Lue keskustelun säännöt.
Kun yksi lausahdus tai tilanne muutti suhtautumisenne ihmiseen
04.12.2025 |
Onko teille käynyt koskaan niin, että esimerkiksi ystävän, työkaverin tai vaikka jonkun sukulaisen yksittäinen lausahdus, mielipide tai jokin tilanne on muuttanut käsitystänne hänestä? Ehkä niin paljon, ettet meinaa päästä asiasta yli etkä pysty enää luottamaan häneen täysin, vaan mieleen tulee aina se yksi tilanne tai sanominen?
Mulla oli joskus uudehko esimies, jonka kanssa tulin ihan hyvin juttuun ensimmäisten kuukausien perusteella. Vaikutti pätevältä ja jämäkältä tyypiltä. Olimme kerran yhdessä eräässä seminaarissa. Mies söi koko seminaaripäivän ajan karkkeja isosta pussista, eikä tarjonnut kertaakaan minulle, vaikka istuin vieressä. Karkkipaperit hän pudotteli maahan ja niitä kertyikin hirveä kasa siihen tuolinsa viereen. Huomautin asiasta ja sanoin, että pitäisikö ne siivota. Pomo totesi, että siivoojat on sitä varten, hän ei rupea lattialla konttaamaan paperien perässä. Meni maku koko tyypistä. Onneksi sai meiltä kenkää ennen koeaikansa loppua.
Kommentit (16)
Kaverini, jota pidin tosi kivana tyyppinä vaikka ei siis mitään bestiksiä oltu, vaan ex-työkavereita, rupesi monen sinkkuvuoden jälkeen seurustelemaan. Ollaan keski-ikäisiä naisia. Hän oli selvästi aivan ihastunut ja onnessaan tapaamastaan miehestä. Minä tietysti kyselin, että no niin, minkälainen tyyppi tämä espoolainen ihana mies nyt sitten on...? Kaveri sanoi ensimmäisenä, että hän on erikoislääkäri!! Eikä sitten oikein mitään muuta osannut miehestä kertoakaan!
Mä inhoan kaikenlaista titteleillä pätemistä. Tuntui ihan hullulta, että tärkein asia ihastuksessasi on hänen hieno ammattinsa. Äh, pikkujuttu, mutta jotenkin näin kaverinikin vähän eri silmin tuon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustuin todella kivalta vaikuttavaan uuteen ihmiseen harrastuksen kautta ja ajattelin, että meistä tulisi hyvät ystävät. Kerran kaupungilla kävellessämme jossain puistonpenkillä istui päihteidenkäyttäjiä. Eivät häirinneet meitä mitenkään. Tyyppi alkoi paasata hyvin halveksuvaan sävyyn siitä, että inhoaa noita ja teki kaikella lailla selväksi ilmeillään ja puheillaan, kuinka ällöttäviä ihmisiä nuo tuollaiset ovat.
En kehdannut sanoa, että omassa perheessäni on päihdesairautta ja olen todella läheltä joutunut seuraamaan esimerkiksi oman siskoni raastavaa kamppailua riippuvuutta vastaan. Hänet pysäytti vasta pysyvä vammautuminen. Minä näen päihteidenkäyttäjät ihmisinä, joilla on sairaus.
Välimme viilenivät tämän tapahtuman jälkeen, enkä enää halunnut juurikaan olla "uuden ystäväni" kanssa tekemisissä.
Mulla on työkaveri, jonka kanssa nähtiin vapaa-ajallakin ja tykkäsin hänestä tosi paljon. Sitten se pari kertaa sanoi jotain tosi ylimieliseltä kuulostavaa siitä, kuinka ihmiset Helsingin ulkopuolella ei ymmärrä sitä tai tätä, ja puhui todella ikävään sävyyn "maakuntayliopistoista" ja halveksi sellaisissa työskenteleviä tai sieltä valmistuneista. Ammattikorkeakoulut myös olivat alinta kastia. Sanomattakin selvää, että mä olen kotoisin maalta ja olen opiskellut tuollaisessa maakuntakorkeakoulussa, joka ilmeisesti on aivan alinta kastia... Ei ihan palautunut suhde ennalleen tuon jälkeen.
Luulin seurustelevani erään töiden merkeissä tapaamani miehen kanssa. Muutaman kuukauden jälkeen selvisi, että hän oli naimisissa. Peräti toista kertaa ja tämän jälkimmäisen kanssa jo viitisentoista vuotta.
Olen törmännyt näihin siviilisäätynsä unohtaneisiin ennenkin, mutta tämä oli erikoisempi. Hän alkoi höpöttää jostain ihan muusta ja viittasi monta kertaa johonkuhun henkilöön, josta en saanut selvää. Lopulta kysyin, kenestä hän puhui, ja hän vastasi: "Vapahtajastamme."
Tuo sanavalinta jo kertoi hänestä kaikenlaista. Ensinnäkin hän oli syvästi uskovainen, mikä yksinäänkin laski hänen pisteitään, ja toisekseen hän yritti noukkia rusinoita pullasta ja samalla rikkoa oman kerhonsa perussääntöjä. Vastenmielinen yhdistelmä.
Veljen vaimon kaveripariskunta oli mielestäni ok, tavattiin vuosittain veljen perheen lasten synttäreillä ym. juhlissa.
Mutta sitten koronarokotusten aikana olivatkin rokotuskielteisiä ja uskoivat salaliittoon. Vaimo vielä sairaanhoitaja !
Muutti suhtautumiseni heihin lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu on töksäytelijä ja hirveä sellainen. Mietin yhteydenpidon vähentämistä (lopettamista) sillä mietin että milloinka hän alkaa (möläytellä) myös minulle ns totuuksia.
No, monet jotenki ns perrymykset kun huomannu ettei osa osaa ollenkaan olla ns iloinen mun puolesta jos jotain kivaa tapahtuu. Tai oudot kommentit mieheltä että "hotellihan tää onki" ku raadan yleisesti ku mikäki ja muutaman pv kipeenä. Tulee sellanen olo että laiska paska vaikka tiedän etten sitä oo, mutta ajattelen, että jos haluaa niin ajatella ni ajatelkoot en jaksa enää selitellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aivan huumaantuneen rakastunut työkaveriini. Sitten eräissä pikkujouluissa kävin töräyttämässä häntä takaapäin naisten vessassa. Sen jälkeen huomasin, että ihan perusemäntähän se oikeastaan onkin ja en enää jatkanut suhdetta.
Minulle käy oikeastaan noin aika usein. Kun sen haluamansa naisen saa omakseen, menee hohto ja se ei enää kiinnostakaan. Joskus ei tarvitse edes suukotella tai mitään, riittää vain jonkinlainen ele, vinkki tai tieto siitä, että nainen antautuisi sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimon kaveripariskunta oli mielestäni ok, tavattiin vuosittain veljen perheen lasten synttäreillä ym. juhlissa.
Mutta sitten koronarokotusten aikana olivatkin rokotuskielteisiä ja uskoivat salaliittoon. Vaimo vielä sairaanhoitaja !
Muutti suhtautumiseni heihin lopullisesti.
No, sikainfluenssarokotteen jälkeen monet varmasti syystäkin epäröivät. Paljon matkustelleena en ymmärrä miksi monet suomalaiset eivät siedä eriäviä mielipiteitä toisilla, ei osata sovussa keskustella niistä asioista:D heti ku ollaan ns eri mieltä, ollaan just valmiita suuttumaan ikuisiks ajoiksi.
Mitä sitten vaikka on sh? Kaippa sitä saa omia ajatuksia olla, vaikka töissä niitä ei kuuluttaisikkaan. ? Korona aikaan olin ite joskus ilman maskia kaupassa, pysyttelin kaukana muista ja hain pari tuotetta niin myös tuli vanha tuttu siihen ja kaivoi taskustaan rypistyneen maskin likaisilla käsillään naamalleen ja tuli päivittelemään missä oma maskini on😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi ihan mukava työkaveri (mies). Suhtautumiseni häneen muuttui, kun huomasin ettei hän koskaan pese käsiään sen jälkeen, kun käy pienellä tarpeella vessassa.
Olisit huomauttanut asiasta.
Meille tuli uusi päällikkö, joka oli minulle tuttu jo kymmenen vuoden ajalta toisaalta osastolta. Hänestä tuli päällikkö meidän osastolle ja kehityskeskustelussa pyysin lisää palkkaa, koska se ei ollut noussut seitsemän edellisen vuoden aikana senttiäkään (pl. TES korotukset)
Heppu vain nauroi ja sanoi että ei me olla valtiolla töissä, ei täällä palkka nouse kokemusvuosien mukaan vaan palkka on se mitä on työsuhteen alussa (7v sitten) sovittu. Koin tämän vääryydeksi, koska aloittaessani olin ns. nuorempi asiantuntija ja nyt olin vastaava vanhempi asiantuntija.
Vaihdoin sitten firmaa ja sain siellä 1200€/kk enemmän palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tuntenut ystäväni jo 15 vuotta eli mahtuu kaikenlaista kinaakin kaiken kivan ja oikean tukemisen lisäksi.
Jossain vaiheessa tuli joku riita, en edes muista mistä alkoi, mutta itse koitin pysyä rauhallisena ja asiallisena loppuun asti ja tyynnytellä tilannetta.
Sit hän totesi että mä lähinnä "säälitän ja huvitan" niin menin ihan sanattomaksi. Hän vaan jatkoi sitä paukuttamista ja veti aivan kaiken mahdollisen mukaan mitä nyt vaan musta keksii.
Vaivaa edelleen enkä mä ole tuohon ihmiseen enää oikein ole osannut suhtautua. On näennäisesti sovittu ja hän on pyytänyt anteeksi käytöstään, mutta joku tässä hiertää eikä mikään ole niinkuin ennen. Ja kun hän ei siis edes kyennyt/ halunnut asioita käydä läpi puhelimessa vaan mun piti vielä nöyrtyä siihen tekstiviestikamppailuun, joka nyt yleensä vaan vie asioita huonommaksi. Muutenkin hänellä tuntuu olevan vaan halu olla aina oikeassa ja päteä. Ja ihan sama mistä kokemuksista yrittää itse puhua, niin tulee se "oi, mä niin tiedän ton, itsehän teen/tein niin ja näin..." ja litania ohjeita.
Pitäisi erimielisyyksissä ja riidellessäkin muistaa se, että sitä toista ihmistä kuitenkin kunnioittaa ja rakastaa.
Ollaan pitkään tunnettu ja on ollut tosi rakas, mutta kun yritän hänen kans jutella niinkun ennenkin, niin lähinnä ahdistaa ja haluan pitää hänet kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimon kaveripariskunta oli mielestäni ok, tavattiin vuosittain veljen perheen lasten synttäreillä ym. juhlissa.
Mutta sitten koronarokotusten aikana olivatkin rokotuskielteisiä ja uskoivat salaliittoon. Vaimo vielä sairaanhoitaja !
Muutti suhtautumiseni heihin lopullisesti.
Salaliittoihin uskovat ovat kyllä uskomattomia tapauksia. Heihin ei tehoa mikään järkipuhe eivätkä mitkään vaikkapa tieteeseen tai tutkimuksiin pohjautuvat perustelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä se, että entinen paras ystäväni laittoi kännipäissään (tai muissa aineissa) viestiä, jossa kertoi toivovansa koko perheeni kuolemaa (haukkui myös lapseni, jolla synnynnäinen epämuodostuma raajassa, vammaiseksi), muutti lopullisesti käsitykseni ko. ihmisestä. Voin sanoa, ettei ollut hajuakaan, mistä moinen viesti kumpusi. Olisiko ollut joku todella huono känni hänellä ja laittoi samantyylisiä viestejä vähän sinne ja tänne. Joka tapauksessa siihen päättyi melkein 30 vuotta kestänyt ystävyys. On pyytänyt anteeksi moneen kertaan, mutta en enää vastaa mitään. Ensimmäiseen anteeksipyyntöön vastasin, etten voi antaa anteeksi ja hyvää loppuelämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimon kaveripariskunta oli mielestäni ok, tavattiin vuosittain veljen perheen lasten synttäreillä ym. juhlissa.
Mutta sitten koronarokotusten aikana olivatkin rokotuskielteisiä ja uskoivat salaliittoon. Vaimo vielä sairaanhoitaja !
Muutti suhtautumiseni heihin lopullisesti.
No, sikainfluenssarokotteen jälkeen monet varmasti syystäkin epäröivät. Paljon matkustelleena en ymmärrä miksi monet suomalaiset eivät siedä eriäviä mielipiteitä toisilla, ei osata sovussa keskustella niistä asioista:D heti ku ollaan ns eri mieltä, ollaan just valmiita suuttumaan ikuisiks ajoiksi.
Mitä sitten vaikka on sh? Kaippa sitä saa omia ajatuksia olla, vaikka töissä niitä ei kuuluttaisikkaan. ? Korona aikaan olin ite joskus ilman maskia kaupassa, pysyttelin kaukana muista ja hain pari tuotetta niin myös tuli vanha tuttu siihen ja kaivoi taskustaan rypistyneen maskin
Ei todellakaan alettu heidän kanssaan noista väittelemään. Ohitettiin keskusteluissa koko aihe. Mutta fiksuina en heitä enää pidä. Nähdään edelleen veljen luona juhlissa.
Minulla on yksi ihan mukava työkaveri (mies). Suhtautumiseni häneen muuttui, kun huomasin ettei hän koskaan pese käsiään sen jälkeen, kun käy pienellä tarpeella vessassa.