Partiolaisten kalenteri
Puppua.
Lukee tuolla joulukalenterin takana, että miten ihanaa j hyvää se partiossa olo.
Meidän lapsi lähti intona leirille. Ikävä tuli. Ohjaajat eivät olleet antaneet soittaa kotiin. Lapsi itkenyt useampana iltana.
Sitten kun antoivat soittaa kotiin, niin haimme.
Lapsi, joka tuota leiriä ennen ollut innokas yökyläilystä. Sellaiset traumat, että ei enää
pystynyt menemään yökylään.
Sitä työstimme usean vuoden.
Koulun leirikouluun lähti mukaan toinen vanhemmista.
Pelkäsi, että pystyykö mennään muutaman vuoden kuluttua edes rippileirille.
Ohjaajalle soitin, kun lapsi kertoi, ettei sieltä saanut soittaa. Selittelyt olivat niiiin epämääräistä. Pakottamista tuo oli ollut. Ei mitää käsitystä tai kykyä empatiaan.
Karseaa.
Partion ohjaajien toimintaa. Huhhuh.
Kommentit (5)
Hämmästyttää ihmiset, jotka eivät osaa vetää eroa yhden ohjaajan ja kokonaisen kansallisen yhdistyksen välille.
Mihinköhän ne kalenterirahat menee?
Toivottavasti ohjaajien kouluttamiseen, että ymmärtäisivät ihmistä.
Ei riitä ohjaajan taidoksi pelkkä makkaratikun vuolemisen taito. Ei pitäisi riittää.
Samoja kokemuksia.
Joku ihme vimma on siinä, että pitää olla pakosta jossakin. Eihän lapsi voi tietää ennakkoon.
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttää ihmiset, jotka eivät osaa vetää eroa yhden ohjaajan ja kokonaisen kansallisen yhdistyksen välille.
Minua hämmästyttää enemmän tuollainen aatteellinen toimista, josta julistetaan nikn hyvän, mutta joka ei sitä ole. Se yksikin pieni lapsi on tärkeä. Tietenkin.
Kuulostat välinpitämättömyyttä huokuvalta. Ohjaaja?
Outoa, että lapsi ikävää itkiessään, ei saa soittaa kotiin.