Olitko vakituisessa työssä ennen ensimmäistä raskauttasi?
Minä ja mieheni haluaisimme lapsen. Minä olen kuitenkin edelleen määräaikaisessa työsuhteessa ja koen mahdollisen raskauden ajavan minut todella hankalaan asemaan työmarkkinoilla.
Yritän etsiä vakituista työtä, mutta ei ole helppoa. Jos nyt tulisin raskaaksi, minulla ei vanhempainvapaan jälkeen olisi työpaikkaa ja olisin ehkä ikuisesti työtön.
Ahdistava aihe.
Oletteko te saaneet lapsia ennen kuin olette olleet vakituisessa työssä? Miten työllistyminen on onnistunut vapaiden jälkeen? Kaipailisin kommentteja erityisesti akateemisilta.
Kommentit (21)
Tein lapset 90-luvun laman aikaan, kun jäin muutenkin työttömäksi. Minulla taisi käydä uskomaton munkki, kun lasten ollessa 2- ja 4-vuotiaat sain koulutustani vastaavan vakipaikan.
Minulla on taipumus uskoa, että asiat menevät omalla painollaan ja että kun tilanne tulee eteen, sitten mietitään miten jatketaan. Ymmärrän kyllä pohtimisesi, ei ole ihan helppo ratkaista tuota tilannetta. Tsemppiä kuitenkin ja kaunista syksyä!
vaan odottaessani sopivaa miestä ehdin käydä läpi montakin vakituista työtä.
Töitä olen saanut, mutten vakitöitä. Toisaalta kun katsoo lapsettomia kavereita samalta alalta, niin samassa tilanteessa nekin on.
Sain vakipaikan 10 v myöhemmin toisen raskauden aikana
Hoidin lasta kotona kolme vuotta jonka jälkeen olin ½ vuotta työttömänä ja sitten tärppäsi entistä vastaavaa työtä, vakituisena! Sillä tiellä ollaan jo kahdeksatta vuotta.
Joo. Olin vakityössä ollut 1½vuotta ennen esikoisen syntymää. Sittemmin irtisanouduin enkä ole ollut työssä 10 vuoteen. Lapsia on nyt 4. Työllistymisestä en tiedä. Äitiys ja lasteni hyvinvointi on mulle tärkeintä. Olen matalapalkkaiselta akateemiselta alalta, joten ei työ houkuta. Olemme tehneet sellaisia valintoja, että voin olla kotona, vaikka en saisi muita tuloja lapsilisien lisäksi ja olen pari sellaista pätkää ollutkin. Itse uskon selvityväni. Jos haluan töihin, saan työpaikan tai teen jotain muuta työtä. JOs en, mullla on muutakin tekemistä.
Tiedän ainakin yhden toisenkin henkilön, joka irtisanotui. Ei vaan jaksanut sitä työtään, fed up totaalisesti. Vaikea paikka hänelle, mutta siitä urkeni oma ura yksityisenä vähän myöhemmin. Kriisi, josta selvisi ja tykkäänyt elämästään.
Siis ei vakityö ole lasten teon edellytys. Riskejä on otettava. Arvomaailmasi saattaa muuttua täysin, lapsen synnyttyä.
äitiyslomalle, pidin sitten muutaman kuukauden hoitovapaatakin. Töissä kerkesin käydä muutaman viikon ja sitten olikin irtisanomislappu kädessä yt:den päätteeksi.
Toisen lapsen tein työttömänä ollessani, hoitovapaalla olin maksimiajan ja sitten vielä olin kotona vuoden työttömyyspäivärahalla. Sitten sainkin töitä, ensin määräaikaisia sopimuksia ja vihdoin vakipaikan.
Jos odottaa sitä ideaalitilannetta lasten tekemiseen voi käydä niin, ettei sellaista koskaan tule, eikä siis niitä lapsiakaan.
Nyt lapset 9 ja 5v. Edelleen projektityössä, joka on kestänyt jo 15v. Jos et ole ihan nuori, niin suosittelen tekemään ne lapset, kyllä elämä kantaa.
h28 sain viran hoitoalalta ja jäin siis kuuden viikon kuluttua äippälomalle =)
äitiyspäivärahaa kun olisin saanut ilman virkavapata. Sanoin itseni myös irti hoitovapaan aikana ja hankin toisen työn kun palasin töihin. Olin päättänyt että siihen helvettiin en enää palaa.
Enkä hyväksy kyllä sitä, että tehdään lapsia tyhjän päälle.
esikoisen jälkeen hoidin opinnot valmiiksi ja ollessani toisen lapsemme kanssa äitiyslomalla minut vakinaistettiin. Olen siis sairaanhoitaja.
Onko niin, että määräaikaisessa työssä oleva ei saa lapsia hankkia?
ja tulevaisuus turvattu.
Mutta noi "lapsi tuo leivän tullessaan" ja "asioilla on tapana järjestyä" -jutut saisi unohtaa.
mutta olin vasta valmistunut esikoisen syntyessä alalle jossa ei työpaikoista ole pulaa :)
Koskaan ei ole tarvinnut pelätä työttömyyttä, vaan töitä on löytynyt sieltä mistä olen halunnutkin.
Olen taas palailemassa kolmatta kertaa hoitovapaan jälkeen työelämään eikä yhtään nappaa palata edelliseen riistofirmaan, joten huvikseni laitoin muutaman työhakemuksen menemään. Nyt on jo tullut monta yhteydenottoa ja kyselyä että joko voisin aloittaa, mutta ehei, en vielä, aion nauttia tstä viimeisestä vapaastani täysillä!!
Asioilla on tapana järjestyä.
koulu loppui kun olin rv 27. Kortistoon muutamaksi viikoksi ja sit äippälomalle.
Nyt olen toki ollut 9v vakkarityössä eli ei meistä sossupummeja tullut ;)
ja olin 2,5v. vielä hoitovapaallakin.
en sitä esikoisen syntymän jälkeen sen kummemmin ajatellut, mutta on se ollut tosi huojentavaa. Lapsia on kolme, ja jokaisen välissä olen palannut vähäksi aikaa töihin.
Moni kaveri paniikissa etsi töitä vanhempienvapaiden jälkeen niin oli se kyllä suuri onni, että tuossa paikassa olin.
Akateeminen olen ja kansainvälisessä yrityksessä.
Enkä usko että nykyaikana on edes välttämättä realistinen odotus, tai ainakin voi mennä lasten saanti myöhäiseksi. Itse sain ekan lapsen syntymän jalkeen vakituisen paikan. Olen koulutukseltani Valt. Tri.