Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset eivät ymmärrä, että elämä on valintoja
12.11.2025 |
Taas hyvä esimerkki Hesarissa: https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011543263.html , jossa eksä huoltokiusaa Annia. Vuoroviikkotapaamiset eivät toimi sovitusti. Isä hoiti toistuvasti lasten asumisen ja kulut eri tavoin kuin oli sovittu.Anni kertoo arjen epävarmuuden aiheuttaneen hänelle jännitystä, pelkoa, ahdistusta ja unettomuutta.
Myös se huolettaa, tuntevatko lapset rakkaudettomuutta tai turvattomuutta isänsä tempoilun tähden. Pienemmältä lapselta saattaa tulla viesti, että äiti, mitä tapahtuu, me ollaankin tulossa nyt sinun luokse, Anni kuvailee.
No, sitten lopuksi:
Anni haluaa kuitenkin uskoa, että ex-puoliso rakastaa lapsiaan. Luotan siihen, että lapset voivat olla turvallisesti hänen luonaan. On tosi tärkeää, että he luovat omanlaisen suhteen, Anni sanoo. Siksi hän ei ole halunnut hakea yksinhuoltajuutta. Hän epäilee, että eksä haluaa pitää kiinni tasan puoliksi jaetusta huoltajuudesta, koska se on hänelle taloudellisesti paras vaihtoehto.
Siis ihan oikeesti?
Minulla on myös samanlainen kaveri, joka ymmärtää kaikkia ihmisiä aivan liian pitkälle. Kaikki asiat selitetään pois, miksi jotain ei voi tehdä. Ja sitten valitetaan.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo puoliksi jaettu huoltajuus ole tavallaan myös yksinkertaisin toteuttaa käytännössä? Kun kukaan ei maksele kenellekään mitään.
On, jos molemmat noudattavat sopimusta, mutta yllä eksä ei noudata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av:lla tämä sama näkyy mm. aloituksissa, joissa ahdistaa, kun mies käyttää henkistä väkivaltaa. Daa?
Puoliksi hoidettu huoltajuus toimii, jos ollaan yksimielisiä siitä, mitä lapsille hankitaan, kumpi maksaa mitäkin ja koska mitäkin tehdään tai ostetaan. Muuten tarjoaa kiusaamiskeinon lusmulle ja kusi.päälle.
Anni kuvittelee yhä olevansa parisuhteessa. Niin ja varmaan myös tuo eksä. Eri osoitteet, sama dynamiikka.
Joskus vaan pitää ottaa lapset ja lähteä. Jos jostain pitää tapella, niin oikeasti helpointa on tapella rahasta. Ei voi tapella siitä, että toinen rakastaisi ja kasvattaisi lapsia. Tai siis voi yrittää, mutta se ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo puoliksi jaettu huoltajuus ole tavallaan myös yksinkertaisin toteuttaa käytännössä? Kun kukaan ei maksele kenellekään mitään.
Ei käytännössä, kuten jutussa nähdään, vaikkakin ehkä taloudellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo puoliksi jaettu huoltajuus ole tavallaan myös yksinkertaisin toteuttaa käytännössä? Kun kukaan ei maksele kenellekään mitään.
Ei käytännössä, kuten jutussa nähdään, vaikkakin ehkä taloudellisesti.
Kun eroaa huonosta puolisosta, niin mitä muuta siihen jää kuin tuo taloudellinen puoli? Toki tietysti yhteiset lapset, mutta eikö ole selkeintä vain olla odottamatta toiselta siinäkään asiassa yhtään mitään?
Jos jää jakamaan nallekarkkeja kuspään kanssa, ei sitten muuta teekään. Miettii vain päivästä toiseen, että miten saisi oikeudenmukaisen lopputuloksen. Kun ei sitä saa.
Parempi mennä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo puoliksi jaettu huoltajuus ole tavallaan myös yksinkertaisin toteuttaa käytännössä? Kun kukaan ei maksele kenellekään mitään.
Ei käytännössä, kuten jutussa nähdään, vaikkakin ehkä taloudellisesti.
Kun eroaa huonosta puolisosta, niin mitä muuta siihen jää kuin tuo taloudellinen puoli? Toki tietysti yhteiset lapset, mutta eikö ole selkeintä vain olla odottamatta toiselta siinäkään asiassa yhtään mitään?
Jos jää jakamaan nallekarkkeja kuspään kanssa, ei sitten muuta teekään. Miettii vain päivästä toiseen, että miten saisi oikeudenmukaisen lopputuloksen. Kun ei sitä saa.
Parempi mennä eteenpäin.
Pakko ne nallekarkit on jotenkin jakaa. En oikein ymmärtänyt kommenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen oma vika mitäs paneskeli jännämiehen kanssa ja sitten jätti sen. Ei jännmämiestä voi jättää koska se kiusaa ja on sitten väkivaltainen. Naisen oma valinta, varmaan mies oli komea joten nainen uskoi että se on kunnollinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Anni kuvittelee yhä olevansa parisuhteessa. Niin ja varmaan myös tuo eksä. Eri osoitteet, sama dynamiikka.
Joskus vaan pitää ottaa lapset ja lähteä. Jos jostain pitää tapella, niin oikeasti helpointa on tapella rahasta. Ei voi tapella siitä, että toinen rakastaisi ja kasvattaisi lapsia. Tai siis voi yrittää, mutta se ei auta.
Totta. Hän edelleen sovittelee ja joustaa ja perustelee, että se on lasten eduksi. En ymmärrä, mitä etua sillä on, että lapset joutuvat ohareiden kohteeksi. Maalaisjärkeni sanoo, että on parempi, ettei lapsella ole isää ollenkaan kuin ohareita tekevät isä. Silloin ainakin luottamus muihin ihmisiin rakentuu kestävämmälle pohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anni kuvittelee yhä olevansa parisuhteessa. Niin ja varmaan myös tuo eksä. Eri osoitteet, sama dynamiikka.
Joskus vaan pitää ottaa lapset ja lähteä. Jos jostain pitää tapella, niin oikeasti helpointa on tapella rahasta. Ei voi tapella siitä, että toinen rakastaisi ja kasvattaisi lapsia. Tai siis voi yrittää, mutta se ei auta.
No, vuoroasumisessa se parisuhde tavallaan jatkuu. Joutuu paljon enemmän olemaan dialogissa sen lapsen toisen vanhemman kanssa kuin esim joka toisen viikonlopun tapaamisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni kuvittelee yhä olevansa parisuhteessa. Niin ja varmaan myös tuo eksä. Eri osoitteet, sama dynamiikka.
Joskus vaan pitää ottaa lapset ja lähteä. Jos jostain pitää tapella, niin oikeasti helpointa on tapella rahasta. Ei voi tapella siitä, että toinen rakastaisi ja kasvattaisi lapsia. Tai siis voi yrittää, mutta se ei auta.
No, vuoroasumisessa se parisuhde tavallaan jatkuu. Joutuu paljon enemmän olemaan dialogissa sen lapsen toisen vanhemman kanssa kuin esim joka toisen viikonlopun tapaamisissa.
Meidän lapset olivat vuoroviikossa 10 v ja 8 v alkaen viiden vuoden ajan. Ei siinä mitään dialogia tarvittu ensimmäisten kuukausien jälkeen. Lapset lähtivät perjantaina kouluun ja koulusta siirtyivät toiselle vanhemmalle. Vanhempi roudasi kassillisen harrastuskamoja oven taakse samana päivänä, tai sopi lapsen kanssa kellonajan, monelta kassi toimitetaan.
Viikon Lähivanhempi hoiti kaiken, mitä lapsen kalenterissa oli. Homma meni kuin juna eteenpäin. Aika harvoin tuli sellaisia poikkeuksia, että dialogia tarvittaisiin.
Nykyisellä aviomiehelläni on viikonloppulapsia. Enemmän heistä joutuu neuvottelemaan: onko tulossa ja milloin ja miten on tulossa, milloin pitää olla takaisin kotona, onko jotain poikkeksia mistä pitäisi tietää, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo puoliksi jaettu huoltajuus ole tavallaan myös yksinkertaisin toteuttaa käytännössä? Kun kukaan ei maksele kenellekään mitään.
On, jos molemmat noudattavat sopimusta, mutta yllä eksä ei noudata.
En pääse maksumuurin takia tätä lukemaan mutta näissä on erittäin usein sellainen klassinen virhe, että tarina kerrotaan vain toisen osapuolen näkemyksestä ja tämäkin taas haiskahtaa sitlä, että vaimo haukkuu exää ja jutuissa on vähintään 75% lapinlisää.
Kuten OTSIKOSSA LUKEE, elämä on valintoja, joten älä valitse sellaista kumppania, että elämästä tulee tällaista, ettekö kukaan opeta tyttärillenni mitään järkeä kun tämä sama idiotismi jatkuu sukupolvesta toiseen ja nytkin kun nuoria katsoo niin kriteerit kumppanin valinnalle ovat täysin väärät ja surkeeta elämää on tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo puoliksi jaettu huoltajuus ole tavallaan myös yksinkertaisin toteuttaa käytännössä? Kun kukaan ei maksele kenellekään mitään.
On, jos molemmat noudattavat sopimusta, mutta yllä eksä ei noudata.En pääse maksumuurin takia tätä lukemaan mutta näissä on erittäin usein sellainen klassinen virhe, että tarina kerrotaan vain toisen osapuolen näkemyksestä ja tämäkin taas haiskahtaa sitlä, että vaimo haukkuu exää ja jutuissa on vähintään 75% lapinlisää.
Kuten OTSIKOSSA LUKEE, elämä on valintoja, joten älä valitse sellaista kumppania, että elämästä tulee tällaista, ettekö kukaan opeta tyttärillenni mitään järkeä kun tämä sama idiotismi jatkuu sukupolvesta toiseen ja nytkin kun nuoria katsoo niin kriteerit kumppanin valinnalle ovat täysin väärät ja surkeeta
Miten voi tehdä parempia valintoja, jos lapsuudesta asti on iskostettu tietty malli elää ja toimia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus: Emme oikeasti tee valintoja mutta jälkikäteen kerromme itsellemme että teimme valinnan. Jos jotain tapahtuu, se tapahtui koska se oli Jumalan tahto.
Vierailija kirjoitti:
Totuus: Emme oikeasti tee valintoja mutta jälkikäteen kerromme itsellemme että teimme valinnan. Jos jotain tapahtuu, se tapahtui koska se oli Jumalan tahto.
Olen itsekin uskovainen, mutta en usko tuohon. Kyllä me valintoja teemme. Myös se on valinta, ettemme tee päätöstä, vaan annamme tilanteen jatkua ennallaan. Sitten on toinen kysymys, olemmeko vapaita tekemään valintoja, vai ehdollistaako menneisyytemme toimimaan tietyllä tavalla. Uskon jälkimmäiseen, mutta uskon myös, että tiedostamalla omat pelkonsa ja uskomuksensa, voi muuttaa ehdollistumista.
Jumala tulee kuvioon siten, että lopulta kaikki kääntyy parhain päin.
Eikö tuo puoliksi jaettu huoltajuus ole tavallaan myös yksinkertaisin toteuttaa käytännössä? Kun kukaan ei maksele kenellekään mitään.