ilman, että sitä täytyy erikseen ajatella. Mutta siksi silmiin katsomisen taitoa on niin vaikea opetella, kun tuota katsejuttua harvemmim kerrotaan.
-AS itsekin ja nämä jutut opetellut.
Tekoälyn vastauksen mukaan sopiva nyrkkisääntö on ylläpitää katsekontaktia noin 50% ajasta puhuessasi ja 70% kuunnellessasi, jotta osoitat kiinnostusta ja luottamusta.
Tsemppiä Ap:lle haastatteluun, hyvin se menee:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso toista vaikka leukaan, niin voi olla helpompaa. Se kuitenkin näyttää sille toiselle, että katsoisit silmiin.
Älä leukaan katso. Toiselle tulee sellainen olo, että onko hänellä hampaissa jotakin? Katso nenänvarteen, siihen silmien väliin.
Toi kohdistettu katse -juttuhan oli tosi hyvä, opin siitä itsekin! Olin itse tulossa sanomaan hieman samaa mutta huonommin jäsenneltynä, että katsekontaktin puuttuminen ei ole niin kriittistä jos et selkeästi katso johonkin ihan eri suuntaan kuin haastattelijaan. Varsinkin silloin kun haastattelija puhuu niin katse ei saisi harhailla muualla huoneessa. Omienkin puheenvuorojen aikana katseen suunnan pitää olla ison osan ajasta haastattelijassa. Tosiaan ihan suoraan silmiinkatsomishetket kannattaa pitää lyhyinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo iäkäs Asperger, eikä tarvi miellyttää ketään.
Niin en pidä pakotettua katsekontaktia mitenkään tarpeellisena, koska se turhaan kuormittaa.
Miksi ylipäätään pitäisi katsoa silmiin keskustellessa? Oletteko miettineet asiaa. Vai perustelunnemon: koska se on tapana, se on kohteliasta.
Vai niin. Mikään absoluuttinen hyve se ei ole, vaan osa nenttien sosiaalista normistoa. Yhteiskunnan pitää jo sallia muunkinlaiset normit. Esim. kättelyistä luovuttiin koronan aikaan. No harm.
Olerko huomannut, että lähimpien ihmisten kanssa katsekontaktia olisi enemmän? Minulla on autistinen perheenjäsen, ja meitä lähimpiään hän katsoo melko mukavasti silmiin. Ja on siis selkeää selkeämmin kirjolla eikä mikään lievä tapaus. Pohdin, jos sinullakin on samantyyppistä vaihtelua katsekontaktin käytössä, voisitko hyödyntää tätä haastattelussa jotenkin. Tsemppiä työhaastatteluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin en pidä pakotettua katsekontaktia mitenkään tarpeellisena, koska se turhaan kuormittaa.
Miksi ylipäätään pitäisi katsoa silmiin keskustellessa? Oletteko miettineet asiaa. Vai perustelunnemon: koska se on tapana, se on kohteliasta.
Mä olen opetellut katsekontaktin esimerkiksi työhaastatteluja varten. Niissä on joskus tarpeellista noudattaa turhiakin käytössääntöjä vaikuttaakseen riittävän normaalilta. Vaikka työ ei olisi mitään asiakaspalvelua, sitä voi olla helpompi saada jos käyttäytyy riittävän tavallisesti. Nuorempana sain paljon valitusta siitä etten muka kuuntele kun en tuijota keskustelukumppaniani. Vaikka en kuuntele silmillä. Nykyään en saa tästä valitusta, vaikka en läheskään aina kuuntele, kun olen opetellut asianmukaisen silmien toljottelun. En kyllä ymmärrä miksi ihmiset siitä pitävät, itse pääasiassa kissojen kanssa kasvaneena pidän silmiin katsomista suorana sodanjulistuksena.
Vierailija kirjoitti:
Katso toista vaikka leukaan, niin voi olla helpompaa. Se kuitenkin näyttää sille toiselle, että katsoisit silmiin.
No ei kyllä näytä, vaan näyttää siltä että katsoisi leukaan. Mutta ei kai sekään haittaa. Itseasiassa jatkuvan katsekontaktin ottaminen ei suomalaisessa kulttuurissa ole ihan niin tärkeää kuin vaikka jossakin Amerikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hymy. Kaikkiin ihmisiin ei ole pakko ottaa katsetta tai pitkää. Tosin kai haastattelussa saa katsoa.
Mä olen opetellut kuvaamalla itseäni videolle. Olen opetellut myös vähemmän tyhmän näköisiä ilmeitä. On auttanut paljon. Kuvittelen että kamera on puhekaveri.