Minusta yhden lapsen äidit ottavat äitiyden stressaavammin kuin useamman lapsen äidit.

Mutta mikä vois enempää ärsyttää kun monen lapsen äidin "kyllä minä tiedän paremmin, tai hyvähän sun on päteä kun on vain yksi/kaksi lasta"

mulla on 5 lasta ja stressaan aina vaan. Mutta mulla onkin ahdistushäiriö, voi olla etten muutu tästä koskaan muunlaiseksi. Ahdistuksen aiheet tietysti on muuttuneet. Kolmannen lapsen kohdalla en stressannut niin sen vauvan hoidosta, mutta kun lapset kasvaa aina tulee uusia stressin aiheita, kuten vaikka adhd-epäily, teini-iän kriisit yms.

Esikoisellani oli koliikkia, joten silläkin lienee ollut vaikutusta stressini määrään.

äitini aina sanoo että lauma lapsia on helpompi hoitaa kun se yksi :) meitä on 4 lasta ja usein oli vielä kavereita tai sukulaislapsia, ja meistä oli toisillemme seuraa. oikeassa hän oli

Tässä nyt ei varmaan ole mitään uutta. Yhden lapsen kanssa lapsenhoito ja muu on uutta, sitä stressaa herkemmin ja puuttuu ehkä jälkeenpäin ajatellen liian herkästi typeriinkin asioihin. Monen lapsen äidillä on tietoa ja kokemusta. Toisaalta ei ole aikaakaan välittää ihan pikku jutuista. Ja tämä ärsyttää puolin ja toisin.

Kun mä sain esikoisen mä olin tosi pedantti joissain asioissa, stressasin ja tunsin huonoa omaatuntoa jos en ollut vaikka siivonnut perjantaina niinkuin oli tapa.



Nykyään mulla on lapsia kolme ja osaan jo armahtaa itseäni, enkä stressaa asioista niin paljon kuin ennen. Jos ei huvita siivota tänään, niin teen sen huomenna. Jos en jaksa tehdä tänään ruokaa, niin tarjoan lapsille eineksiä jne.

Eiköhän jokainen ole ensimmäisen kohdalla aika täpinöissään.



Sen sijaan olen aika kateellinen yhden lapsen äitien rentoudesta, heillä kun tuntuu olevan aikaa harrastaa ja tehdä muutakin kuin kuskata lapsia harrastuksiin.

kahden lapsen äiti tokaisi, kun juttelin huoltani lapsen terveydestä (tutkittiin yhtä juttua sairaalassa muutamaan otteeseen) että onneksi sulla on vain yksi lapsi



tuntui aika pahalta ja aliarvioivalta tuo kommentti

kahden lapsen äiti tokaisi, kun juttelin huoltani lapsen terveydestä (tutkittiin yhtä juttua sairaalassa muutamaan otteeseen) että onneksi sulla on vain yksi lapsi

tuntui aika pahalta ja aliarvioivalta tuo kommentti

Mulla noita muksuja on 3 ja aina olen huolissani,jos jollakin heistä on jotain terveysongelmaa.

mä olen yhden taaperon äiti, mutta en stressaa. Johtuneeko siitä että lapsi maailman helpoin vai siitä että olen melkein 40 enkä muutenkaan hermoile turhista.. Mutta eniten stressaava äiti jonka tunnen stressasi jo lapsettomana töissä joka asiasta itku kurkussa, pelkäsi virheitä eikä osannut sanoa ei. Nyt 3n lapsen äitinä hän on samanlainen viulunkieli, ylihuolehtiva ja marttyyri (etkö sä tajua että mulla on pieniä lapsia, en mä voi, ehdi, mitä jos..). Ehkä se on persoonastakin kiinni eikä lasten määrästä? T. Rento yhden äiti

Yhden kanssa on paljon rankempaa kuin kahden, kun ei ole sisarusta kaverina. Ja tietysti ensimmäisen/ainoan lapsen kanssa kaikki on uutta ja 'vaikeaa'.

Todennäköisesti lapsen tai lasten ja äidin temperamentti vaikuttaa, samoin ympäristön tuen määrä. Itse otan aika rennosti, vaikka on neljän lapsen äitiydessä haasteitakin. Itse olen mielestäni oppinut jokaisen lapsen kanssa paljon.

oma luonne ja lapsen/lasten luonne vaikuttaa enemmän. Me ollaan molemmat lapsen kanssa nopeasti hermostuvaa tempperamenttityyppiä ja se aiheuttaa aika usein tätä turhaan stressaamistakin. En usko että tilanne olisi erilainen jos olisi toinenkin lapsi, todennäköisesti hermoilisin vain useammin :-)

Mutta on kyllä tullut ikääkin lisää.

Minulla on vain yksi 3-vuotias, jolla ei ole mitään perussairauksia. Päiväkotipäivät menee kivasti ja viikonloppuna on ihana olla.



Sen sijaan ystäväni, jolla on kaksi lasta (3- ja 1-vuotias) stressaa ja valittaa koko ajan omaa riittämättömyyttään.

Silti inhoan näitä 4-5 lapsen äitejä, jotka luulevat tietävänsä asioista kaiken. Esim. kun esikoiseni nukkui huonosti, sain kuulla, että vauvan pitää nukkua perhepedissä. Kun kerroin, että vauva nukkuu jo perhepedissä, sain kuulla, että vauva itkee, koska itse olen stressaantunut. Tätä seurasi tietysti pitkä monologi siitä, miten yksikään hänen lapsistaan ei ole itkenyt ja vaikka olisikin, se ei hänen menoaan ole haitannut eikä hän ikinä voisi olla tuollainen ihmisraunio kuin minä YHDEN LAPSEN itkusta. Neuvoksi sain lisäksi, että en hanki enempää lapsia kun en sovi hänestä lainkaan äidiksi.



No, vauva itki, koska kaipasi omaa rauhaa ja rauhoittui taianomaisesti 4 kk:n iässä, kun siirrettiin omaan huoneeseen. Alkoipa nukkua yöt läpeensä heräämättä. Toisenkin lapsen hankin tämän monilapsisen äidin ilkeistä varoituksista huolimatta, ja tämä toinen on taas halunnut nukkua perhepedissä ja vaikka onkin ollut kovasti helppohoitoinen, on meillä ollut omat ongelmamme. Mikään ongelma ei kuitenkaan ole johtunut siitä, että stressaisin liikaa tai että olisin epäkelpo äiti. Inhoan syvästi näitä monilapsisia äitejä pätemistarpeineen.