Miksi kaikki liikunta on hirveetä pakkopullaa?
Olen nyt vuoden yrittänyt käydä salilla kerran viikossa, suht huonolla menestyksellä. Lähteminen on niin vastenmielistä ettei tosikaan. Yritän olla edes tunnin, mutta välillä vilkuilen kelloa jo 20min jälkeen. Välillä tunti sujahtaa ihan suht kivuttomasti. Sen jälkeen olo vaan väsynyt ja huono. Jos käyn noin 19-20 aikaan niin seuraavana yönä yöunet todella huonot ja seuraavana päivänä päänsärky on taattu.
Kävelylenkkien suhteen samaa pakkopullaa ja vastenmielisyyttä. Tylsää sekin on, sama kuin salilla käyminen.
Ei kiinnosta mikään liikunta, ei ole ikinä kiinnostanut. Mutta jotain tarvii kuitenkin tehdä, mutta miten löytää se ilo liikkua.
Kommentit (23)
Oletko kokeillut muita lajeja? Ehkä nuo eivät ole sinun liikuntalajejasi.
Jep. Minä en ainakaan saa endorfiineja liikunnasta vaikka haluaisin. Sellainen hyvänolon tunne motivoisi. Saan enemmän hyvänolontunnetta syömällä hyvää ruokaa ja herkkuja.
Liikunta tuottaa mielihyvähormoneja vasta sitten kun fyysinen suorituskyky on riittävän hyvä, mikä sitten itsessään myös houkuttelee raskaampiin suorituksiin. Voi vaatia monen vuoden pohjatreenin, kestävyyslajit siihen parhaita, eikä tarvitse olla mitään rääkkiä, pitkäkestoista useampi tunti viikossa.
Juoksemista ei hyödytä, ennemmin pyöräilyä, sitä jaksaa heikompikuntoinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Liikunta tuottaa mielihyvähormoneja vasta sitten kun fyysinen suorituskyky on riittävän hyvä, mikä sitten itsessään myös houkuttelee raskaampiin suorituksiin. Voi vaatia monen vuoden pohjatreenin, kestävyyslajit siihen parhaita, eikä tarvitse olla mitään rääkkiä, pitkäkestoista useampi tunti viikossa.
Juoksemista ei hyödytä, ennemmin pyöräilyä, sitä jaksaa heikompikuntoinenkin.
Tutkitusti osalla ihmisistä (olikohan 10-15%) liikunta ei tuota endorfiineja vaikka päällään seisoisi, se on fyysinen kehon ominaisuus jolle ei itse mahda mitään. Älä siis syyllistä.
T. 20v liikuntaa takana, koskaan ei ole mitään oloja siitä tullut, joten liikun vain ja ainoastaan terveyden ja ulkonäön takia
Liikun ainoastaan ulkonäön takia. En halua olla lihava.
Sama täällä että harvoin tulee mitään euforiaa. Mutta toisaalta jollen liiku niin alkaa päätä puristaa joten on liikuttava.
Pitää löytää se laji joka ei tunnu vastenmieliseltä jo ajatuksenakin. Aiemmin se oli minulle ratsastus, mutta nyt kun hevoseni on eläkkeellä, ei muilla hevosilla ratsastaminen enää kiinnosta. Nykyään talvisin joogaan etätunneilla kynttilänvalossa, ja kesäisin uin maauimalassa.
Myös pyöräily on ok kesällä, jos on joku kohde tai syy minne ajaa, ja kävelylenkit menettelevät keväästä syksyyn, jos on hyvä sää ja hyvää seuraa. Salille minua ei saa kirveelläkään nykyään, eikä lenkille talvisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta tuottaa mielihyvähormoneja vasta sitten kun fyysinen suorituskyky on riittävän hyvä, mikä sitten itsessään myös houkuttelee raskaampiin suorituksiin. Voi vaatia monen vuoden pohjatreenin, kestävyyslajit siihen parhaita, eikä tarvitse olla mitään rääkkiä, pitkäkestoista useampi tunti viikossa.
Juoksemista ei hyödytä, ennemmin pyöräilyä, sitä jaksaa heikompikuntoinenkin.
Tutkitusti osalla ihmisistä (olikohan 10-15%) liikunta ei tuota endorfiineja vaikka päällään seisoisi, se on fyysinen kehon ominaisuus jolle ei itse mahda mitään. Älä siis syyllistä.
T. 20v liikuntaa takana, koskaan ei ole mitään oloja siitä tullut, joten liikun vain ja ainoastaan terveyden ja ulkonäön takia
Siis onko edelleen kaikki liikunta pakkopullaa vai ettei tuota kiksejä??
Ehkä sinulle sopisi salin sijaan joku sellainen laji jossa niin sanotusti joku juoni eli ihan tekemistä laitteiden kalistelun sijaan. Pallopelit, miekkailu, ratsastus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta tuottaa mielihyvähormoneja vasta sitten kun fyysinen suorituskyky on riittävän hyvä, mikä sitten itsessään myös houkuttelee raskaampiin suorituksiin. Voi vaatia monen vuoden pohjatreenin, kestävyyslajit siihen parhaita, eikä tarvitse olla mitään rääkkiä, pitkäkestoista useampi tunti viikossa.
Juoksemista ei hyödytä, ennemmin pyöräilyä, sitä jaksaa heikompikuntoinenkin.
Tutkitusti osalla ihmisistä (olikohan 10-15%) liikunta ei tuota endorfiineja vaikka päällään seisoisi, se on fyysinen kehon ominaisuus jolle ei itse mahda mitään. Älä siis syyllistä.
T. 20v liikuntaa takana, koskaan ei ole mitään oloja siitä tullut, joten liikun vain ja ainoastaan terveyden ja ulkonäön takia
Siis onko edelleen kaikki liikunta pakkopullaa vai ett
Ai minulle? No en minä siitä yleensä hirveästi muutenkaan nauti, mutta pakko liikkua ettei liho tai sairastu. En nyt tiedä mitä se "pakkopulla" tässä tarkoittaa, lähinnä se liikunta on velvollisuus niinkuin vailla vessan pesu. Se nyt vaan pitää tehdä enkä sitä niin hirveästi mieti.
Päänsärky kuulostaa siltä, ettet nesteytä itseäsi tarpeeksi. Kuinka paljon vettä juot päivässä? Siis pelkästään vettä mikä tulee hanasta?
Mitä myös teet siellä salilla, että ennätät sitä kelloa noin usein vilkasta?
No en itekkään koe mitään paloa saliin...
Nautin sitten esim tanssista (ei mikään kevyt tanssi), pyöräilystä, erilaisista jumpista ym.
Ja jos työ on fyysistä niin vapaa-aika ei ole niin fyysistä. (Liikunta tulee jo työssä).
Mutta esim pelkkä kävelykin on hyvä, aloittelijalle. Kävelee pidempiä matkoja.
Mikä voisi kiinnostaa?? :)
Anna kun arvaan. Sohvalla sukkaan mässyttäminen on paljon mukavampaa.
Maailmassa on lajeja vaikka ja kuinka, joten ihme on, jos ei mikään innosta. En minäkään tykkää salista, käyn siellä oheisharjoitteluna silloin tällöin. Kävely on ok, jos on hienot maisemat, jossain kaupungissa asfaltilla lompsiminen on plaah. Ratsastanut olen aina.
Määrittele ensin, oletko sosiaalinen vai pidätkö enemmän itsenäisestä tekemisestä. Eli kannattaako harkita jotain joukkuelajia vai mieluummin yksilölaji. Taiteellista, käytännöllistä, rauhallista vai hikiliikettä? Kaipaatko motorista haastetta vai ennemmin helppo laji, jossa sinnikkyys vie tuloksiin. Oletko kilpailuhenkinen vai enemmänkin fiilistelijä?
Ei kaiken tarvi tuntua aina kivalta. Itsekuri ja johdonmukasuus tulee nimenomaa pelii sillon kun jotain tekee vaikka ei huvittaiskaa. Siitä se innostus lähtee, kun ylittää itsensä, näyttää että mä pystyn vaikka mieli sanoo muuta ;)
Mikä on painoindeksisi? Jos olet 130 kiloa ja 165 senttiä, tuo voi olla enemmän kuin todennäköistä.
Mua ei oo ikinä kiinnostanut lähteä salille, vaan saan liikunnan ilon ulkoliikunnasta: juoksu, hiihto,lenkkeily. Siitä tulee ilo, että liikkuminen tekee hyvää. Vaikka joskus ei kiinnostais millään, ei jaksais, laiskottais vaan. Mutta ne tulokset lopulta, mitkä näkyy, tekee liikkumisesta kiinnostavampaa ja motivoi. Ja reippaan liikunnan jälkeen olo on parempi, lenkkipoluille saat heitettyä ketutusta.
Vierailija kirjoitti:
Olet vain laiska.
Siinä tylsistyy, lähteä nyt turhan takia kävelemään.
Olet henkisesti löysä ihminen.