Kielitaidosta yliopistossa opiskelleille

En kyllä oikein ymmärrä miten yliopiton perusopintoja voisi puutteellisella kielitaidolla suorittaa. Tosin itsellä kokemusta vain englantilaisesta filologiasta, jossa mennään niin vaikealla tasolla kirjallisuutta ja kielitiedettä, ettei siellä vajavaisella kielitaidolla pärjäisi.



Samoin joskus luin ranskan perusopintojen kurssivaatimuksia, niin todella vaativaa kirjallisuutta pitää lukea, ja siihen ei varmaan olisi oma yläaste- ja lukio-opiskelu välttämättä riittänyt.



Ehkä joissakin kielissä sitten on alempi vaatimustaso. Ja tosiaan kielikeskuksen kielopinnot ovat eri asia kuin pääaine- tai sivuainetason opiskelu.



Muutenkin ehdottomasti kannattaa kieliä lukea mahdollisimman nuorena. Mitä aikaisemmin aloittaa, sitä paremmin oppii. Joten sillä perusteella suosittelen lukio-opintoja.

lukiossa opiskelemalla et opi kieltä, siihen tarvitaan tosiaan sitä käytännön harjoitusta, jota ei oppituntien puitteissa ehdi saada tarpeeksi. Itse opiskelin yliopistossa harvinaisempaa kieltä, suunnilleen niillä lukion taidoilla pääsi sisään, mutta opinnot olivat kyllä tosi vaikeita silloin kun oma kielitaito ei ollut vielä lukiotasoa kummempi. Siis vaikka pääsisit sisälle niin pitää lukea esim. keskiajan kirjallisuutta ja analysoida sitä kohdekielellä tai tehdä käännöksiä ilman sanakirjaa. Oikeasti todella haastavaa. Oman kielitaito kasvoi kovan työn, yliopisto-opintojen, lukemisen ja kohdekielen maassa oleskelun myötä, mutta en tosiaan voi noita perusopintoja kenellekään perustaitoja osaamattomalle suositella.

..yleisesti ottaen, jos aloittaa jonkun omiin opintoihinsa kuuluvan kielen yliopistossa, tahti on kova. Sen vuoksi koulupohja (pk ja lukio) monille kielille on hyvä, koska niissä edetään hitaasti. Esim. luin yhtä kieltä alkeiskurssin. Ne, jotka halusivat ko. kielessä kielitaidon, lukivat kaksi lukukautta ko. kieltä ja sen jälkeen menivät kesäksi sen maan yliopistoon. Kieli ei ollut mikään tavallinen kieli, jota voi helposti oppia muiden kielten perusteella vaan joutui aloittamaan nollasta. Ja yksi vuosi on todella tiukkatahtinen. Voit miettiä, miten helppoa jollakulla olisi opetella suomen kaltainen kieli yhdessä vuodessa.

Näihin kahteen viimeiseen kommenttiin haluaisin sanoa, että tiedän kyllä useita henkilöitä jotka ovat puutteellisen kielitaidon turvin yliopistossa opiskelleet. Kyse ei ole yliopistossa pärjäämisestä, vaan siitä voiko esimerkiksi filologian opinnoissa saavuttaa ihan oikean käytännön kielitaidon. Onko parempi kuitenkin jatkaa lukiossa?

Niin sen kielitaidon ajatellaan tulevan opiskelijavaihdossa, ei pelkillä yliopisto-opinnoilla. Ei mun mielestä mitään kieltä voi oppia pelkästään opiskellen vaan opiskelu on lähinnä pohja, sitten pitää harjoitella kieltä, jotta taitaa sen. Filologia taas antaa kulttuurintuntemusta, jota taas tarvii, jos haluaa sen hyvän kielitaidon. (Ehkä joku filologi vois kommentoida tätä paremmin.)

Filologia ei tähtää kielitaidon oppimiseen, ei edes sen opiskelijavaihdon aikana, vaikka opiskelijavaihto kuuluukin pakollisena opintoihin. FIlologia tähtää kielitieteellisen TUTKIMUKSEN oppimiseen.

Käännöstiede taas tähtää käytännön kielitaidon ja kääntämisen taidon ja teorian oppimiseen, myös siinä mielessä, että asioita käännetään paitsi kielestä, myös kulttuurista toiselle ymmärrettäviksi. Siinäkin pakollinen osa taidon hankkimista on harjoitteluvaihto natiivikieliympäristössä. Taito hankitan kuitenkin SEKÄ vaihdon että kotimaan yliopisto-opintojen kautta - molempia tarvitaan.

En tiedä mitään sellaista filologian tai käännöstieteen alaa, jossa ihan parin alkeiskurrsin tiedoilla pääsisi sisäään edes sivuaineilijaksi, pääaineeista puhumattakaan. Edes ylimääräiseksi opiskelijaksi, tutkinto-opiskelijasta puhmattakaan. Mun käsittääkseni edes persiankielen opinnot ei onnistu tältä pohjalta. Se taitaakin olla eksoottisin kieli, jota Suomessa onnistuu pääaineena lukemaan. Kiinat ja japanit ja niin edelleen on aina sivuaineita.

Sen sijaan AVOIMEN YLIOPISTON kursseille voi tuoltakin pohjalta mennä, kun vaan maksaa, ja niiden käyminenkin voi onnistua. Tämä olisi myös ap:n kannalta paras vaihtoehto, jos hän ei ole kiinnostunut tutkinnon suorittamisesta tai lukion muista aineista. Avoimessa kun voi keskittyä siihen, mistä on kiinnostunut ja lukea vain sen yhden kielen kursseja, jos se huvittaa.

mielenkiintoista tietää mitä eurooppalaista kieltä pääsee yliopistoon lukemaan ilman kielitaitoa. Sen voin sanoa, ettei niistä perusopinnoista selviä jos ei sitä kielitaitoa ole.

mutta voiko niitä lukea pääaineena? Harvinaisia kieliä kiina, japani jne. voi siis toki myös opiskella, mutta ne kuuluvatkin kielen ja kulttuurin opintoihin.

kiinaa tai japania voi lukea pääaineena ainakin Itä-Aasian tutkimuksessa.

http://www.helsinki.fi/hum/opiskelijavalinnat/esittely/itaaasia.htm

no joo suomalaisugrilaiset kielet mutta voiko niitä lukea pääaineena? Harvinaisia kieliä kiina, japani jne. voi siis toki myös opiskella, mutta ne kuuluvatkin kielen ja kulttuurin opintoihin.

Ainakin Helsingissä linjoja on suomalais-ugrilainen kielentutkimus, itämernsuomalainen kielentutkimus, Viron kieli ja kulttuuri ja Unkarin kieli ja kulttuuri. Sitä en muista, onko saamesta olemassa pääaineopinnot. Nuo linjojen nimet voi mennä väärin, mutta asiasisällöt on suunnilleen nuo.

Itse oon opiskellut sivuaineena viron kieltä ja kulttuuria.

mutta voiko niitä lukea pääaineena? Harvinaisia kieliä kiina, japani jne. voi siis toki myös opiskella, mutta ne kuuluvatkin kielen ja kulttuurin opintoihin.

Ja Itämerensuomalaiset kielet -linjakin tarkoittaa käytännössä lähinnä viron kieltä (kaipa siellä voi lukea muutakin kuin viroa).

mutta voiko niitä lukea pääaineena? Harvinaisia kieliä kiina, japani jne. voi siis toki myös opiskella, mutta ne kuuluvatkin kielen ja kulttuurin opintoihin.

Ja Itämerensuomalaiset kielet -linjakin tarkoittaa käytännössä lähinnä viron kieltä (kaipa siellä voi lukea muutakin kuin viroa).

Helsingissä viro on erikseen. Kyllähän nuo yleisten linjojen (siis suomalais-ugrilainen ja itämerensuomalainen kielentutkimus) opiskelijat opiskelevat yleensä useampaa kieliperheen kieltä, en muista mikä mahtaa olla minimivaatimus.

mutta voiko niitä lukea pääaineena? Harvinaisia kieliä kiina, japani jne. voi siis toki myös opiskella, mutta ne kuuluvatkin kielen ja kulttuurin opintoihin.

Ja Itämerensuomalaiset kielet -linjakin tarkoittaa käytännössä lähinnä viron kieltä (kaipa siellä voi lukea muutakin kuin viroa).

Tässähän se lukeekin:

http://www.helsinki.fi/hum/opiskelijavalinnat/esittely/itamerensuomalai…

pääaineena unkarin kielen filologiaa tai esim. japanin kielen filologiaa, vaan liittyy tuohon kielen ja kulttuurin tutkimukseen, jota voi alkaa opiskella nollakielitaidolla. Muissa kielissä esim .saksa, ranska, espanja, venäjä täytyy olla se kielitaito, koska opiskeltava aine on sen kielen filologia.

mutta voiko niitä lukea pääaineena? Harvinaisia kieliä kiina, japani jne. voi siis toki myös opiskella, mutta ne kuuluvatkin kielen ja kulttuurin opintoihin.

Ja Itämerensuomalaiset kielet -linjakin tarkoittaa käytännössä lähinnä viron kieltä (kaipa siellä voi lukea muutakin kuin viroa).

Helsingissä viro on erikseen. Kyllähän nuo yleisten linjojen (siis suomalais-ugrilainen ja itämerensuomalainen kielentutkimus) opiskelijat opiskelevat yleensä useampaa kieliperheen kieltä, en muista mikä mahtaa olla minimivaatimus.

Voi kai valita jonkinlaisen sillisalaatin eri kieliä tai sitten keskittyä vain yhteen kieleen sen mukaan tietysti mitä tutkintoa lukee.

pääaineena unkarin kielen filologiaa tai esim. japanin kielen filologiaa, vaan liittyy tuohon kielen ja kulttuurin tutkimukseen, jota voi alkaa opiskella nollakielitaidolla. Muissa kielissä esim .saksa, ranska, espanja, venäjä täytyy olla se kielitaito, koska opiskeltava aine on sen kielen filologia.

mutta viroa oon, ja kyllä se musta on aika samaa kuin nuo filologiat. Tietysti virossa edetään todella nopeasti kielessä, koska se on suomalaiselle niin helppoa. Perusopinnot opetetaan suomeksi, mutta jo aineopinnot on viroksi. Pääpaino on kielitieteessä, vähemmän sitä kulttuuria on.

mutta voiko niitä lukea pääaineena? Harvinaisia kieliä kiina, japani jne. voi siis toki myös opiskella, mutta ne kuuluvatkin kielen ja kulttuurin opintoihin.

Ja Itämerensuomalaiset kielet -linjakin tarkoittaa käytännössä lähinnä viron kieltä (kaipa siellä voi lukea muutakin kuin viroa).

Helsingissä viro on erikseen. Kyllähän nuo yleisten linjojen (siis suomalais-ugrilainen ja itämerensuomalainen kielentutkimus) opiskelijat opiskelevat yleensä useampaa kieliperheen kieltä, en muista mikä mahtaa olla minimivaatimus.

Voi kai valita jonkinlaisen sillisalaatin eri kieliä tai sitten keskittyä vain yhteen kieleen sen mukaan tietysti mitä tutkintoa lukee.

linjoilla pitää kuitenkin opiskella useampaa kuin yhtä kieltä. Toki monet keskittyvätkin sitten yhteen kieleen.

Siltä varalta että ap palaa linjoille kysyn:

mihin pyrit kieliopinnoillasi, haluatko vain "suorittaa" tai "päästä läpi" jostakin, vai haluatko oikeasti oppia vierasta kieltä ja kulttuuria?

Jossakin mainittiin että venäjään on helppo päästä. Mutta pitäähän siinä kutenkin opetella ihan uudet aakkoset, monta eriläistä A-äännettä, kuudesta suhu-äänteestä puhumattakaan. Eli venäjään on ehkä helppo päästä, mutta ei se helppo kieli ole!

Mun mielestä on ihan turha opiskella mitään kieliä ellei ole kiinnostunut muusta maailmasta, kaikesta siitä mikä aukeaa kun osaa vieraita kieliä.

Olen lukenut lukiossa lyhyen espanjan ja kirjoittanut siitä C:n. Ei siis mikään erinomainen suoritus... Lukion jälkeen lähdin yliopistoon opiskelemaan ihan muuta alaa ja usemman vuoden jälkeen päätin virkistää kielitaitoani kielikeskuksen espanjan luetunymmärtämiskurssilla, joka oli helpohko. Sen jälkeen hain opiskelemaan sivuaineena espanjalaista filologiaa ja pääsin sisään.



Filologia olikin sitten kaikkea muuta kuin helppoa. Peruskielioppikurssit vielä menetteli (vaikka niissäkin syvennyttiin paljon mm. kollokaatioihin, idiomeihin ja sävyeroihin, joita lukiossa ei käsitelty), mutta vaikeuksia tuotti etenkin kirjallisuuden kurssit. Koetapa lukea Gabriel Carcía Márquezin La hojarasca alkuperäiskielellä ja kirjoittaa siitä viiden sivun analyysi. Tai lukea latinalaisen amerikan historia espanjaksi...



Eli yliopiston perusopinnot ei todellakaan ole verrattavissa lukion kielenopetukseen!

Siltä varalta että ap palaa linjoille kysyn:

mihin pyrit kieliopinnoillasi, haluatko vain "suorittaa" tai "päästä läpi" jostakin, vai haluatko oikeasti oppia vierasta kieltä ja kulttuuria?

Jossakin mainittiin että venäjään on helppo päästä. Mutta pitäähän siinä kutenkin opetella ihan uudet aakkoset, monta eriläistä A-äännettä, kuudesta suhu-äänteestä puhumattakaan. Eli venäjään on ehkä helppo päästä, mutta ei se helppo kieli ole!

Mun mielestä on ihan turha opiskella mitään kieliä ellei ole kiinnostunut muusta maailmasta, kaikesta siitä mikä aukeaa kun osaa vieraita kieliä.

Tavoitteena olisi siis saada sellainen kielitaito, jolla tulisi toimeen natiivien kanssa toimiessa ja että pystyisi lukemaan kyseisen maan lehtiä yms. Kuitenkin tavoitteena on ennemmin aktiivinen kuin passiivinen kielitaito, eli haluan kyetä tuottamaan kieltä ilman suuria ponnisteluja ja änkytystä. Tarkoitus ei siis ole vain "suorittaa".

t.ap

vähän, niin miten voit opiskella yliopistossa? Eiköhän perusopintojen suorittamiseen tarvita ainakin vähintään lukiotaidot pohjaksi. Vai alkaako muka jonkun kielen perusopinnot nollasta yliopistossa?

vähän, niin miten voit opiskella yliopistossa? Eiköhän perusopintojen suorittamiseen tarvita ainakin vähintään lukiotaidot pohjaksi. Vai alkaako muka jonkun kielen perusopinnot nollasta yliopistossa?

Käytännössä etenkin tiettyjä kieliä on erittäin helppo päästä opiskelemaan alkeispohjalta. Ja käytännössä yliopistossa myös käydään esimerkiksi koko kielioppi alusta lähtien.