Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siskoni suuttuu minulle usein näin aikuisenakin, jos teen pienenkin asian väärin
13.11.2025 |
Meillä on isosiskoni kanssa hyvät välit ja ollaan paljon yhteyksissä. Hän on myös kovin temperamenttinen, vaikka on kovin sosiaalinen ja on paljon ystäviä ja hyvän päivän tuttuja. Toki on aina osannut puolustaa esim. kiusaajilta ja huolehtinut myös.
Lapsena ollessa en saanut koskaan tehdä mitään, koska olin häntä nuorempi ja hän mollasi aina, jos tein jotain väärin tai olin hitaampi.
Sama meno kuitenkin jatkuu aikuisena ja se usein ärsyttää.
Esimerkiksi:
- Olin hänen ja hänen koiransa kanssa lenkillä ja odotin, että auto menee yli, ennen kuin ylitän suojatien. Loppumatkan sain kuunnella raivoa, koska mun olisi pitänyt mennä suojatie ensin, eikä jäädä odottelemaan ja kuhnaamaan. Koira oppi väärin, autoilija pahastui ja kaikki meni vaan v*tuiksi takiani. Itse en sanonut tähän mitään.
- Olemme yhdessä yleisessä saunassa ja laitan hänen mielestään aivan liian vähän vettä ja liian paljon saunatuoksua yhteen kauhaan. Olen pilannut koko saunakokemuksen ja saunan kivet ovat takiani nyt pilalla, kun en osaa edes sitä tehdä. En taas puolustaudu, vaan hengitän syvään ja odotan kiukun laantuvan.
- Hän itse ajelee välillä punaisia päin ja itsekin möhlii liikenteessä. Yhden kerran ajoin väärästä risteyksestä ja siskoni oli totaalisen raivostunut, miten olen niin idiootti, tyhmä, hidas ja kaikkea muuta.
- Painan vahingossa väärää nappulaa vaikkapa kaukosäätimestä, ja elokuvan katselu menee takiani 3 sekuntia mönkään. Tästä saan sitten kuulla kunniani, kuinka huono ja häslä ihminen olen.
Mutta silloin kun menee hyvin, niin kaikki menee hyvin. Kuitenkin tuollaisia tapahtumia tulee kuitenkin usein ja itse yritän hammasta purren niellä kiukkuni ja odotan siskoni laantuvan. Hyökkäys ei auta, koska jään aina kakkoseksi. Olen todennut, että rauhallisuus ja hampaan pureminen on paras tapa. Silti olen ärsyyntynyt.
Kertokaa, onko teillä omien sisaruksen kanssa vastaavia kokemuksia vielä aikuisena? Mitä tilanteessa tulisi tehdä?
Kommentit (12)
No sisarusten kanssa voi toimia kuin muidenkin ihmisten. Jos heidän käytös vaivaa sinua eivätkä he ole kiinnostuneet sitä muuttamaan niin vähennät yhteistä aikaa. Ei keneltäkään tarvitse sietää asioita vain koska sattuu olemaan sukua. Sisarustenkin tapaaminen voi olla miellyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä tuo kirjoitus siskollesi.
Itse otin etäisyyttä raivoavaan siskooni. Nyt olemme taas jossain määrin läheisempiä, mutta sisko ei enää raivoile minulle.
Kerran parissa kuussa on hyvin säännöllisesti. Miksi kidutat itseäsi?
No ei ole tuommoista, mutta vähänpä ollaan muutenkaan tekemisissä. Jonkun yksittäisen tai pienen kuitin silloin tällöin ymmärtäisin, mutta tuo kuulostaa kyllä aika ikävältä. Siskosi pitää sinua ihan kynnysmattona. Oma asiasi sitten, haluatko olla siinä roolissa vai et. Jos et, saatat huomata, ettei seurasi enää niin hyvin kelpaakaan. Ehkä voisit ainakin pysäyttää tekemisen ja jäädä katsomaan siskoasi seuraavan kerran, kun möläyttää jotain. Tai sitten vain huomauttaa, että levy jäi päälle. Jos hän tuommoisestakin raivostuu vielä lisää, on aika toivoton tapaus ja sinuna en viettäisi hänen kanssaan enempää aikaa kuin on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti väsyneenä tai stressantuneena taantuu lapsuudessa opittuun vuorovaikutustyyliin.
Ottaisin etäisyyttä ja tapaisin vain virallisesti, kun juhlissa ja perhetapaamisissa. Sinulla on oikeus suojella itseäsi, myös läheisiltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Olet lapanen.
Tämän allekirjoitan täysin siskoni seurassa. Ja varmasti myös on heijastunut muuhun elämään, koska siskoni oli lapsena nii vahva luonne ja olen lapaseksi päätynyt.
Perhe on minulle ollut aina tärkeä ja vietämme yleensä esim. usean sisaruksen voimin ja kaikkien lasten kanssa aikaa. Se on hyvää aikaa ja silloin meillä menee siskonikin kanssa oikein hyvin ja välillä soitellaan muutenkin ja auttelen lasten hoidossa tms. Kuitenkin välillä tulee näitä tilanteita, eniten kahden kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei ole pystynyt irroittautumaan lapsuudessa opitusta johtaja-asemastaan sinuun nähden. Jos pysyt aina hiljaa ja annat sättimisen jatkua, hän ei lopeta vaan toistaa oppimaansa kaavaa. Ota asia rauhallisesti puheeksi ja kerro avoimesti, miten paljon tuo käytös sinua loukkaa.
"turpa kiinni nyt!"
Noin sanoisin itse aika nopeasti jos toinen olisi noin hyökkäävä ja ilkeä. Olkoon sisko tai mikä tahansa, ei tuo ole ihmisen käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni pyytää kyllä anteeksi ylilyöntinsä ja on sanonut moneen kertaan, että inhoaa piirrettään reagoida niin vihaisesti. Ymmärtää sen itsekin, muttei toimi toisin.
Ja itse lapsuudessa yleensä aina puolustauduin, muttei se koskaan johtanut kuin vielä lihavampaan riitaan ja itkuun, niin se ei auta.
Usein menen aikuisena edelleen hämilleni noissa tilanteissa ja mielessäni suutun ja sykkeeni nousee. Tästä usein myös itken helposti. Itkeä en haluisi, ja paras tapa siihen on, että yritän purra hammasta ja hengittää syvään ja odottaa laantumista. Laantuminen tapahtuu, mutta mulle yleensä jää aina noi sättimiset mieleen, kun ei niitä koskaan voi purkaakaan. Ehkä siihen jotain keinoja pitäisi saada.
En kyllä jaksaisi olla ihmisen kanssa, joka saa minut itkemään, vieläpä ihan ilman syytä. Outo on suhteenne.
Alue: Aihe vapaa
Toki pidämme etäisyyttä siskonikin kanssa ja voi olla, että ei ehditä nähdä edes kuin kerran parissa kuussa. Välillä sitten nähdään muutamia kertoja kuussa ja usein aina joku konflikti tapahtuu siskoni toimesta.