Lue keskustelun säännöt.
Tuntemattoman sureminen
23.11.2025 |
Iltasanomissa psykologi analysoi sitä. Itse en ole sitä tyyppiä että julkisuuden henkilöillekään somessa esittäisin osanottoani.
Jatkuvasti kuolee nuorehkoja äitejä ja isiä syöpään. Tai johonkin muuhun. Vanhuksia saatetaan viime matkalle.
Tietysti ne aina vähän ajatteluttaa, myötätunto jälkeenjääneille etenkin jos jää pieniä/nuoria lapsia. Olen kai kylmähkö ihminen
Kommentit (9)
ehkä niitä ystäviä ei oikein ole tai ainakaan läheisiä ystäviä. kuka surisi feikkifrendiä? voi olla myöskin kateellinen salaa kaverilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsunamin aikaan mietin tuota. Sehän oli ihan järkyttävä ja kauhistuttava tapaus. Mutta en sen kummemmin osannut surra näitä suomalaisia, edes omalta paikkakunnalta kuolleita, kosla en heitä tuntenut enkä mitenkään tietänyt. Heidän läheisillään, koulukavereilla yms tietysti eri juttu.
Ihmiset antoivat vähistäkin varoista lahjoituksia jotka jäivät sitten käyttämättä. Kai hakivat psykiatrista apuakin vaikkei tuttuja mennyt.
se että pidetään jotain somejulkkista kaverina koska muitakaan ei ole. suomalaiset ovat hyvin yksinäisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
ehkä niitä ystäviä ei oikein ole tai ainakaan läheisiä ystäviä. kuka surisi feikkifrendiä? voi olla myöskin kateellinen salaa kaverilleen.
Meinaat asennetta " kuollaan sitä vielä meilläkin" kun naapurilla kauniit hautajaiset?
Tuo kateellisuus, en oikeen tiiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä niitä ystäviä ei oikein ole tai ainakaan läheisiä ystäviä. kuka surisi feikkifrendiä? voi olla myöskin kateellinen salaa kaverilleen.
Meinaat asennetta " kuollaan sitä vielä meilläkin" kun naapurilla kauniit hautajaiset?
Tuo kateellisuus, en oikeen tiiä.
"Ihan kivat hautajaiset mutta odottakaas kun minä kuolen!"
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä niitä ystäviä ei oikein ole tai ainakaan läheisiä ystäviä. kuka surisi feikkifrendiä? voi olla myöskin kateellinen salaa kaverilleen.
Meinaat asennetta " kuollaan sitä vielä meilläkin" kun naapurilla kauniit hautajaiset?
Tuo kateellisuus, en oikeen tiiä.
En tarkoittanut hautajaiskateutta vaan ylipäätään kateutta kaveria kohtaan jolla ehkä on mennyt paremmin kuin itsellä. jos on tuntenut katkeruutta niin ei paljon kirpaise jos kuolee.
Ihmiset samaistuu tarinoihin - siksi tarinoiden henkilöiden kuolema voi tuntua hyvinkin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jaksa kiinnostaa tuntemattomien kuolemat, tragediat tai surut. Olen varmaan kylmä mut ei vaan liikuta yhtään. Ei mua ole hetkauttanut edes sukulaisten menehtyminen elleivät ole olleet mulle läheisiä. Setäni juuri kuoli ja mulle kun oli eläessään tuntematon ja merkityksetön, ei millään tavalla osa elämäni, mitä nyt jossain hautajaisissa joskus nähty niin mitäpä mä olisin häntä kuollessakaan surrut? Lähinä ärsyttää kun oli lapseton ja isäni sekä vanhempansa ovat kuolleet jo aijemmin niin teettää nyt sit ylimääräistä vaivaa tää hänen perinnöstään kieltäytyminen.
Minua ihmetyttää se ettei tunneta myötätuntoa esim. tiettyjen kavereiden menetyksistä mutta sitten peukutetaan itkunaamalla jonkun tuntemattoman ihmisen kuolemaa varsinkin jos on joku julkkis?! 10 000 ihmistä suree jonkun julkkiksen menetystä mutta ei lähimpien ystäviensä tms.? Mikä siinä on oikein pointti?