Jos et itse ole korkeakoulutettu, pidätkö yliopiston käyneitä arvossa?
Olen työväen sukua ja muistan, miten kotonani maistereita kunnioitettiin ja opettajien ja lääkärien ajateltiin olevan jotain yli-ihmisiä. Lukeneita, fiksuja, hienostuneita, rikkaitakin.
Nyt kun olen itse käynyt yliopiston, huomaan, että ihan tavallisia ihmisiä me kaikki ollaan. Keskustelunavaus tuli mieleeni, kun jossain tilanteessa huomasin erään työttömän matalapalkkaisen suhtautuvan minuun jotenkin kunnioittavasti ja itseään häveten. Juuri niin minäkin tein nuorena työttömänä, kun tuttavat esittelivät maisteripuolisoitaan, jotka kyselivät minun töistäni... Se oli niin kiusallista.
Mites te muut?
Kommentit (9)
En arvosta koulutuksen perusteella.
Itseäni kiinnostaa vain ihmisen käytös ja mitä se saa aikaan.
Yhtä arvossa ku kaikkia muitaki. Ihminen on aina ihminen vikoineen ja ongelmineen heikkouksineen ja harhaluuloineen, ihan sama mitä kouluja siinä on käyty. Yleensä kaikkein älyttömin teksti tulee nimenomaan korkealle koulutetun suusta, seki on tavallaa uskonto siinä missä muutki, kaikki muut on harhateillä paitsi me koulussa istuneet
Yliopisto kesken jäänyt. Arvostan valmistuneita.
En nyt ylenpalttisesti ja jokaisessa on vikansa, totta kai.
Kyllä arvostan yliopistosta valmistuneita asiantuntija-työssä olevia enemmän kuin amiksen kesken jättänyttä syrjäytynyttä.
Tunnetteko alemmuutta paremmin pärjäävien keskuudessa? Minä tunnen. Toiset kertovat hankinnoistaan ja miettivät lomakohteita. Minä mietin, miten saan rahat riittämään laskuihin ja ruokaan taas moneksi viikoksi. En voi osallistua kavereiden illanviettoihin ja menoihin, kun ei ole rahaa, niinpä on kaveripiirikin karsiutunut.
Olen käynyt pelkän peruskoulun ja amiksen.
Arvostan koulutusta kyllä.
En muodosta ihmisistä suuria ennakkokäsityksiä pelkän koulutustaustan perusteella, ystäviini ja tuttaviini kuuluu monenlaisia ihmisiä.
t: nimim. Assburger
Toisen koulutuksella ei ole mulle mitään merkitystä. Olen duunari ja tehnyt aina töitä, samalla kun muut ovat opiskelleet korkeakoulussa. Tienaan jopa paremmin kuin he, eikä mun tarvitse valittaa joka maanantai kuinka paskaa duuni on, kuten lähes kaikki korkeakoulutetut tuttavani tekevät, jotka ovat menneet korkeakouluun vaan koska niin täytyy tehdä.
Itse menin omia polkujani ja elämäntilanteeni on erinomainen. Ennemmin saattaa joskus vituttaa jos korkeakoulutettu pitää itseään parempana ihmisenä kuin muita. Korkeakoulu ei ole yhtä suuri kuin käytöstavat.
Oma työttömyys hävettää. Miksi aina pitää ensimmäisenä kysyä ammattia?