Kyllästynyt maailman vaatimuksiin ja riittämättömyyden kokemukseen

Kyllästyttää se, että koko ajan joka puolelta vaaditaan jotain. Tulee viestiä, että olet riittämätön. Pitäisi tehdä enemmän. Työssä. Vanhemmuudessa. Ihmisyydessä. Elämää oravanpyörässä. Seiskalta aamulla töihin, kotiin pimeässä viiden jälkeen. Mitä enemmän sukeltaa työelämään esim. koulutuksen muodossa sitä p*skempaa se on. Mitä elämää, vau. 

 

Haaveilen paljon elämän hiljentämisestä. Muutto pienelle muuttotappiopaikkakunnalle. Työelämästä irtaantuminen mahd. paljon. Yrittäjyys kiinnostaa, sellainen pienimuotoinen. Millä juuri ja juuri elättäisi itsensä. Ei tarvitsisi kuunnella kenenkään pikkupomon tai isomman pomon määräilyjä. Irtaantuminen materiasta ja paineesta hankkia jotain materiaa, ollakseen hyväksytty ja osa edes keskiluokkaisten yhteisöä. Lapsillekkin haluaisin rennompaa elämää, ilman kiirettä ja jatkuvia vaatimuksia. Some hiiteen, ei sielläkään ole kuin pelkkiä mainoksia nykyään tai lööppejä meidän sairaasta politiikasta.

 

Ympäröisi itseään vaikka eläimillä, ne on mukavia, piristää mieltä eikä arvostele tai vaadi koko ajan. Aamulla heräisi omaan tahtiin, tekisi töitä jaksamisen mukaan. Paljon aikaa harrastuksille ja levolle. Meillä on vain yksi elämä ja ns. kunnolliseksi mielletty elämä tekee ainakin minut ihan hiton epäonnelliseksi.