Lue keskustelun säännöt.
Miehen synnytyksen jälkeinen masennus?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Tulee mieleen vaan tilanne, että mies katuu lasta eikä se vauva ollutkaan kiva, vaan vaikeaa eikä saa enää olla vapaasti. En usko, että näissä on kyse mistään hormoneista, kuten äideillä.
Tämä tuntuu olevan tabu mielipide vauvaryhmissä, joissa tietynlaiset mammat tarjoaa silkalle laiskuudelle syyksi masennuksen. Aina pitää vaan ymmärtää ja ymmärtää... Ei uskota silkkaan pahuuteen, laiskuuteen, itsekkyyteen tms. Ja siis koskee ihan kumpaakin sukupuolta ja muissakin asioissa kuin perheisiin liittyvissä.
Mä tunnen yhden, joka masentui vauva-aikana niin, että niille meinasi tulla ero. Odotukset oli korkeat kun ne intopinkeinä odottivat vauvaa, yrittämisessä oli mennyt pari vuotta, joten olivat tosi innoissaan. Vauva oli kuitenkin vaikea, itkuinen ja sairasteleva, eikä isä kelvannut vauvalle ollenkaan. Koko ajan olisi pitänyt saada olla äidin sylissä ja vain äiti sai hoitaa ja lohduttaa, isä sai osakseen vain itkua ja huutoa. Tätä kesti ensimmäiseen uhma-ikään, sen jälkeen alkoi isänkin seura kelpaamaan. Onhan se masentavaa kun oma lapsi ei isäänsä hyväksy ja vie vielä kaiken ajan ja eneegian äidiltä, parisuhde siinä kärsii.
Katuu lapsen saamista ja suree oman itsenäisyyden menetystä
Osallistui synnytykseen ja järkyttyi/tuntee syyllisyyttä nähdessään, miten kauheaa kipua ja kärsimystä synnytys aiheutti naiselle ja miten valtavasti emätin joutui venymään että lapsi pääsi ulos
Unenpuute masentaa, jos vauva valvottaa
Seksinpuute masentaa, jos kuvitteli että kaikki jatkuisi entiseen malliin vauvasta huolimatta
Miehen synnytys? Synnyttikö joku miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen yhden, joka masentui vauva-aikana niin, että niille meinasi tulla ero. Odotukset oli korkeat kun ne intopinkeinä odottivat vauvaa, yrittämisessä oli mennyt pari vuotta, joten olivat tosi innoissaan. Vauva oli kuitenkin vaikea, itkuinen ja sairasteleva, eikä isä kelvannut vauvalle ollenkaan. Koko ajan olisi pitänyt saada olla äidin sylissä ja vain äiti sai hoitaa ja lohduttaa, isä sai osakseen vain itkua ja huutoa. Tätä kesti ensimmäiseen uhma-ikään, sen jälkeen alkoi isänkin seura kelpaamaan. Onhan se masentavaa kun oma lapsi ei isäänsä hyväksy ja vie vielä kaiken ajan ja eneegian äidiltä, parisuhde siinä kärsii.
No, jaa. Hyvin usein vauvalle kelpaa vain äiti alkuunsa, JOS on rintaruokinnalla alusta saakka. On se varmasti turhauttavaa, mutta täysin ymmärrettävää. Meillä 2 lasta ja toinen ei kelpuuttanut pulloa (tai tuttia) ollenkaan ja käytännössä roikkui minussa 24/7 noin 4 kk ikään saakka. En päässyt mihinkään itsekseni, tunninkin poissaolo tuntui olevan liikaa. Meinasi itsellä pää hajota. Toinen lapsi taas kelpuutti pullon ja näin ollen myös isän.
Ja miten parisuhde siitä nyt kärsii, jos vauva kaipaa huolenpitoa?
Ei ihme, että niitä eroja vauva-aikoina tulee, jos miehiin suhtaudutaan näin. Tiedoksi, mieskään ei ole kone, vaan hänellä todellakin on tunteet ja yllätys, hormonitoiminta.
Kaikki mieshormonitkin ovat tapissa, kun odotetaan synnytystä ja kun synnytys tapahtuu. Ne romahtaa alas kerralla yleensä. Miehellä on myös tunteet, hänellä on traumansa. Hän pelkää isyyttä samalla tavalla kuin nainen äitiyttä. Tai siis terveet ihmiset miettivät, miten olisivat hyvä isä tai äiti, pelkäävät puutteitaan, ahdistuvat vastuusta. On ihan tervettä tuntea pienuutta niin ison asian kuin lapsen saannin edessä.
On kummallista, että jopa minä velana ymmärrän tämän seurattuani läheisiä miehiä, jotka ovat lapsia saaneet. Mutta äitien mielestä kyse on vain laiskuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katuu lapsen saamista ja suree oman itsenäisyyden menetystä
Osallistui synnytykseen ja järkyttyi/tuntee syyllisyyttä nähdessään, miten kauheaa kipua ja kärsimystä synnytys aiheutti naiselle ja miten valtavasti emätin joutui venymään että lapsi pääsi ulos
Unenpuute masentaa, jos vauva valvottaa
Seksinpuute masentaa, jos kuvitteli että kaikki jatkuisi entiseen malliin vauvasta huolimatta
Tuossahan ne yleisimmät syyt.
Vierailija kirjoitti:
Miehen synnytys? Synnyttikö joku miehen?
Ei tietenkään, kun mies synnytti. Lukutaitoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että niitä eroja vauva-aikoina tulee, jos miehiin suhtaudutaan näin. Tiedoksi, mieskään ei ole kone, vaan hänellä todellakin on tunteet ja yllätys, hormonitoiminta.
Kaikki mieshormonitkin ovat tapissa, kun odotetaan synnytystä ja kun synnytys tapahtuu. Ne romahtaa alas kerralla yleensä. Miehellä on myös tunteet, hänellä on traumansa. Hän pelkää isyyttä samalla tavalla kuin nainen äitiyttä. Tai siis terveet ihmiset miettivät, miten olisivat hyvä isä tai äiti, pelkäävät puutteitaan, ahdistuvat vastuusta. On ihan tervettä tuntea pienuutta niin ison asian kuin lapsen saannin edessä.
On kummallista, että jopa minä velana ymmärrän tämän seurattuani läheisiä miehiä, jotka ovat lapsia saaneet. Mutta äitien mielestä kyse on vain laiskuudesta.
Täytyy sanoa, että monesti kyse on myös laiskuudesta. ÄitienKIN kohdalla. Oma aika jää taka-alalle eikä sitä monesti edes ymmärrä ennen vauvan saantia mitä se tarkoittaa ja kuinka paljon se oikeasti vaatii. Ei kaikille äideille tule edes mitään "äidinvaistoja". Hormonit toki ohjaa äitiä pääasiassa näissä asioissa, isiä ei kyllä juurikaan. Äidillä saattaa alkaa se uupumus ja turhautuminen jo raskausaikana monista eri syistä ja isä saa jatkaa normaalia eloaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että niitä eroja vauva-aikoina tulee, jos miehiin suhtaudutaan näin. Tiedoksi, mieskään ei ole kone, vaan hänellä todellakin on tunteet ja yllätys, hormonitoiminta.
Kaikki mieshormonitkin ovat tapissa, kun odotetaan synnytystä ja kun synnytys tapahtuu. Ne romahtaa alas kerralla yleensä. Miehellä on myös tunteet, hänellä on traumansa. Hän pelkää isyyttä samalla tavalla kuin nainen äitiyttä. Tai siis terveet ihmiset miettivät, miten olisivat hyvä isä tai äiti, pelkäävät puutteitaan, ahdistuvat vastuusta. On ihan tervettä tuntea pienuutta niin ison asian kuin lapsen saannin edessä.
On kummallista, että jopa minä velana ymmärrän tämän seurattuani läheisiä miehiä, jotka ovat lapsia saaneet. Mutta äitien mielestä kyse on vain laiskuudesta.
Miehen on helpompi lyödä hanskat tiskiin ja heittäytyä omiin juttuihinsa kuin äidin, joka on pääasiallisessa hoitovastuussa vauvasta. Jotkut äiditkin silti tekee näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen velan kanssa samaa mieltä. Miehillä harvoin on tilaa ilmaista mitään omia tunteita, kun naiset odottavat, että vain tuki äidille on tarpeen. Oma mieheni oli kauhuissaan kun esikoinen syntyi. Hänellä aukeni kaikki lapsuuden traumat ja pelkäsi niin paljon, että on yhtä huono vanhempi. Se sai vetäytymään ja antamaan minun hoitaa hommat, kun kerran osaan.
Juttelimme asiasta paljon, koska en minä osannut yhtään enempää tietysti. On tietysti laiskoja miehiä, mutta ihan turha puhua kuin he olisivat enemmistö.
En tiedä. Tulee mieleen vaan tilanne, että mies katuu lasta eikä se vauva ollutkaan kiva, vaan vaikeaa eikä saa enää olla vapaasti. En usko, että näissä on kyse mistään hormoneista, kuten äideillä.