Myanmarissa on kymmeniä tuhansia ihmisiä nettihuijaustehtaissa
Nettihuijaukset | Salatun kaupungin asukkaat vedättävät rikkaita eläkeläisiä
https://www.hs.fi/kirjeenvaihtajat/art-2000011532982.html
Kommentit (6)
Eikö siepattuja sitten yritetä pelastaa? Yritetään, ja koko ajan pelastetaankin.
Mutta rikollisjärjestöt eivät ole Myanmarin rajaseuduilla sattumalta. Sinne eivät yletä Kiinan, Thaimaan eivätkä Myanmarin viranomaiset. Rajaseuduilla valtaa pitävät kapinallisryhmät ja sissijoukot.
Jos Myanmar haluaa paikalle, se joutuu taistelemaan.
Syksyllä 2023 Myanmar hyökkäsi Laukkain kaupunkiin Kiinan rajalla sen jälkeen, kun erään huijauskeskuksen vartijat olivat ampuneet ainakin 60 kiinalaista pakoyrityksessä. Operaatio johti neljäntuhannen Kiinan kansalaisen vapauttamiseen.
Usein siepattuja on vaikea pelastaa, koska siepatut eivät aina tiedä, missä ovat. Kukaan ei voi antaa pidätysmääräystä, jos olinpaikkaa ei tiedetä."
Odottaa kieli pitkällä suomalaisten mummojen vuodenvaihteessa alkavaa digipakkoa.
Valtio säästää 10M€ mummoilta viedään rikollisuuden tukemiseen 100M€.
Hyvä Suomi maailman paras digi!
Näin niinkuin etukäteen vaan ilmoitin, ettei tarvitse vuoden päästä kirjoitella, ettei kukaan osannut odottaa...
Tänä vuonna huijaustehtaisiin on kohdistunut kovempi paine kuin koskaan.
Syyskuussa 2025 Kiina tuomitsi 11 Ming-rikollisklaanin johtohahmoa kuolemaan ihmiskaupasta huijauskeskuksien yhteydessä.
Lokakuun lopulla Karenin vapautusarmeija teki jälleen rynnäkön Myawaddyyn, ja rajajoen yli ui 1 500 huijausorjaa Thaimaan puolelle. Vapauteen.
Silti Myanmarissa saattaa yhä olla kymmeniätuhansia siepattuja ja Kambodžassa toinen mokoma.
Voi olla, että suurten huijaustehtaiden keskittymien aika on ohi. Mutta huijausbisnes ei ole menossa mihinkään."
"Joissain keskuksissa huijaus on rakennettu niin huolellisesti, että työ on jaettu eri tiimeille kuin missä tahansa nykyaikaisessa yritysorganisaatiossa.
Huijauksia alkuun sysäävä tiimi pyörii amerikkalaisilla nettisivuilla, etsii eläkeläismiehiä ja rakentaa luottamusta. Vaihe on hidas, ja siinä ei pidetä kiirettä. Lämmittelyä jatketaan niin pitkään, että uhri menee paljastamaan puhelinnumeronsa.
Sitten projekti siirretään toiselle tiimille, joka alkaa soitella uhrille. Tätä kutsutaan sianteurastukseksi.
Ajatus on, että sikaa lihotetaan pitkään, kunnes on lahtauksen aika. Aluksi pyydetään pieniä summia, sitten yhä suurempia. Uhrin on vaikea lopettaa, koska on jo sitoutunut paitsi henkisesti myös rahallisesti: Jos nyt lopettaa, menettää kaiken.
Kaikki keinot ovat käytössä: kryptovaluutat, romanssi, tekaistu nyyhkytarina. Huijarit lähettelevät työtarjouksia ja mahdollisuuksia upeaan sijoituskuvioon."
Suomalaiset pankit ovat aivan liian välinpitämättömiä asiakkaidensa suojelussa! Ensinnäkin pitäisi olla heti mahdollisuus sulkea itse kaikki tilisiirrot ulkomaille niin, että jos niitä haluaa tehdä, on käytävä itse pankissa. Toiseksi pitäisi olla mahdollisuus luoda kotimaan tilisiirroille ns. turvalista eli vakiintuneet maksut tiettyihin jo olemassa oleviin tileihin sallitaan mutta muihin ei. Kolmanneksi: maksaminen minnekään tekstiviestilinkin kautta pitäisi estää kokonaan. Nämä eivät estä kokonaan huijauksia mutta ehkä osittain. Neljänneksi: pankkien pitäisi heti lähettää kirje iäkkäille asiakkaille, jossa annetaan selkeät ohjeet, miten huijauksia voi välttää. Tässä keskeinen neuvo on se, ettei koskaan siirrä rahaa tai anna pankkitunnuksia kenellekään puhelimessa. Yllättävän vähän näistä varoitetaan radiossa ja tv:ssä!! Iäkkäät katsovat tv:tä ja kuuntelevat radiota.
Kiinalaismies lähti rahapulassa:
Ensimmäisessä huijauskeskuksessa A1:n kohteena olivat valkoiset, yli 35-vuotiaat yhdysvaltalaiset miehet.
A1 sai päntättäväksi nivaskan opiskelumateriaaleja. Pinossa oli Yhdysvaltain osavaltioiden lyhenteitä sekä käsikirjoituksia ja viestihistorioita jo onnistuneista huijauksista.
Seuraavassa paikassa, jonne A1 siis myytiin, huijauskeskus oli uusi ja varsin pieni: pakkotöissä oli vain kolmisenkymmentä ihmistä. Keskuksen nimi oli Apollo Park.
Se oli jaettu kolmeen rakennukseen. Yksi oli vastaanottokeskus, toisessa koulutettiin huijaustekniikoihin, ja kolmannessa tehtiin töitä. Apollo Parkissa huijausten kohteena olivat manner-Kiinan ulkopuolella asuvat kiinalaiset naiset.
A1:n piti luoda itselleen profiili. Hän esiintyi menestyneenä mannerkiinalaisena IT-insinöörinä, joka asui ja työskenteli Hongkongissa."