Mitä te eronneet keski-ikäiset teette viikonloppuisin?

Samoja asioita kun naimisissa ollessani. Lenkkeilen ja käyn salilla. Käyn konserteissa ja leffoissa. Laitan ruokaa, leivon, tapaan ystäviä.

Lapsi on joka toinen viikonloppu minulla. Niinä viikonloppuina jotka olen yksin yleensä siivoan, ulkoilen koiran kanssa, käyn kahvilassa ja käyn kuntosalilla tai ryhmäliikunnoissa. Nyt ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä myös eronneen ystäväni luokse, kun kummankin lapset ovat isillään. Käydään näillä näkymin syömässä ja kirppistelemässä. 

Olen teini-ikäisten lasten kanssa, he ovat mulla 99 % ajasta.

Nautin siististä asunnosta ja omasta vapaudesta, saan tehdä mitä vain, milloin vain. Lapsetkin jo omatoimisia ja helppoja, miltei täysi-ikäisiä. Pidän myös yksinäisyydestä, kun lapset ovat kavereiden kanssa. Viihdyn paremmin yksin kuin parisuhteessa. Kodissa riittää tekemistä lattiasta kattoon. Lisäksi suuri viihdyke on viihtyisä ja tunnelmavalaistu olohuone ja televisio. Rauha maassa, ihanaa käpertyä sohvalle ja katsella just niitä sarjoja, joista itse tykkää.

Myös lasten kanssa mennään välillä syömään, leffaan, luontoon.

Parisängyssä nukun x asennossa. Kukaan ei urputa minulle, en ole tilivelvollinen kenellekään, katson telkkarista mitä haluan, syön mitä haluan, nukun miten haluan. Ei kompromisseja. Ei riitoja. Ei kinoja.

Ajan saan kulumaan niin, etten edes ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisin.

Kyllä monetkin harrastukset pyörii viikonloppuisin, tai voi harrastaa itsekseen tai kaverin/kavereiden kanssa. 

Tapaan aikuisia lapsiani, käyn raflassa yksin tai jonkun kanssa, käyn koirien kanssa lenkillä, lisäksi sauvakävelen ja kuntoportailen, teen piha/ulkohommia (omakotitalo), teen klapeja, käyn kaupoilla, kudon, kokkaan jotain vähän spessumpaa, katson telkkaria, tapaan ystäviä, käyn tapahtumissa/leffassa, siivoan ja nukun taivaallisen hyvin kun huono parisuhde alkaa olemaan muisto vain. Kesällä usein hyppään asuntoautoon ja ajan jonnekin nättiin paikkaan nauttimaan luonnosta. Suunnittelen tulevia ulkomaan reissuja tai käyn läpi edellisten kuvia, viestittelen kavereiden kanssa.... 

Yleensä viikonloppu menee ihan liian nopsaaa! 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä monetkin harrastukset pyörii viikonloppuisin, tai voi harrastaa itsekseen tai kaverin/kavereiden kanssa. 

Tapaan aikuisia lapsiani, käyn raflassa yksin tai jonkun kanssa, käyn koirien kanssa lenkillä, lisäksi sauvakävelen ja kuntoportailen, teen piha/ulkohommia (omakotitalo), teen klapeja, käyn kaupoilla, kudon, kokkaan jotain vähän spessumpaa, katson telkkaria, tapaan ystäviä, käyn tapahtumissa/leffassa, siivoan ja nukun taivaallisen hyvin kun huono parisuhde alkaa olemaan muisto vain. Kesällä usein hyppään asuntoautoon ja ajan jonnekin nättiin paikkaan nauttimaan luonnosta. Suunnittelen tulevia ulkomaan reissuja tai käyn läpi edellisten kuvia, viestittelen kavereiden kanssa.... 

Yleensä viikonloppu menee ihan liian nopsaaa! 

Kesällä lisäksi telttaretkeilen saaristossa aina kun ehdin. Kesällä oikeastaan tulee ihan vaan oltua omassa puutarhassa tunteja. Välillä siistii kukkapenkkejä ja ajaa nurmikon. Ei lopu tekeminen 🥰

Ymmärrän kyllä, että tunne on lähinnä helpotus, jos puoliso on ollut määräilevä. Mutta jos olet ollut onnellinen suhteessa ja rakastanut puolisoa ja kaikkea sitä yhteistä. Ei minua kukaan rajoita tai estä nytkään. Saan nukkua pitkään ja leveästi, katsoa telkkarista mitä haluan. Pohdin sitä, miten yhtäkkiä jätetyt saavat viikonloput kulumaan.

Rapsuttelen kissaa ja entisöin jeesuksenaikaisia moottoripyöriä.

Näillä aktiviteeteilla tuntuu että saan kaikki inhimilliset tarpeet täytettyä.

Miksi ei voi "uhrata" edes joskus hetkeä siitä viikonlopusta ollakseen sen eronneen seurana? Jos itsekin olet kärsinyt yksinäisyydestä ja tiedät miltä se tuntuu et tunne minkäänlaista empatiaa toista kohtaan? Eikö kenenkään muun seura kelpaa kuin oman perheesi?

Kyllä harrastukset pyörii viikonloppuisinkin. Ihan joutuu miettimään minne menisi, kun kaikkeen ei ratkea. Sen lisäksi tutkin sijoituksia ja teen sijoitussuunnitelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, että tunne on lähinnä helpotus, jos puoliso on ollut määräilevä. Mutta jos olet ollut onnellinen suhteessa ja rakastanut puolisoa ja kaikkea sitä yhteistä. Ei minua kukaan rajoita tai estä nytkään. Saan nukkua pitkään ja leveästi, katsoa telkkarista mitä haluan. Pohdin sitä, miten yhtäkkiä jätetyt saavat viikonloput kulumaan.

No ihan samalla tavalla ne kuluvat yksinkin. Itse asiassa mukavammin ja helpommin, kun ei tule pienintäkään kinaa tai muuta. Olin yli 20 vuotta naimisissa, enkä enää ikinä ota miestä. Yksin on parempi. Olen nyt siis kokenut molemmat tavat elää. Pitkässä parisuhteessa ja nyt monta vuotta yksin. Monta vuotta yksin on minulle parempi.

Samoja asioita kait. Joka toinen vkl on mulla lapset, mutta vapaa vkl tulee treenattua ja pelattua kavereiden kans. Enemmän mulla on stressi silloin kun on lapseton vkl ja joku mimmi täällä. Silleen outo fiilis, että "no mitäs". Että toinen tulee, sit lätistään perussetit, syödään, nussitaan ja kello on jotain 14 lauantaina. Et mennäänkö tiäkkö notkuu keski-ikäisinä tonne esson baariin kahville, lähipubiin pelaamaan jotain biljardia vai sadatta viidennettäkymmenettä kertaa päiväkävelylle tohon samaan puistoon. Mun tekis mieli käydä tos kohtaa vetäseen hyvä treeni ja tulla kotiin ja alkaa pelata bäfää kavereiden kanssa.... ja ottaa muutama viski siinä samalla. Mutta teepä se ku mimmi on kylässä, niin voi olla vikaa kertaa. Mutta tekemistä olis.

Ei kai mitään ihmeellistä tarvitse tehdä. 

Mä käyn erilaisissa tapahtumissa: keikoilla, näyttelyissä, museoissa, teatterissa, kesällä on paljon puistotapahtumia kiertelen niitä kuten ennenkin, teen käsitöitä, luen.. nyt olen aika innostunut retkeilystä.

Oli ihana syksy, kun perjantaina töiiden jälkeen hyppäs etukäteen pakattuun autoon ja johonkin päin vaan ajeli. Leiri pystyyn ja aamusta sitten marjamettälle, myöhemmin keräsin sieniä. Valtavia määriä.  Lauantai-iltana tuli lähdettyä kotiin, kun saalista oli niin paljon.

Sunnuntaisin aika usein lapset käy. Niille ruokaa ja seurustelua. Jos eivät tule, niin ehkä itse käyn kylässä, ulkonasyömässä, ihmettelemäsä jotain lähipaikkakuntaa.. Tykkään pitkistä kävelyistä ja olen alkanut enenevässä määrin viihtymään itekseni.