Pakki eteisessä

Niin, onko tää nyt joku sukupuolten välinen sovittamaton ajatteluero, jonka kanssa pitää vaan oppia elämään vai mitähän tässä pitäs tehdä. Kun sitä tilaa ei ole huushollissa hirveästi, niin eteiseen on kertynyt jos jonkinlaista tavaraa "väliaikaisesti". 



Kenkiä ja ulkovaatteita tietty jotka sinne kuuluu, ja niitä piisaa, mutta sitten siellä on myös tyhjiä kukkaruukkuja, jotka ei mahdu ulkovarastoon kun siellä on jo kukkaruukkuja yms. Kaikenlaisia rouvalle kuuluvia käytöstä poistettuja vaatteita, joita ei kumminkaan raaski heittää pois kun on ihan käyttökelpoisia. Eli ne odottaa että niille tapahtuu jotain. Ylimääräisiä siivouspurkkeja ja purnukoita ja harjanvarsia ja pölyhuiskia jne jotka ei mahdu siivouskaappiin kun se on jo täynnä purkkeja ja purnukoita ja mm imuri jne. Joka asialle pitää olla oma aine. Olohuoneen entinen matto kun ei mahdu mihinkään säilytykseen ja rouva halusi uuden mutta vanhakin on ihan käyttökelpoinen. Pari muuttolaatikollista "ehkä kierrätykseen tai kirpparille menevää tavaraa" jota en ees tiiä mitä siellä on. Kaikki kaapit ja varastot on ääriään myöten täynnä jo valmiiks kaikkee "tarpeellista". Ymmärrätte varmaan kuvion tässä. 



Eikä oo mikään väliaikanen juttu, vaan osa noista kamoista täyttää tuossa nyt 2 vuotta (aika pian kun muutettiin) ja, tuoreetkin on siis nyt ollut siinä sulostuttamassa kuukausia. Ihan pikkusen korpeaa esim. imuroida kun on kuitenkin mun homma. Tai pyytää ketään käymään (ei oo kukaan käyny vuoteen). 



No sitten se mikä tässä alkoi enemmänkin tattia kasvattamaan oli, että sitten kun siihen niiden muuttolaatikoiden päälle parkkeerasin mun työkalupakin kun en heti jaksanut viedä varastoon, niin eikö heti seuraavana aamun alkanut naputus tavaroiden paikalleenviennistä, ylimääräisen pölyn keräämisestä, epäsiisteydestä jne. Ja sehän jatku, ja kun jotain sanoin siitä että jos vien ton pakin per heti paikalleen, niin vietkö kanssa jotain noista muista läjistä jonnekin, niin huutoahan siitä tuli. 



Että en sitä nalkutusta nyt jaksais. Kuulemma ne muut tavarat ei haittaa kun ne on siinä silleen olosuhteiden pakosta. No mua se haittaa. Mut eipä sillä näkökulmalla ole hirveästi näköjään väliä, kun asiasta ei oikein voi ees keskustella. Tai ainakin ne keskusteluavaukset yks kerrallaan johtaa hirveeseen mykkäkouluun tai huutoon kun kuulemma painostan tai en huomio hänen tunteitaan ja tarpeitaan.



Ja tää oli siis vaan yksi esimerkki. Miten ihmeessä tuollasta umpisolmua näin niinku miehen puutteellisilla vuorovaikutustaidoilla pystyisi avaamaan, ilman että ollaan heti ilmiriidassa...