En pysty olemaan sosiaalinen kuin humalassa!
Vaikka keski-ikä kolkuttaa jo. Kyse ei ole mistään (pelkästä) jännittämisestä, vaan esim. sellaistakin kaveria nähdessä jonka seurassa voi olla vapaasti, en selvin päin välttämättä vaan jaksa kuunnella toisen juttuja. Tuntuu myös ettei oma mieli liiku, eikä juttua riitä kuin hyvin kapea-alaisesti. Ei yksinkertaisesti ole hauskaa. Vasta parin - muutaman juoman jälkeen homma alkaa luistaa. Ei kai tässä kauheaa ongelmaa olisi jos olisi täysi introvertti, mutta kaipaan kuitenkin seuraa. Tottakai juominen rentouttaa kaikkia noin yleisesti, mutta muita seuratessa on kuitenkin tullut sellainen fiilis että heillä on myös selvinpäin toisten kanssa yhtä hauskaa kuin minulla vasta alkoholia nautittuani.
Kommentit (4)
En minäkään. Puhua pälpätän muuten koko ajan, vain sammuneena osaan olla hiljaa ja kuunnella. Huono puoli on, että en koskaan muista yhtään mistä puhuttiin.
Miehillä suuren riskin taso on 23 annosta viikossa, eli 3 annosta voi juoda päivässä ollakseen sosiaalinen ja jää silti alle riskirajan.
Tuon takia jäi nuoruuden jälkeen ihmissuhteet kovin vähäisiksi.
Se voi olla itsekkyyttä, jos ei jaksa kuunnella toisten juttuja. Tai sitten et ole ihan samalla aaltopituudella sen keskutelukumppanin kanssa. Ehkä olisi aika hakea uutta seuraa, ettei tarvi kännissä olla läpi elämän.
Minusta tuli sosiaalisempi vanhemmiten, kun aloin kuuntelemaan toisia ja osallistumaan siihen, mitä he sanoivat. Käänsin siis tuijotuksen omasta navasta muihin.