Kysyn nyt vaan

Sohaisen nyt muurahaispesää, mutta kysyn itseäni askarruttaneen kysymyksen kahden aikuisen pariutumisesta. 

Voiko oikeasti ihmiset eri koulutus- ja tulotasolla pariutua ja olla oikeasti onnellisia? 

Itse koen olevani fiksu ja työskennellyt jopa esihenkilöasemassa ilman korkeakoulututkintoa. Kaikki parisuhteeni ovat kaatuneet siihen, että joko puolison suku ei ole hyväksynyt duunaria tai tulotaso ei ole ollut "standardien mukainen" puolison kannalta. 

Olen ollut nyt viisi vuotta yksin (ihan tietoisesti) ja mietin, että tohtiiko enää edes yrittää löytää itsellensä puolison, joka rakastaisi ehdoitta ja jolle riittäisi ihan duunarina. Toki lisämausteena olen tällä hetkellä työttömänä(eikä korkeakoulututkinto olisi pelastanut tältä) eli nyt ei todellakaan ole deittien tai suhteiden aika.